meneepäs tämä nyt riettaaksi täälläkin!
Voisihan se olla aika ylläri, kun olisi punatut “huulet”
Ootte te tytöt levottomia. Eikä ole vielä edes perjantai…
Nyt vasta huomaan Memulin vimpan päälle taidonnäytön... oi oi oi miten upeeta!!! ihan alkukuvauksista lähtien. Haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun huoneen rva tulee ja peili/punat ja kaikki tekemäsi rempat näkee siis. Olet sinä Memuli hyvä tyyppi
. UPEETA!!! Kerro sitten ilme ja kommentit.
Jos joku olisi minua varten noin paljon nähnyt vaivaa, niin ihan varmasti itku tulisi.
Älä nyt vaivaa päätäsi sillä kaikki menee ihan ja kyllä nän varmaan tykkää. Ei noin hienosta huoneesta voi olla pitämättä on niin hyvän näköinen ja viihtyisä. Nyt et ole kenenkään kotona vaan työpaikalla. Onko poikasi yhä tämän avokin kanssa yhdessä? Olisi voinut ainakin kiittää siivouksesta vaikkka ehkä verhot ei miellyttänyt.
Koti on aina vähän eri asia. Taitaa harva tykätä jos joku käy sisustamassa uusiksi vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi. Yhdessä tehtynä (tai edes suunniteltu) aivan eri juttu.
Kotini on linnani. Kyllä kai jokainen haluaisi “olla kotonaan”, eli ympäristössä joka on omannäköisensä. Minä ainakin olen rakentanut huushollini just omien mieltymyksieni mukaan (ja ottanut isännän huomioon)ajattelematta miltä tämä muiden silmissä näyttää. Mehän täällä asutaan.
Memuli, hyväähän sinä tarkoitit silloin pojan kotona, ja varmasti he sen nyt ymmärtävät, kun kerran olette puhuneet asian pois päiväjärjestyksestä.
Ja tuo työkaverisi huone on aivan upea! Minusta olisi tuollainen yllätys mahtava.
Ihan pakko kirjoittaa äskeinen kokemukseni. Äitini äsken soitti ja kerroin hänelle, että olen lähdössä kaupunkiin ostamaan olohuoneeseen ja keittiöön uudet valaisimet. Hänen kommenttinsa oli, että ethän Sinä mitään kunnollisia osaa ostaa, ostoksesi menevät aina pieleen ja ikävää, kun hänkään ei jaksa lähteä valikoimaan, muista sitten ostaa sellaista ja tällaista, älä sellaista jne. Eli kova kritiikki aina kaikesta, miten kotiani sisustan, siivoan jne. Kymmenet vuodet hän on tullut meille omilla avaimillaan siivoamaan, sisustamaan ja hankkii oman makunsa mukaisia asioita kotiini, heittää pois minun hankkimiani jne. Arvatkaa, ahdistaako vieläkin nämä asiat. Ja vielä 93 vuotiaanakin jaksaa...
Olenkin päättänyt, että menen poikani huusholliin vain, kuin kutsutaan, enkä puutu heidän valintoihinsa tai siivouksiinsa..
Hyvä eevastiina, oikea asenne sinulla, antaa lasten elää omanlaistaan elämää. Äitini sanoi minulle omille muuttaessani, ettei koskaan tule puuttumaan elämääni, hän oli itsensä kanssa näin päättänyt. Olen asunut kaksikymmentä vuotta omillani, eikä hän todellakaan ole puuttunut tekemisiini koskaan, kannustanut kyllä on. Kunnioitus tästä ihanalle äidilleni!
Eevastiinalle jaksamista ja pitkää pinnaa. Tiedän, että vanhusten mieltä ei enää halua pahoittaa. Pitää ajatella vain, että se mistä itse välität, riittää. Sinä katselet valintojasi aina, vieraat on vain käymässä. Mulle anoppi kommentoi aikoinaan mun kuivakukka kimppujani, että kerää pölyä. Poistuin vaan toiseen huoneeseen… siellä appiukko sitten hiljaa puheli mulle, että kyllä sinä osaat laittaa kodin kodikkaaksi, että on niin nättiä. Ihana appiukko! Enää ei kommentoi kukaan, kaikki tietää, että teen just sitä mitä haluan ja vähät välitän poikkeavista kommenteista. Mun mies sanoi äidilleen eka vierailulla tässä talossa, että pihaan ei tuu sitten mitään mistä Ermeli ei tykkää. Auttaa voit jos haluat, mutta se päättää. Mua hävetti vähän sillon, mutta hän tunsi äitinsä.
