Kokeile.
En tiedä yhtään, miten tehdään oikeaoppisesti, mutta itse olen kasvattanut yhden puistosyreenin ja pari tuomea yksirunkoisiksi vain valitsemalla parhaimmin rungoksi sopivan verson ja leikkaamalla muut maasta asti lähtevät pois. Myös kaikki liian alhaalta lähtevät haarat olen vähitellen leikannut pois. Oon siis vaan yksinkertaisesti joka kesä leikannut alimman/alimpia oksia, kunnes siinä on mielestäni ollut yhtä runkoa riittävän korkealle, josta lähtien saa siis haarautua vapaasti. Ja voihan sitten niitä oksia, jotka saavat jäädä ehkä myös typistää, jos haluaa yrittää tehdä niistä vankempia.
Mä en ole keksinyt, miten muuten sitä voisi tehdä. Mutta jos kumminkin on joku muu oikeaoppisempi tapa, niin toivottavasti joku tästä oikeasti tietävä vastaa sulle.
Samalla tavalla olen kasvattanut runkoaronian. Tänä vuonna oli jo niin korkea, että sain laittaa latvankin poikki.
Myös Viherpeukalolta saadun marjaomenapensaan alun aion kasvattaa pikkupuuksi. Korkeutta on noin 70 cm ja olen jo leikannut runkoa osittain paljaaksi.
Sorbus casmiriana taimet minulla tässä vaiheessa… (Kiitokset AnnaW:lle - siemenet sinulta viimesyksynä)
Ainakin RitvaL:llä on näitä samoja… miten talvesta selvitään?
Purkit kaivetaan ales maahan - ja jonkinlainen suojus päälle…?
Tai istutus avomaalle? Tai? (huom. minulla ei kasvihuonetta)
Me olemme tuoneet mökiltä yksirunkoisia pihlajan alkuja muutama vuosi sitten. Viime keväänä leikkasin niistä alimpia oksia kokonaan pois sillä seurauksella, että kasvattivat paljon rungon myötäisiä, suoraan ylöspäin kasvavia versoja. (Jälkikäteen luinkin jostain täältä pentistä, että on tyypillistä pihlajan käytöstä voimakkaan(?) leikkaamisen jälkeen.) Tänä keväänä huomasin, että yksi pihlaja on kasvattanut myös erikoisia vänkyräoksia, jotka tekevät kärjistään 90 asteen mutkia ilman näkyvää syytä. Mistähän moinen johtuu? Kuivuudesta?
Voisikohan noita suoraan ylöspäin kasvavia oksia taivuttaa varovasti painojen avulla? Entä pitäisikö vänkyräoksia muotoilla leikkaamalla mutkat suoriksi? Jos en tee mitään, mahtaakohan tulla ihan hullun näköinen puu?
Vihdoin ja viimein sain keltamarjaisen pihlajani istutettua maahan. Se on kituuttanut isossa ämpärissä monta vuotta kun ei löytynyt paikkaa sille. Nyt on paikka.
Ensin kysymys. Meillä pihalla taka-aidan vieressä sähkölinjan alla kasvaa roteva pihlaja, varmaan ainakin 30-40 vuotta vanha. Se pitäisi kaataa koska latva hipoo sähkölankoja ja naapuruston jääkaappien kylmyys on kiinni siitä puusta (meille tulee ennen sitä kohtaa sähkö onneksi kaapelilla). Puu on ollut tässä tulilinjalla jo pitempään ja sähkölaitos käy ukonilmojen jälkeen kiroillen niistämässä sitä pari metriä ylhäältä pois.Paikka on hankala pitää juurivesoista vapaana, siinä on kahden tontin väliosa jossa ei oikein pääse kompostien ja koristepensaiden takia poistelemaan ylimääräisiä pihlajanalkuja ja tuonkin hävittäminen on hankala temppu. Jotain matalampaa sinne on tarkoitus laittaa. Pitääkö se aisata ensin? Nyt kun se on hyvässä kasvussa vai syksymmällä? Miten käsittelen sen kannon ettei siitä tule niitä vesoja? Siinä lähistöllä on toinen jo-kaadettu pihlaja ja se muistuttaa hyvin tuuheaa pihlajapensasta. Pihlajahan ei siis kuole vain varren katkaisusta. Hyviä neuvoja?
Joku sanoi tuolla alkupäässä että pihlaja ei ole kovin pitkäikäinen puu. Meillä oli mökillä 1890 istutettu metsän villi taimi (silloin oli tapana istuttaa aina lapselle oma puu ja olemme kyllä jatkaneen perinnettä), ja se kuoli pari vuotta sitten kun myimme mökin pois. Se kituutteli viimeiset noin kymmenen vuotta. Ikää siis päälle sata vuotta.
