Tietääkö kukaan, ovatko Phalen primäärihybridit (eli jotka on risteytetty suoraan kahdesta luonnonlajista) yhtä helppohoitoisia kuin muut hybridit, jotka ovat jalostetumpia? Esim. Princess Kaiulani on risteytetty suoraan P. amboinensiksestä ja P. violaceasta, joten onkohan se vaativampi kuin tavanomaiset hybridit? Niillä on muuten aivan ihana tuoksu, joka on ilmeisesti peräisin P. violacealta.
Riippuu aivan siitä, minkälaiset lajit on risteytetty keskenään. Tuo P. violacea on sieltä vaikeammasta päästä.
Usein kuitenkin joutuu ihmettelemään, miten kahdesta vaikeana pidetystä lajista (joko saman suvun sisällä tai lähisukujen kesken) saadaan meillä huoneoloissa hyvin viihtyvä hybridi. Tuosta Kaiulani-prinsessasta en osaa sanoa, kuinka vaikea tai helppo itse asiassa käytännössä on.
Kiitos vastauksesta, Olivia. Tuleeko sulle mieleen, mitä voisivat olla ne lehtien alapinnoille ilmestyneet selvästi koholla olevat vaaleat pallukat, joista aiemmin kerroin? Niiden ympärillä oli sinertävä rinkula.
Tuollaiset soluvauriot ovat itse asiassa aika yleisiä, eikä niistä näytä olevan kuin esteettistä haittaa. Ne on saattanut aiheuttaa jokin ulkoinen tekijä, mutta myös häiriö kasvin "aineenvaihdunnassa".
Kirja John King: Elämää auringosta, mitä kasvit tekevät, Gaudeamus, Helsinki 2001 selvittää näitä mielenkiintoisia asioita, kannattaa hankkia, jos vaan sen jostain löytää.
Palaan vielä sivulla 51 käytyyn keskusteluun perhosorkidean juurista. Tässä leikkauskuva juuresta, jossa näkyy se "vesijohto".
Ja tässä kuva näennäisesti katkenneesta, mutta edelleenkin toimivasta juuresta. Juuri on tässä kuiva, mutta kasteltuna kyllä vihertyy.
Tässä niitä "lötköjä" eli ehdottomasti pois leikattavia, liiassa märkyydessä tuhoutuneita juuria.
Tässä tämän "juuritutkielman" lopuksi juuren pää, joka taitaa olla kotiloiden syömä (tai muuten katkennut). Uusi kasvu lähdössä reippaasti.
Onpa Olivialla mielenkiintoinen kuva tuo leikattu varsinkin.
Näin kun juurista on puhetta, tavailin sitä Orchids as houseplants kirjaa ja kiinnitti huomiota maininta purkin vaihdon yhteydessä kerronta: "toisesta" vaihtoajasta kun roikkuvat juuret ovat kuusi tuumaa pitkiä ja tässä mitassa valmiita haaromaan kärjen katketessa.
Sekä vanhojen juurien typistämisestä pariin tuumaan uudelleen istutuksen yhteydessä.
Olivia ja muut onko havaintoja tälläisestä?
Tässä muutamia kukkivia perhosia.
Mainitaanko siinä opuksessa, minkä lajin juurista on puhe?
Kirja oli siis Rebecca Tyson Northen:in tekemä Orchids as …
CHAPTER VIII
POTTING MATURE PLANTS ja kappale alkaa: The potting method used for potting cattleyas can be aplied to other orhcids, Wiht only slight modifications. jne Sivulla 108 on kuva ja asian mainitseva teksti sekä s.109 tekstiä po asiasta.
Elikä kai lähinnä cattleijoista. Muualla puheena olleen C. mendeliini takia se kiinnitti huomioni.
Enpä tähän hätään tuota opusta löydäkään.
Eri orkideoilla juurten kasvusykli on erilainen. Katleijoillakin on kahta tyyppiä: ne joiden juurten kasvu alkaa ensin ja sitten vasta alkaa uuden bulbin kasvu, ja niitä joiden bulbi kasvaa ensin pätkän ja sitten vasta alkaa juurten kasvu. Useimmiten on myös niin, etteivät edellivuotiset juuret enää kasva. Eli jos ne on menetetty esim. liian kastelun seurauksena, edellisvuotinen bulbi ei pysty niiden tilalle enää uusia kasvattamaan. Siksi juuria on aina kohdeltava erittäin kunnioittavasti ja varovaisesti.