Nyt aiheeseen. Oon lähössä kattoa ja seiniä maalaamaan tuolta pojan huoneesta. Eilen pakkeloin koloja. Mutta oottekos kukaan tehny koristemaalauksia? Mun pitäis kokeilla sellaista väripesua, että sais elävää pintaa. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan… En osaa, mutta yritän vaan tehä:)
memuli, ei toki. Lähdin vaan (ainakin itse) aiheesta taas rönsyämään. Minä olen niin arkajalka, etten uskaltaisi päästää meille ketään sisustussilmän omaavaa. Vaikka syytä kyllä olisi. Kaikki roina on sitä, mihin on kulloinkin sattunut varat piisaamaan ja sillä hetkellä tyrkyllä ollut. Siellä ne on sininen, pyökki, kirsikka, koivu, lasi, kivi, kromi ja valkoinen maali sikinsokin sekaisin, eikä tosiaan hyvännäköisenä kombinaationa 
Ikuisuuskysymysten äärellä taidetaan olla. Oma äitee on puuttuvaista tyyppiä, joten lasten sisustuksiin en ole juurikaan puuttunut, yhdessä on jotain lahjaksi hankittu ja kotoa ovat ottaneet mikä on miellyttänyt. Enkä minä halua että he tulevat sanomaan minulle, kuinka minun pitäisi täällä laittaa - kukin tyylillänsä:)
Äidillähän on tuo ‘kutomo ja ompelimo’ ja sieltä tulee kaikkea kaunista jatkuvalla syötöllä. On vaan niin, että hän tahtoo välillä määritellä mitä ja minne ja siitähän en tykkää - olenkin huomauttanut, että siitä haluan itse päättää… Kun ei ne kaikki kauniit välttämättä minusta aina käy toistensa kanssa ja joskus on väritkin sellaisia ettei oikein käy minnekään.
Minä olen tehnyt semmoista koristemaalattua vaaleanvihreää seinää. Ensin maalasin valkeaksi pohjan, sitten ohuella lasuurivärillä (sitä saa valmiina) maalasin pensselillä vetelemällä vihreäksi, ja sitten töpöttelin rutatulla lakanakankaanpalalla väriä pois. Lakanaa menee PALJON, revin yhden ison lakanan n. 30x30 cm paloiksi. Sitten kun oli kuivunut, töpöttelin rutatulla kankaalla vielä vähän lisää vihreää lasuuria päälle. Tuli kiva. Katson jos vaikka löydän kuvan siitä.
Jaa olenhan tehnyt samanlaista vaaleanpunaisenakin, ja työhuoneen seinä on okra, mutta se on tehty tavallisella ohennetulla lateksilla, ja oli vähän liian nopeasti kuivuvaa. Lasuurissa on jotain hidastetta, että ehtii töpötellä.
Mun äiti ei juuri sisustuksiini puutu... anoppi siivoaa joskus kun on lapsia katsomassa, ja siitä tulee sellainen epämääräisen nolo ja kiitollinen oli. Ihan kuin en itse osaisi siivota, (mikä on totta siinä mielessä, että olen laiska... osaan kyllä siivota, heh) mutta olen tyytyväinen kun on vähän aikaa siistiä. Mutta ei kyllä puutu sisustukseen hänkään.
En osannut päättää, mitä tähän kirjoitan, saa olla nyt näin.
Meikäläisellä ei mene sitten Inno ohjelman idea jakeluun ollenkaan. Sellainen, että tehdään suunitelmat ja kodin muutos salassa, eikä asukas pääse juurikaan vaikuttamaan lopputulokseen. Usein on tullut sellainen olo, että tässä nyt mennään ihan suunnittelijan mieltymyksien ja maun mukaan. Usein ohjelmassa on ollut tapauksia, että asukas on ehdottomasti halunnut säilyttää jonkun asian tai rakkaan esineen, ja se on heivattu pois het alkuunsa. Tai asiakas on ostoksilla sanonut, ettei ainakaan noita valaisimia ja ne on sitten hankittu. Minun kotiin ei Innolla ole mitään asiaa 
Tosi herkät ja kauniit keijut, ai että tykkään Poppiuksen taiteesta. Haluan joskus kokeilla maalata vinttiaulan seiniä. Alkoi sormet syyhytä maalaamiseen
.
Memulin lattia on hieno ja tämä punainen kuvioitu tapettiseinä sopii siihen hienosti. Peili/huulipuna on kanssa hieno valmiina.
Minulla on tulevaisuudelle oman kodin haaveita: Birger Kaipiaisen kiurujen yö- tapetilla tapetoitu makuuhuone ja puulattia. Laminaatit ja melamiinit ei käy.
Kiurujen yö tapetista miekin tykkään.
Nopsis voisi laittaa kuvan teidän sinisestä kammarista. Minusta se(kin)on aivan hurmaava.