Minä pelkäsin pienenä kaikkia liikkuvia hämyhäkkejä ja ampiaisia ja mehiläisiä ja ihan mitä vaan. Myöhemmin olen tajunnut, ettei niiden geeneihin ole ensimmäisenä rakennettu tehtävä: mene ja pistä ihmistä. Niillä on parempaa ja tärkeämpää tekemistä. Joskus ne tuppaa tulemaan liian lähelle tai sisälle ja silloin niille on parempi neuvoa: Kimalainen hyvä, tuossa olisi avoin ikkuna ja meille kaikille olisi hauskempaa, jos pääsette täältä tunkkeisesta sisäilmasta kohti kukkien maailmaa. Ja erilaisin keinoin sitä voi auttaakin pois ahdingoistaan.
Eli kun pörrääjä tulee lähelle, ajattele: Oi, se luulee minua kukaksi. Voi raukkaa. Aika ihanaa! Ota rauhallisesti! Kohta se tajuaa, että muitakin "kukkasia" on lähellä. Kunhan et sitä huido ja häädä - samoin hämähäkit, kuoriaiset ja muut. Ei ne koollaan meitä vahingoita.
Ja jos pistää, sitten pistää. Tietysti jos on allerginen tai pelkää olevansa, voi ennakolta varautua. Mutta on elämässä pahempiakin vaaroja! Ja ihan sellaisia mitä luonto ei ole luonut... ajatella, että luolaihminen selvisi hengissä ötököistä, siispä mekin selviämme
Paljon on kyse itsehillinnästä ja hallinnasta. Mutta tietysti välillä pitää kirkua tosi kovaa kun löytää jonkun sellaisen mönkijän, joka edelleen herättää inhotusta! Mutta sen huudon jälkeen, se varmaan jo saikin sydärin!
Kiitokset teille! Heti tuli helpompi olla ajatuksineen. Toivon mukaan se pisto ei paljoa satu.... mutta onhan tässä kipua koettu, tuskin on pahempaa. Koetan rohkaista mieleni, ja on se muuten jännä että kimalaisia en pelkää. Niistä tiedän ihan varmasti etteivät pistä kuin jos jäävät ahdinkoon.
Vanhaa tarinaa maa-ampiaisista. Kun tuo esikoinen oli viisivuotias, niin olimme asunnon viereisessä metsässä lasten kanssa, myös naapurin täti lapsensa kanssa. Pojat kiipesivät korkean kiven päälle ja hyppäsivät sieltä alas. Olimme kymmenen metrin päässä kun lapset alkoivat huutaa ja voi luoja mikä näky, pojat olivat keskellä ampiaisparvea , olivat hypänneet suoraan maa-ampiaisten pesään! Huusimme lapsille että juoksevat pois sieltä, osa ampiaisista seurasi mukana. Oli jo syksy ja vaatteita penskoilla enemmänkin päällä, villasormikkatkin käsissä. Juoksimme pitkälle pesästä ja aloin kaapia käsillä ampiaisia pois pojan vaatteista, niitä oli takinkin sisällä, pakko siis alkaa lasta riisua ja vaatteita ravistella, tuloksena pojalle seitsemän pistoa käsiin ja kasvoihin, naapurin pojalla neljä pistoa...itselläni kolme....takalistoon . Soitto terveysasemalle ja samantien lähtö suoraan sinne, pojat saivat kortisonipiikit ja yöksi jotain sellaista nestettä jota piti ottaa että hengitystiet pysyvät auki jos kuitenkin tulee pahempaakin turvotusta, turvotusta tosiaankin tuli aika reilusti. Eipä paljon tullut yöllä nukutuksi kun vahdin koko ajan pojan hengitystä
Niinpä! Tuohan taas helpottaa kaikkia ampparifoobikkoja oiken tosissaan
En minäkään mikään murhanhimoinen narttu ole, mutta rajansa siinäkin, missä villi luonto ja ihminen kohtaa. Ampiaiset saavat lennellä missä niitä huvittaa, mutta minun elinalue on minun elinalue ja sillä kohtaa minä saan ampiaisille varoittaa, että minä asun täällä, älkää tulko lähelle. Minä luotan siihen, että ne ymmärtävät ihan oma-aloitteisesti tehdä kämppänsä sinne missä me emme ole, emmekä kulje. Mutta joskus on niilläkin kiire eivätkä ehdi asuntokauppoja kierrellä viikkotolkulla. Silloin voi tapahtua niin, että tulevat hankkineeksi tontin sieltä, missä minä jo asun vaikka olinkin viikon kaupungissa. Ja silloin minä ne sieltä häädän, keinoja kaihtamatta, jos ei muu auta.
