nanikka,tee koho penkki ja laita alle juurimatto,niin ei tartte tapella juolankanssa ja pihlaja ei vie voimaa kukkapenkistä,niin jos olet tekemässä siihen kukkapenkkiä!
Eipä ole tietoa minullakaan pihlajan juuristosta, mutta villi veikkaus on, että melkoisia kaivauksia siinä uskaltaa tehdä. Vajaan puolisen metriä jättäisin rungon ympäri käsin raivattavaa aluetta, ettei runko vain vahingoittuisi.
Meillä jokunen vuosi sitten jyrsittiin jasmikkeen ympäriltäkin, ja väittäisin, että se jopa piti toimenpiteestä. Ja voisi kuvitella, että se on kuitenkin herkkähipiäisempi, kuin pihlaja.
Aihe jäi hieman vaivaamaan ja tässä muuten tuhti tietopaketti pihlajasta:
http://www.mm.helsinki.fi/mmeko/arboretum/pihjala/index.htm
Ja minun veikkaukseni ainakin meni aivan täysin poskelleen. Pihlajan juuriston sanotaan tekstissä kasvavan eniten vaakaan!
Tekstissä tosin viitataan vain paksuun multakerrokseen, ei paksuun hiekkakerrokseen.
Kiitoksia! Aloitan sitten etäämmältä jyrsimen kanssa ja jos alkaa pihlajan juuria näkymään niin sitten vaihdan kevyempään työkaluun.
Pihlaja-aitaa tänään purkaessani totesin, että parhaiten kasvaneilla oli kullakin yksi pitkä vaakajuuri
Äsken saunassa kuvittelin kaartelevaa harvaa pihlajariviä eri puolille pihaamme, mutta vielä en keksinyt, mihin ne parhaiten sopisivat.
Tuumasin myös, että kehitän niille paremmat juuret pussikasvatuksen turvin. Panen taimet riviin juuristo muovipussissa, jossa kompostimultaa. Ehkä. (Itseni tuntien löydän itseni huomenna niitä jonnekin istuttelemassa)
Pihlajasta tehdyt aurauskepit kun näin työntavan lehtiä ja kukkivan komeana rivinä muutin tämän suomalaisten Pyhän Puun kasvatusmenetelmiä: mökillä metsäkoneen jäljiltä omalla maalla koneen ruhjomat nuoret peukalonpaksuiset pihjalat kävin keväällä keräilemässä talteen terävän puukon kanssa. Rautakangella tehtiin reikä maahan ja siihen humps pihlajan runko pystyyn. Nyt kukkivat ka kasvavat siinä missä pitääkin ja juurien suunnasta en osaa sanoa muuta kuin sen, että kivet kiertävät jotakin luontevaa kautta.
Katoppas! Tuota en ole koskaan ennen kuullutkaan, itse olen juurruttanut vain koivuja taimikepeistä.
Heippa
Löysin värikkään kuvan netistä samettisumakista, joka kasvaa kaksin kappalein Jyväskylässä. Milloin omani mahtavat olla yhtä isoja? Kome pensas
Terv. Tapio of jkl
Vanha pihlajapuu
Pihallani kasvaa noin 30-vuotias pihlaja, joka oli ranteen vahvuinen kun rakensin tontilleni omakotitalon. Pihlaja on kasvanut upeasti ja ilahduttanut vuosi toisensa jälkeen nyt sen juuressa on alkanut kuori halkeilla ja ruskea pehmeä kaarna on tullut näkyviin ja alkanut myös murentua. Onko kyseessä pihlajan normaali kasvu vai alkaako puu kärsiä ja sairastua rungon tullessa paljaaksi? Voiko runkoa suojata jollakin esimerkiksi muovilla?
Ei ainakaan muovilla! Saattaa olla ihan puun iästä johtuva vaurio, ellei sitä ole muuten kolhittu tai joku ötökkä pesinyt runkoon, jolloin linnut saattavat löytää sen. Savivelli, haavasuoja tai joku hengittävä suojakangas saattavat auttaa jonkin aikaa.
Pihlaja ei ole kovin pitkäikäinen puu, joten valmistaudu jo henkisesti siihen, että hankit sen tilalle jonkin toisen pihapuun. Kuorta voi toki koettaa suojatakin ja sillä koettaa puuta vielä pelastaa.
Taitaa pihlaja vanhuuttaan oirehtia… Ei mahda mitään?
Pihlajan puuaines on hyvin lujaa. Puu pysyy pystyssä, vaikka sen ydin alkaisikin lahoa, joten en kiirehtisi puun kanssa. Pihlaja on lisäksi yleensä niin pieni puu, ettei siitä ole suurta vaaraa, vaikka myrsky sen joskus kaataisikin. Lahovian puu saa helposti vaikka siitä, että sen tyveä kolhitaan. Vioittuneen kohdan peittäminen vain pitää olosuhteet lahottajasienelle otollisina. Kun ilma vaihtuu vikakohdassa, se pysyy kuivempana eikä laho etene niin helposti.
Minusta pihlaja on sen kauniimpi, mitä vanhempi se on. Rippikouluikäisilläkin on oma viehätyksensä, mutta niitähän näkee joka paikassa. 
No nyt peesaan Anttipaa.
Meillä on jokirannan lähteen vieressä tosi vanha pihlaja, jonka yksi haara petti ja se kaatua pötkähti pitkin maata siihen lähteen yli. Tapauksesta on muutama vuosi ja annamme kaatuneen osan siinä makoilla kun kerran väsy tuli, sillä lehdet, kukinnot ja marjat kehittyvät kuten ennenkin.
Aika sammaleinen (tai jäkäläinen) se runko jo on mutta menkööt nyt niinkuin menee, ei kiirettä.
Kuinkahan saisin pihlajan hengiltä? Tontiltamme on kaadettu muutamia pihlajia ja nyt niistä kannoista kasvaa pensaita. Osan voisin haluta kasvavan puuksi, eli silloin pitäisi kai saada yksi runko kahdenkymmenen sijaan. Millähän se onnistuu?
Muutamia “kantopensaita” ja nuoria puita on sitten saatava hengiltä kokonaan, koska kasvavat huonoissa paikoissa. Onko vinkejä, ettei kohta ole lisää pensaita 
Vai onko ainoa konsti repiä maasta jurineen?
Tontille jää silti useita pihlajia, koska mielestäni se on aina ollut hyvin kaunis puu.
Minä taas haluaisin pihlajastani oikein tuuhean, joten milloin olisi oikea aika leikata? Olisiko vinkkejä leikkaukseen?
Moonlinght, tuolla voisi olla jotain: puut-yleistä asiaa-muotoleikkaus pihlajalle
Ok, kiitos Nuu! Käynpä vilkaisemassa.
Tänään hommasin makeapihlajan, sorbus "Burka" lukee lapussa. Marjoilla pitäisi olla aivan mahtavia ominaisuuksia, vitamiinia on että tutisee ja toimii jopa säilöntäaineena.
Onko kenelläkään kokemuksia miltä ne marjat nyt sitten maistuu? Ja onkohan paikkana aivan hullu kun aion laittaa mustaviinimarjapensasrivistön kylkeen, koska ko. makeapihlajani on hiukan rungollinen muodoltaan.
Tupsahti tähän tuolta muualta yksi viesti siirrettynä - viime vuoden toukokuulta.