En minä nyt enää niin säälittävä olekkaan kun vihdoin on minullakin piparjuuri talvehtinut. Olen sen oikein ostanut kun niin kovasti tykkään piparjuuritahnasta. Milloin on sadonkorjuuaika?
Milloin vain, sitä juurta riittää kyllä maailman tappiin ja vähän yli:)
Minullakin muka on piparjuurta pohjattomassa muovisangossa tuolla kasvarin edustan mullassa, mutten ole ainuttakaan kertaa sieltä kaivanut raasteainesta. 
Ehkä pitäisi. Piparjuuri on niin mahdottoman ihanaa varsinkin omenaraasteeseen tai -soseeseen (hassun näköinen sana tuo soseeseen) sekoitettuna.
Viime kesänäkin ostin kaupasta piparjuurta ja vasta syödessäni muistin, että olisi sitä ollut itselläkin...
Periaatteessa piparjuuriviljelmän sato korjataan syksyllä, ainakin jos kasvattaa piparjuurta siten kuin vanhoissa oppaissa neuvotaan (Kodin kasvitarha ym). Jos antaa vain puskan kasvaa villinä ja vapaana, voinee siitä leikellä juuria kasvukaudenkin aikana, mutta paksuja juuria kehittyy vapaassa kasvatuksessa vähän.
Kokeilkaapa piparjuuri raastetta possun ulkofilepihvin välissä näin.
Tee seos piparjuuriraasteesta, Dijon-sinapista ja hienonnetuista kapriksista (yhtä paljon kaikkia). Pieni nokare tätä tahnaa pihvin väliin ja cocktailtikulla komeus kiinni. Paistumaan pannuun tai grilliin. Suolaa ja pippuria hieman pintaan ja nautitaan vaikkapa kermaperunoiden tai vaikka hyvän leivän ja salaatin kanssa.
Aivan vesi herahti kielelle kun luin tuota edellistä reseptiä.
Se piparjuuri oli viime kesänä varsin säälittävä näky, sillä sen lehdet olivat aivan täynä reikää kun kirpat söivät sen tyystin. Olletikkin pitäisi laittaa se kaalien kanssa kasvamaan harsosuojattuun paikkaan.
Ai, en olekaan kirjoista lukenut kuinka sitä kuuluu kasvattaa
Tökkäsin joskus pätkän maahan, kun meinasi jäädä syömäti kaappiin. Se pätkä kasvoi ja kukoisti, paitsi että joku ne lehdet aina syö, mutta juuri siis kukoisti niin, että joku pätkä jossain kauempana puskasta oli katkennut ja sitten siinä onkin jo kaksi puskaa. Pitäisi varmaan lukea kirjasta tai ainakin tehdä kuin Sand - laittaa koko komeus ämpäriin ja koettaa kitkeä uudet yrittäjät heti pois, sillä pelkään saavani siitä oikean maanvaivan, jos annan sen vielä rauhassa levitä.
Mitenkäs ne kirjat sitä neuvoo kasvattamaan? Pitäisikö aina syksyllä korjata pois koko juurakko?
Inki, minä oikein silloin luin kirjoista piparjuuriohjeita, kun siitä alun sain 
Koin ohjeet kyllä aika vaikean oloisiksi ja piparjuuren ylläpidon työlääksi. Ämpäriin pistin tosiaan juuret siksi, ettei se matkusta minulla raparperien sekaan. Toinen syy on alituinen kosteusongelmani. On kiva täsmäkastella suoraan ämpäriin.
Paksujen piparjuuripätkien saaminen tapahtui ennenvanhaan muistini mukaan näin:
Kaivettiin vapaasti kasvavan piparjuuren juuria esiin. Ne ovat yleensä sellaista kynänpaksuista tai ohuempaakin juurta. Ne pätkitään 20-30 cm pätkiin ja vedetään tai hinkataan pintaa vahingoittamatta esim. villatumpulla varovasti siitä ohuet sivusivujuuret pois. Juurenpätkän alapäähän jätetään juuret koskemattomiksi. Sitten istutetaan pätkät varsinaiseen kasvatuspaikkaan viistoon alaspäin siten,että jätetään juuren yläpää maanpinnan tasalle (jolloin siihen muodostuvat lehdet) ja juuren alapää sitten viistoon syvemmälle maahan.
