Mulla on tälläinen ihan typerä propleemi. Kun kasvihuone ja sen edusta on "joutunut" ampiaisten suosikiksi ja mää pelkään niitä höttiäisiä ihan mielettömästi!! Tiedän että ne tekee siellä vaan hyvää työtä mutta kun ne pitää myös minusta ja minä taas en tule niiden kanssa toimeen. Tiedättekö onko mitään mistä ne eivät pitäisi? Tai siis millä ne saisi pysymään poissa? Täytyy myöntää että mun työskentely kasvarissa väheni dramaattisesti kun huomasin ampparit
.
Alkuperäinen kirjoittaja: tötterö
Eivät saa ampiaiset minulta sympatioita. Tässä on linkki yhteen torjuntaohjeeseen ja tässä toiseen. Eli myrkytä tai ripustele koipalloja ympäriinsä.
Ampiainen syö lihaa/hyönteisiä, joten se on enempi peto kuin hyötyelukka siellä sun kasvarissasi.
Kiitos pikaisista vastauksistanne!! Aion koittaa noita kaikkia vinkkejä. Mistähän muuten noita koipalloja löytää??
tötterö heittikin nyt vaikean... Jaa mistä? Enpäs osaa sanoa, että mistä niitä saa (turkisliikkeistä?), mutta Raid, Baygon ainakin on tuotemerkkeinä semmoisia, joiden valikoimista pitäisi löytyä. Ehkä jos valmistajalta suoraan kysyy, niin osaisivat sieltä kertoa mistä niitä ostaa saa.
Vanhalla puolella joku oli karkottanut ampiaisia kuistilta korianteria kasvattamalla. Eihän se mitään ota jos ei annakaan jos kokeilee. Kasvimaalle ja kasvarin tyköhän korianteri sopisi oikeinkin hyvin… 
Höm höm, ampiaiset ovat hyötyhyönteisiä ja pistävät vain kun se on lopullisen väistämätöntä ja muut vaihtoehdot ovat lopussa.
Minulla olisi syytä pelätä niitä hirvittävästi sillä olen vaarallisen allerginen pistoksille ja kuljen piikki mukanani joka paikassa. (Lääkäriä lainatakseni "Koita nyt ottaa vakavasti , voit potkaista tyhjää jos amppari pistää ylävartalon alueelle. Ei ole kuule naurun asia".)
Eivät ne "hyökkäää" ihmisten kimppuun vailla syytä kuten ei mikään muukaan eläin.
Tuli vain mieleen että onko Tötterön kasvihuoneessa tai lähimaastossa pesä? Minun kasvihuoneeseeni ampiainen yritti tehdä pesää mutta se sitten häädettiin pois ja isäntä tappoi sen ampiaisen (karmea tapaus). Mutta voisin sanoa että minulla oli siihen kuitenkin perusteet.
Tuo tervanaru on mielenkiintoinen asia. Pidän tervanhajusta 
Minun kasvarissa tullaan ainakin tarvimaan enempi pölyttäviä hyönteisiä, kuin niitä syöviä ampiaisia 
Minun ymmärtääkseni ne syövät myös kirvoja...??? Noh, kuitenkin. Koskaan ei minua ole ampiainen pistänyt, että esim. allergiasta en voi tietää. Niin aina sanotaan ettei se pistä syyttä, ja vähempi olenkin joskus niitä pelännyt kunnes toissa syksynä 2 päivän aikana 2 ampiaista vaan tuli ja pisti meidän työmiestä. Ihan tuosta vaan. Siitä lähtien olen pelännyt niitä entistä enemmän! On se vaan hullua mutta minkäs teet! Pitäisköhän koittaa jotain hypnoosihoitoa
.
Toivotan tervetulleeksi kaikki leppäkertut syömään kirvoja.
Ei varmaan pistä syyttä, mutta mistäs minä tiedän, mitä se ampiainen syyksi keksii! Hulluja ne on, koko suku. Sympatiaa ei niille tipu yhtään. NIH!
Liennytettäköön vielä, että saa ne ampparit siis muualla mennä viheltää, mutta minun kanssa ei samojen seinien sisäpuolelle ole asiaa. Kai jossakin on joku lintu, joka puolestaan syö niitä.
Jos minä olen jotain oppinut niin sen, että mitä vähemmän tapan sitä paremmin kaikki toimii. On hyvin herkkää puutarhassakin ja ehkä varsinkin pienessä mittakaavassa yhdenkin lajin tappaminen.
Jos käytän myrkkyä vaikkapa kirvoihin ne vain lisääntyvät, pian niitä on joka puolella. Jos taas käytän suopavettä ja mieluummin leppäkerttuja, pysyy kanta kurissa. Samettikukilla kirvoja karkoitetaan jo ennaltaehkäisten. Tämä vain yksi esimerkki - kirvat.
Minä pelkää tappamisen seurauksia aivan tosissani, en niinkään ampiaisia, joilla on oma roolinsa maailmassa. Kuka puntaroi kuka on tärkeä? Minusta voi olla kokonaisuudelle enemmän haittaa kuin sillä ampiaisella.
