Voi kurja kun vasta nyt keskellä talvea minulle aukeni, että näin erikoisia kukkia voisi saada puutarhaan. Ei ole tainnut noita olla missään lähiseudulla myynnissä, koska luulisi lilan ruudullisen kukan kuvan osuvan silmään kerrasta. Nyt taitaa olla ihan turha noiden perään kuolata ennen ensi syksyä? 
Kaino pyyntö: olisiko kellään liittää kuvaa, miltä pikarililjat näyttävät kun ovat nousemassa maasta? Joko nousee?
Ongelmani on siis siinä, etten kuollaksenikaan muista, mihin olen niitä kylvänyt ja en tiedä minkänäköistä alkua ootella. (ettei vain repisi pois)
Kuvaa ei ole, mutta sellainen terävä piippa sieltä nousee, samanmoinen kuin muillakin kevätsipuleilla. Scillan kanssa sekoitan ne helposti, kun samoilla kohdin kasvavat.
Kuunari, minä en tähän aikaa vuodesta revi pois mitään, mistä en ole satavarma 
Kuunari, ne sekoittaa herkästi vaikka juolavehnään. Älä nypi, niin ei tule vahinkoa.
Otin kuvan asian vakuudeksi 
Kuvan keskellä tunnistettava juola. Mutta jos juolavehnä puskee uudesta paikasta ilman edellisvuoden kuivia heiniä niin voi hyvin sekoittaa vaikka noihin reunalla (siis kuvassa) näkyviin fritillarian piippoihin.
Tässä vielä pieniä piippoja nousemassa.
Kitkin kirjopikarililjani monena vuotena juolavehnänä pois kun en muistanut että siiheen kohtaan olin mitään muuta kuin syysasteria laittanut. Mies sitten kerran sanoi että älä ihmeessä niitä kisko, ei ne ole juolavehnää kun yhdessä näkyy nuppukin.
Juuri noin. Itse meinasin vuosi sitten nyppiä alut pois kun katsoin vaan äkkipikaisesti että “toikin juola tossa, justhan mä kitkin…” Sitten älysin että olin heittänyt siihen kohtaan sipuleita. Kauniisti kukkivatkin.
Kiitos.
Nythän koko penkki on ttäynnänsä erilaisia piippoja, ihan ootella ja katsoa, mitä mistäkin tulee. EN minäkään rikkaruohona revi tähän aikaan vuodesta mitään pois. revitään sitten kun tiedetään se 100 % varmuudella rikkikseksi.
Se vaan on jännä, ku luuli muistavansa, mitä on laittanut mihinkin ja oikeasti ei ole mitään muistikuvia:)
Ja samaan muistiin luottaa joka vuosi.
taas 
…kun se edes olisi sama, mutta kun tuppaa heikkenemään joka talven aikana:-)
Jeeeeee, nyt näyttää siltä, että sen viime vuoden yhden mai-leelta saadun kirjopikarililjan jälkeläisiä nousee kolme kappaletta!! Voi kun nyt selviäisivät ja kukkisivat
Laittaisitko kuvan, niin minäkin voisin tsekata miltä pitäisi näyttää? Istuttelin niitä muistaakseni useamman pussillisen.
Olipa hyvä, että satuin lukemaan tämän keskustelun ennen kuin ajoin nurmikon ensimmäistä kertaa. Luulin menettäneeni nämä "juolavehnät" parin vuoden takaisessa nurmikon myllerryksessä.
Täällä pikarililjat ovat vasta tässä vaiheessa. Nämä ovat luultavasti tummia pikarililjoja. Osa piikeistä on heleämmän vihreitä ja ovat ilmeisesti valkoisten alkuja.
eltsu, jos eivät kuki ja tee siementä niin minulta varmaankin taas kasvimaalta löytyy “rikkaruohoja”. ainakin siemeniä riittää. voinko laittaa niitä tulemaan äidin nimellä ja hän sitten antaa ne puutarha-apulaiselle, jookos?
Jess! Mulla on tuolla samannäköistä piippaa kuin Jatuulilla. Oisko mitenkään voinut käydä sellainen tuuri, että mun suosikkikukka saattais vaikka kukkia meillä. Edes kerran…
mai-lee, jo vain sopii suunnitelmasi Vaan toki toivon, että nuo piipat (kuin jatuulin kuvassa pienimmät) kasvavat ja myös kukkivat. Puutarha-apulainen otti taas eilen kuvia pihalla, ja on nytkin ulkona haravoimassa (ja äitee istuu koneella, heh… lapsityövoima käytössä!).
Heippa! Kasvattaako joku kirjopikarililjoja luonnonmukaisessa ympäristössä, ei siis tehdyssä kukkapenkissä tai istutusalueella? Ostin nimittäin viime syksynä pussillisen niitä sipuleita, ja kun siinä luki, että sopii luonnonmukaisille kasvupaikoille, niin istuttelin niitä meidän pihapiirissä sijaitsevaan aurinkoiseen metsäiseen rinteeseen, hieman puiden alle sekä vuorenkilpialueen eteen. Maassa kasvaa tyypillistä metsäheinikkoa (ei kovin korkeaa) ja jonkin verran puolukan varpuja. Että mahtaako sieltä niitä kirjopikarililjoja ilmestyä vai oliko vikapaikka? Olisi mahtavaa jos ne leviäisivätkin siellä! 
Haaveissani olisi piha täynnä kirjopikarililjoa ynnä ihania kukkijoita.
Niin kauan kuin pihassa kulkee muutama muukin jalkapari kuin minä itse, se on vain haave.
Kirjopikarililjat ovat kyllä “penkissä” mutta ihan oman onnensa nojassa ja en yhtään pahastuisi jos leviäisivät joskus jonnekin.
En osaa kokemuksella sanoa kuinka metsäisessä ympäristössä ne viihtyvät. Lehtomaisessa paikassa kyllä.
Varsinais-Suomessa on joitain kartanopihoja, joissa kirjopikarililjat kasvavat “luonnonvaraisina”.
Minäkin tykkään pikarililjoista,valitettavasti myös liljakukot tykkää näistä mahdottomasti.
Kaippa se johtuu siitä kun kukkivat ennen värililjoja.
Viime kevät oli poikkeus,ei ollut kukkoja,mutta eipä ollut paljoa liljojakaan.
Mulla melkein roskapenkissä kasvavat,tatarin alla ovat ja mitään en niille tee,ja pikkuhiljaa leviävät.
Kokeilemalla se selviää missä kasvit viihtyy.