Sitten ne haalistuivat…
Viimeiset laukat vasta aloittivat.
Aah… ritarinkannuksia. Niitä vielä on mullakin jonain päivänä!
Siinä oli pionipenkin viimeinen…
Kuolon kourista purkkiin pelastettu kuunlilja ja tuo… tuo… eh… jokin selja? Filopator?
Kylläpä tuo pukkaa satoa!
Minkähänlainen salkoruusu siellä kasvaa? Jännittää jo…
Melkoinen haisu tuvassa…
Piivin kuvassa on Amatsonin lilja. Muistuttaa kovasti tuonen kieloa. Minullakin on nyt kukassa.Itse joudun leikkaamaan näin kesäisin kukkavarret pois ja viemään ulos maljakkoon. Aiheuttaa päänsärkyä ja oksettavaa oloa. Kevättalvella yleensä tekee vain pari kukkavartta ja niiden tuoksun kanssa pärjään.
Kerkesipä ennen pakkasia tuo valkoinenkin! Ai että!
Kelloköynnöksen kerkiäminen onkin sitten hiinä ja hiinä! Kovin on pientä nuppua…
Ai niin, ei hiukkaakaan kerrottu, eikä vallankaan vaaleanpunainen… :Wow:
Kai se nyt on pakko uskoa että se on syksyä vaikka en haluu
Sitten vissiin vaan kynttilöitä lyhtyihin? :w00t:
Sen seitsemän omenaa perhepuussa, kaikki tuossa samassa osassa…
En hannonut ainakaan vielä katkoa kukkia pois…
Pakko oli mennä ulos… Tämmösiä kelejä tuskin on tarjolla paljoakaan? Pallon takaa penkistä pätkin kaikki pois vaikka nuo hopeiset niin komeita ovatkin. Kärräsin syreenin oksat, penkin perkeet ja pätkitty tatarkin vielä sopi samaan kärryyn. Sitten en “jaksanu” enää pyllistellä… Onneksi meni pilveenkin. Eihän se satanut, mutta LUULIN niin… 
Jaahas, hyvin haukkasi viikate! Ukon sukulaismies teroitti jollain vekottimella. Kärräystä vaille melki kaikki.
Kurkkasin kuistin ikkunasta sisälle…