Katleijoiden ja varsinkin kymbidien istutusohjeissa näkee silloin tällöin tuon samaisen ohjeen vanhojen juurten lyhentämisestä. Ilmeisesti silloin katsotaan, että ne ovat jo työnsä tehneet ja ruukkuun pitää tehdä tilaa uusille. Sen sanotaan myös kiihdyttävän uusien juurten kasvua.
Perhosilla ei tällaista sykliä ole, mutta aivan selvästi niilläkin ajan oloon vanhimmat juuret näivettyvät.
Kiitos Olivia erittäin havainnollistavista kuvistasi!
Tämä on pelastetuista phaleista elpynein.
Sama uudestaan.Tässä Phalessa on jo jotain elon merkkejä, muissa ei. 
Terve kaikille! Olen jo pitkään salakuunnellut juttujanne. Nyt viimein rohkaisin mieleni ja liityin joukkoon tummaan kysyäkseni neuvoa teiltä.
Olen häviämässä taistelun perhoseni kanssa. Kevättalvella (siinä mielessä kuin sellaista on tänä vuonna ollut) huomasin, että kasvualusta alkoi homehtua. Ostin Kekkilän purua, koska mahdollisuuteni saada käsiini kaarnaa ovat olemattomat. No, pitihän se arvata, että homehtuminen jatkui, vaikka juuret saivat istutuksen yhteydessä viinavalelun.
Suhteiden suhteilla sain hankittua hieman kaarnaa ja sekoitin siihen grilli- elikkäs lehtipuuhiiltä. Istutin perhosen uudestaan. Nyt näyttää siltä, että juuret ovat pian mennyttä. 
Uusi seos on kyllä ilmava, ehkä turhankin karkea. Juurten "aineenvaihdunta" ei kuitenkaan näytä toimivan: ne eivät kastellessakaan mene terveen ja mehevän näköisiksi, kuivuvat melko hitaasti alustan karkeuteen nähden ja HOMEHTUVAT. Vieläpä kiihtyvään tahtiin! Lehdet rypistyvät. Perhoseni käyttää vähäisen elinvoimansa uuden lehden kasvattamiseen sen sijaan, että järjestäisi itselleen uudet juuret. Mitäs tässä nyt kannattaisi yrittää, vai luovutanko jo? Vai onko syytä toivoa, että uuden lehden myötä kasvin hengitys elpyy? Miten estän siihen asti juuria kokonaan tuhoutumasta? 
Tässä näkyy nyt ainakin tuo kasvualusta, ja tarkkasilmäinen erottaa purkissa näkyvän juuren takaa toisen, homehtuneen sellaisen. Kuvaa otettaessa kastelusta on vierähtänyt jo tovi jos toinenkin. Vertailun vuoksi (ja todistaakseni, etten ole aivan toivoton tapaus itsekin) kuva tästä perhosesta naapurinsa kanssa:
Nyt olisivat hyvät neuvot kalliit!
laita vettä vatiin ja tuo sinne uimaan… niin että vesi ei tuu reunojen yli… toista joka päivä… anna sen seistä jotain puol tuntii…joissain kukkakaupoissa myydään kaarnaa pusseissa… älä mielellään osta kekkilän orkideamultaa
Hmm… Eikös jatkuva kosteus hoitaisi ennemminkin tuota hometta kuin kasvia? Ja orkideamullan jätän tästä lähtien omaan arvoonsa kaupan hyllylle. Laitoin sitä kyllä keittämisen jälkeen dendrolleni, jonka henkiinjääminen ei ole niin olennaista. Sen entinenkin puru oli niin ummehtunutta, että suunta saattoi olla vain kohti parempaa!
Ostin tänään tälläisen ihanan minin: 
Tässä oli myös kaksi keikeä: 
Ja tässä vielä näkyy kuinka pieni se on vieressä normaali kokoinen phale: 