Kyllä siitä riittää marjoja, jos joku haluaa. Ja minä kans etsin eri lajisten pihlajien alkuja. Kaikkea pitää kokeilla, ja joitakin kummallisuuksia on jo ennestään…pitääpä tsekata taimet, josko löytyis muitakin marjoja, aika pienenä jo marjovat, esim. amerikanpihlaja viime vuonna, puolen metrin varrella.
Jalomarja, hyvä kun mainitsit tuon, että jänis syö helmipihlajaa. täytyy siis suojata sekin aarre. Ostin Vakka-Taimesta. Pitääkö sen rusakon popsia kaikkia puuvartisia. 
Tässä täytyy taas aseistautua verkoin, kun pyssyä ei saa käyttää.
annaw - saat ysärin…
Helmipihlaja on minunkin aarre!
Sillä on jo täys "sotavarustus" - kun hirvetkin vierailee sillointällöin…
Sorkkaeläimiä ei meillä vielä oo näkynyt, keskellä kaupunkia. Se tästä nyt vielä puuttuiskin.
Tämä meidän mökkipiha on metsänreunalla… eikä ole kuin kesänaapureita…
Joten tämä villikansa herkuttelee kaikkien pihoilla… 
On vähän Daavid ja Goliat touhu… silti ei anneta periksi!
Joo, aikamoista touhua se on suojata kasvejaan metsän isoilta eläimiltä. Siskoni mökillä peurat syö jopa punajuuret kasvimaalta ja peurojen saattojoukkona tulee sitten isommat pedot. Miten muistelen, etteivät metsän eläimet ennen vanhaan esim. 70-luvulla kaikkea pihoista syöneet vai muistankohan väärin.
Niinhän se vähän menee, että menestymisensä pohjoisrajoilla osa puulajeista ei enää kasvakaan puiksi, vaan enemmänkin pensaiksi…Valkoiset marjatkin tekevät siitä koristeellisen. Meillä ei jänöt pääse takapihalle, mutta etupihalla täytyykin muistata suojata tuo tuurenpihlaja.
Toi Sorbus cashmeriana on kans valkomarjainen, ja kasvoi ihan puuksi. Pitkään kyllä luulin tavalliseksi, mutta erityisen heikoksi yksilöksi, kunnes marjat tuli.
Lapissa porot söi anopilta mansikat tyystin pois, mutta pihlajiin ne ei sortuneet.
Meikäläisen tämän kevään siemenistä kasvatetut helmipihlajat oli 4 cm pitkiä ja kauniissa ruskaväreissä. Ei oo pidetty ihan niin hyvänä kuin Kurppalassa 
Miun omat on viime vuoden taimia. Viime syksynä oli tuon kokoisia kun siulla nyt.
Kirsten Pink - lajike on kokeilussa Seinäjoen Myllysaaressa. Nettilähteen mukaan lajike kuuluisi sukuun Sorbus cashmiriana.
Onko menestymisvyöhykkeensä rajoilla vai?
Ainakin viime talvi meni vaurioitta. Ja jos kasvi tekee hedelmää niin pitäis olla teorian mukaan kestävä sillä alueella.
Valkomarjainen S.casmiriana mulla kotona on pärjännyt kaikki kylmätkin talvet noin vuodesta -92 asti, ensin rannikolla pikkutaimena, ja sit täällä IV-vyöhykkeellä pikkupuuna.
Tuleeko kellekään mieleen mikä pihlaja voisi olla kyseessä kun marjat ovat isoja, punaisia ja kärjestä vähän soikenevia? Puun lehdet ovat tavanomaisennäköisiä… eli ei sellaiset kuin esim. suomenpihlajalla. Nappasin puusta niitä marjoja ja mietityttää tuo lajike vielä 
Olisko jollain kuvaa Tuurenpihlajan marjatertusta?
Sattuuko joku tietämään menestyykö riippapihlaja talon itäisen seunustan vieressä, eli valoa tulee itä- ja eteläsuunnasta klo 13 asti päivällä ja sitten on varjoa.
Noidenhan pitäisi olla myös puolivarjon puita mutta jos kukinta jää tulematta ja muuten kituvat niin sitten paikka ei varmaankaan käy…
Riippapihlaja on kotipihlajan lajike, niin varmasti pärjää! Sehän on paahteisimman ajan auringossa. Mun pihlajat kukkii puolivarjossa ja varjossa parhaiten, ja marjoo runsaammin ku täysin auringossa kasvavat. Muutenkin ovat tuuheampia ja suurempia.
Paljon kiitoksia vastauksesta! 
Huomenna istutan riippapihlajan toipumaan runkosuojavaurioista ja pääsee pois pienestä purkistaan. Useamman sentin laitan pinnalle vain hiekkaa jotta tyvilaho saisi ilmaa.
Pihlajat alkavat jo kukkia. Huomasin tertuissa muutamia auenneita kukkia.
Eikö helmipihlaja ole leikkaamattomanakin pikkupuu.