Syksyllä sitten ne nostetaan ylös, ja toivon mukaan ne ovat kasvaneet paksuiksi sileiksi pötköiksi, jossa ei paljon sivujuuria ole, kun ne alun perin siitä poistettiin.
Ai, kuulostaa tosiaan vähän - mutkikkaalta siihen nähden, että kasvaa hän hyvin ilman temppujakin. Voihan sitä ohutta juurta ottaa pitemmän pätkän
En ole sitä säilönyt koskaan ja varmaan jos aikoo varastoida juurena, täytyy tuo temppu tehdä, sillä ne ohuet juuret kyllä kuivahtaisivat...
Mie yritän syksyllä saada mahdollisiman paksun juuren ylös jonka käärin alumiinifolioon (ainoastaan pienet sivujuuret ja lehdistön leikkaan pois) ja säilytän jääkaapissa. Säilyy niin koko talven. Siitä on helppo pätkästä käyttöön menevän verran.
Kurpitsa, sinullako myös on semmoinen vapaasti kasvava malli, että juuret ei ole kovin paksuja? On se puskan läheltä aina vähän paksumpaa, mutta metrin päässäkin vielä menee vähän lyijykynää paksumpi soiro. Nimim. kokenut kaikki tietää, kun kurpitsapenkkiä kaivellessa ihmetteli paksua juurta ja päätyi sitä kiskoessa piparjuuripuskaan...
Vapaana kasvava malli jonka leviämistä koitan hieman rajoittaa. Yritän etsiä syksyllä säilöön vähän paksumpia juuria 3-4cm paksuisia.
Harmi ettei omani ole koskaan kukkinut. Kotkassa Fuksinpuistossa on alkukesästä ihananat valkeat kukkapilvet.
Inkillä ja Kurpitsalla on siis onnelliset, vapaasti kasvavat piparjuuret
Minulla on vanha, hiukan rikkinäinen metri kertaa kolmekymmentäsenttinen kyllästetystä puusta tehty kukkalaatikko. En ole tähän päivään mennessä keksinyt sille kunnon virkaa mutta nyt alkaa lamppuun hehkua syntymään: Pyydän poikia kaivamaan sille osittaisesti haudan ja jätän näkyviin noin 20 cm, sinne multaa ja piparjuuret!
Kurpitsa, eiks niin että multineen päivineen sinne folioon?? Vai pesetkö ensin?
Karistelin vaan mullat pois, en pessyt.
OK, kiitos. Kokeilen tätä konstia. Pakkasessa piparjuuri lötsähti ja tuntui että makukin laimeni.
Piparjuuri on näitä samoja ikuisuuskasveja, kuten maa-artisokkakin. Kerran kun sellaisen olet maahan tuupannut, niin et eroon pääse. Minun pitää vielä tälle syksylle käydä teurastamassa kivikkopenkissä erittäin rehevänä kukoistava piparjuuri pois puupionia varjostamassa. Jostain syystä kivikossa ei tullut lehtiin reijän reikää. Muualla sen lehdet ovat kuin haulikolla ammuttuja. Mitä-lie-pieniä-mustia-ötököitä siihen tulee joka vuosi. Paitsi kivikkoon eksyneeseen karkulaiseen.
Piparjuuresta saa hyvän luomulääkkeen poskiontelon tulehduksiin. Raastetaan pari teelusikallista piparjuurta ja sekoitetaan se pieneen määrään maitorahkaa. Öljytään iho onteloalueen päältä (polttaa muuten) ja levitetään piparjuuri-rahkamössö siihen päälle. Annetaan olla 15 minuttia. Hoito toistetaan 3 krt/vrk. Jos ei kolmannen kerran jälkeen ala helpottaa, niin mars lääkäriin.
Tehokas hoito, vaan silmät tahtoo valua vettä koko hoidon ajan. On se vain niin tuhtia ainetta.
Kun olin kaivanut juuria maasta ja jätin ne hetkeksi nurmikolle kävi kissa puskemassa niitä useaan kertaan. Tykkäsi niistä enemmän kun kissanmintusta.