Minä en ole kirkkouskovainen laisinkaan, mutta elämäänuskovainen aivan käytännössä. Uskonharjoituksiani ovat nämä puutarhatyöt, lemmikkien ja perheen hoito, veisuutakin löytyy kun lyön vasaralla sormeen, palvontamenot ovat aamu- ja iltakierrokset puutarhassa, jolloin hartaasti ja hitaasti astelen istutusalueelta toiselle
Olen samoilla linjoilla Temsukan kanssa. Koetan välttää myrkkyjä viimeiseen asti ja korvata ne muilla metodeilla. Minulla on myönteinen suhde ampiaisiin. Ne ovat petoja syöden monenlaisia pieniä tuholaisia. Toki ei ole kivaa, jos onneton on rakentanut pesänsä vaikkapa lähelle sisäänkäyntiä, missä on molemminpuolinen häiriöriski. Joskus loppu syksystä, kun niiden saalisötökät ovat käymässä vähiin saattaa sattua enemmän niitä onnettomia pistämis tapauksia, joista useat ovat saaneet kammon ampiaisia kohtaan. Miehelleni ja minulle sattui hauska tapaus eräänä syksynä. Olimme ulkoilemassa oikein eväiden kanssa ja kun sitten otimme eväät esille ilmestyi jostakin muutama amipainen siihen pörräämään. Miehelläni oli venäläistä metvurstia leivän päällä ja ampiaiset lensivät innokkaina makkaran päälle ja nappasivat isot palat makkarasta ja lensivät tiehensä. Tämä on jäänyt mieleen sellaisena hauskana tapauksena.
Minä en halua tappaa. Toivoisin vaan että en olisi amppareiden kanssa samassa paikassa samaan aikaan! No, se toimii joten kuten syksyllä. Napotan päivät sisällä ja menen ulos illalla kun ampparit on menneet maate. Se ei vaan näin kesällä mulle passaa!
Nuorimies (16v) leikkasi eilen ruohoa ja ihmettelin kun yhtäkkiä kanniskeli jotain hyvin varovaisesti. Oli löytänyt jostain pari leppäkerttua ja kiikutti niitä omenapuuhun kun tiesi siellä olevan kirvoja. Hellyttävä näky.
Suloinen nuorimies sinulla, Outi!
tervanhajua laitan ampiaisille oitis kuistin astiankuivauskaappiin, kiitti vaan vinkistä. pesän rakentaminen sinne sisään on nyt tämänkevään juttu. melkolailla tyyneyttä vaatii mökkiläisen aamutoimet kun kaapissa on PESÄ tai sen työmaa.
kaamea kokemus ampiaisista: onneton leikkasin raivaussahalla vahingossa halki maassa olleen ampiaispesän elokuussa 2001. suihkuna sieltä purkautuivat ja sitten juoksin saha kädessä karkuun, kypärän silmikkoon vaan ropina kävi ja pään alueellekin tuli pistoja, pahoinvoitia ja väsymystä ... eikä tietty kännykkää, venettä saaressa tai kortisonia paikalla ja toiset kalassa .... hooo, pitääkin se kortisonipurkki ottaa taas mökille.
Olipa karmea tapaturma Valtsulla. On totta, että ampiaisten pisto(ja varsinkin pistot) voivat olla jopa tappavia. Onko jäänyt pahakin kammo? Tuollaisen jälkeen ei kyllä olisi mikään ihme. Ampiainen on kova puolustamaan pesäänsä. Minulle on sattunut vaan muutama yksittäinen pistos ja siksi olen vielä oikein positiivisesti ampiaisiin suhtautunut.
Minä olen ollut huomaavinani että tulin allergiseksi pistoksille vasta kyynpureman jälkeen. Viimeisimmän kerran, kun pisti amppari nilkkaan oli jalka kuin puhelintolppa, tummanpuhuvan kiiltävän turvoksissa. Hengitystä ahdisti kovasti jo sekin. Jouduin lääkäriin jossa todettiin että tarvitsen sen piikin jota kuljetetaan mukana. Piikin mukana on käyttöohjeet jonka mukaan se täytyy täräyttää heti paikalla pistoksen jälkeen lihakseen, vaatteiden läpi. Aiemmin minua pisteli ampparit enkä oikein siitä piitannut mutta vähä vähältä oireet pahenivat, mutta onneksi piikin saannin jälkeen ei ole yksikän mojauttanut.
Ehkä tulin vain huolellisemmaksi tai jotain.
Vanhempi poika säikähti silloin jalkaani ja melkein alkoi pelkäämään fobiana amppareita mutta keskustelemalla on asia selvinnyt. Hän luuli että kaikille tulee pistoksesta sellainen jalka
Minua on aina ampparit pistäneet sisätiloissa. Ovat tulleet vaatteissa sisään ja joutuneet joko kainaloon tai housunpulttuun ja sitten hätääntyneenä pistää mojauttavat. Lainalikkaa pisti kerran jouluaattona amppari jalanpohjaan, toimme halkoja tupaan ja sisätiloissa yksi veijari virkistyi ja lattialla mönkiessään joutui likan jalan alle ja pum.
Kyytabletitkin auttavat jos ampiaisen pistos oirii selvästi liikaa. Nopeana vain täytyy olla.
Kääk!!! Arvatkaas kenen "fobiaan" nämä jutut eivät auta??. Nooh, enköhän kuitenkin osaa joten kuten järjellä ajatella nämä asiat. Positiivista on että päivällä luettuani näitä viestejä, työnsin ampparit mielestäni ja menin kasvarin edustalle vaihtamaan ahkerialissuja isompiin ruukkuihin!
Tötterö, näiden asioiden kanssa on parempi että sanoo ääneen ja katsoo fobiaa päin - ikäänkuin tarttuu härkää sarvista kiinni. Pelon pelkääminen ei vie mihinkään