Onkohan pihlaja niin pyhä puu ettei siihen sovi kajota vai eikö kukaan ole päässyt eroon väärän paikan pihlajasta!? Olkaa huoleti, niitä on pihalla kolme muutakin, vain yhdestä pitäisi päästä eroon. Se on kuulemma oivaa materiaalia jollekin koristepuusepälle kun niitä silloin tällöin löytyy isompiakin. Aisaamista mietin siksi ettei tarvitsisi leikkiä myrkkujen kanssa. Kokemuksia?
Keväällä varrentelin 4 pihlajaan ohimennen riippapihlajaa latvaan. Vahingossa lähtivätkin alkuun. Miten tästä nyt jatkan? Puussa on vanha oksisto jäljellä, mutta ajattelin, että en niitä voi poistaa, vai voinko? Haittaako se jalonnettuja oksia? Vai poistanko lehtisilmuja??
Hieman hakusessa homma joten neuvo on tarpeen.
Mokasin myös siinä, kun ajattelin etteivät lähde alkuu, etten laittanut tukea lainkaan. Josko teippaisin alemmasta osasta varteen kepin, joka ylempänä kuin jalostuskohta, ettei lintu mene latvaan istumaan. Eihän noihin kai muuten uskalla koskea kun 2 kk vasta olleet?
Saksanpihlaja, Sorbus aria. Viime vuonna tilasin, ei tartte katua, ihanat lehdet, korvaa melkein magnolian.
Luonnon pihlajat kukkivat aika heikosti, mutta Turenpihlajassa on kukkia enemmän kuin koskaan
Olihan kiva ketju lukea näin oman pihlajan (mikä lie lajike, ihan tavallinen) leikkaamisesta toipuessa. Sahailin huonoja oksia pois sekä vanhoja tapituksia. Edellinen asukas on lyöny nauloja tuohon(-kin) puuhun sekä sahailu oksia jättäen pitkiä tappeja ja minä nyt korjaan jälkiä.
Uskaltaisiko vielä helmipihlajaa leikata? Leikkaisin mieluusti pois muutamia varsia kun siinä on niin monta niitä, olisi kivempi enemmän puun näköisenä. On vasta n. metrin korkuinen.
Jos tuo olisi minun, uskaltaisin leikata.
Mikähän pihlaja (tai pihlajan näköinen puu) tekee tuohimaisen kuoren, joka on sileä metallinhohtoinen, vähän kuin tuohituomessa, mutta väri messingin suuntaan. Tällainen pihlaja löytyi tuttavan tontin rajalta metsän reunasta kuusien joukosta. Ilmeisesti tonttinaapuri on sen aikoinaan istuttanut, hän on sen taimen voinut aikoinaan tuoda läheisestä kartanosta. Oksat olivat metsän takia sen verran korkealla, että lehtiä ei oikein läheltä voinut nähdä, mutta ihan tavalliselta pihlajalta ne nyt kauempaa näytti, rungolla oli halkaisijaa joku 30 senttiä.
Helmipihlaja
Amerikanpihlaja Sorbus americana teki viime vuonna vain pari kukkaterttua, mutta tänä vuonna niitä on kymmenittäin.
Saimme keltamarjapihlajan taimen, jossa on kolme n.2m korkeaa versoa. Kahdessa on kuivunut kukkakin. Lehtiä on versojen yläosissa, mutta hyvin korkealla vain.
Paljaat, ohuet varret näyttävät jotenkin lohduttomilta hujopeilta. On niissä silmuja, mutta vain kahdessa yksi pieni lehtipari varren keskivaiheilla.
Ajatuksena on, että pihlaja saisi ollakin pensasmainen eli kolmivartisuus ei haittaa. Mutta nyt mietitään, pitäisikö noita hujoppeja leikata, jotta alkaisivat tavallaan alusta kasvunsa ja tekisivät lehtiä alemmaskin?
Jos leikataan, niin leikataanko ihan alas vai jostain tietystä korkeudesta, kun siis toiveena saada monirunkoinen ja vähän pensasmainen pihlaja?
Ja vielä se, että jos ei leikata mitään, niin jäävätkö varret vai versotko ne on, kaljuiksi? Ensimmäisellä sivulla tässä ketjussa on samantyylinen pihlajan alku; meidän taimessa ei ole niinkään paljon lehtiä, mutta kaljut varret on samanlaiset - paitsi en ole punonut niitä 
Tämmöset lehdet on mun pikkupihlajalla.
Sorbus Monbeigii hän on nimeltään.
Ei taida hirveen isoksi kasvaa.