Minä en onneksi ampiaisia pelkää, mutta eipä se kivaa ollut kun yks päivä pisti kaupan sovituskopissa ampiainen pikkuvarpaaseen
Meillä on tullut nyt helteillä avoimista ikkunoista amppareita sisälle muutaman kerran, ja kissathan villiintyy niistä ihan täysin! Tavarat lentelee ja verhot tippuu tangosta (tänä aamuna neiti roikkui makkarin verhoissa niin että tuli rytinällä alas, sekä verhot että kissa), kun Cassandra poukkoilee päättömänä ympäri seiniä amppareitten perässä. Siinä pitää sitten äkkiä yrittää saada se amppari takaisin ulos, ettei ehdi kissat saada nenilleen.
raivaussaha ampiaisista jäi tietty inho, en mene huitomaan amppareita, en ilman syytä enkä syystäkään, luulen saaneeni kiintiöni kutakuinkin täyteen.
kyytabletit ovat kortisonia aika miedossa muodossa, niveltulehduksiin 20 mg tabletteja saaneena yritän pitää niitä mukana - ampiaisenpistoihin ne ovat tehokkaampia kuin kyyn pistoon johon "vaikutus on näennäinen"
Itse yritän hätistellä sisälle tulleet ampparit ulos, mutta pari viikkoa sitten illalla oli sisällä yksi hyvin ärtyisä tyyppi. Päälle meinasi tulla joten tapoin sen ikkunassa. Kovin oli vaikea saada hengiltä, rusahduksen jälkeen jatkoin lentoa ja silloin tuli minulle jo kiire. No, hengiltä sain ja kun vein sitä roskiin huomasin että se oli ISO ja MUSTA. Siis takapäässä näkyi raidat, mutta oli harmaa-musta- raitainen. Laitoin sen pöydälle ja aattelin tutkia aamulla tarkemmin, mutta aamulla mies oli heittänyt sen roskiin. ihmetteli vain mistä olin löytänyt sen kun oli jo noin tummaksi muuttunut... Toivottavasti ei ollut mikään harvinaisuus...
Äsken huomasin, että ampiainen pyörähti hyvin sujuvasti kuistilla olevaan halkolaatikkoon. Varovasti nostin kantta ja näin siellä sateenvarjon mallisen pesäpallon alun, jota oli ruvettu tekemään rullalla olevaan verkkoon, mikä on jostain syystä tullut pannuksi sinne halkolaatikkoon. En uskaltanut sitä verkkoa sieltä nostaa pois pesineen. Ajattelin, että siinäpä isännälle riittävän pieni, mutta sopivan haastava ja perinteisen miehekäs perjantai-illan puuha.
Muista pitää perinteisen epämiehekkäät pistohaavan hoitotuotteet kädenulottuvilla sitten :D (ja ota kuvia jos alkaa oikein kunnon show) XD
Mut herätti tänäaamuna kahdeksalta ampiainen. Se oli pörrännyt kerrostalon katolla (kolmekerroksinen) olevasta ilmastointikanavasta sisälle ja pörräsi ympäriinsä ihmetellen mistä oikeen pääsee pihalle. Kovasti reilua rakennusmiehiltä jättää se kanava niin avoimeksi. Myrkysäällä kylppärissäkin ihan tuulee ja ties mitä lehtiä ja höyheniä lentää sisälle sieltä. Olisivat mun puolesta kyllä voineet verkottaa sen.. odotan oikeen että millon pääskyt keksii pesiä sinne!
Ampiainen lensi turvallisesti ulos kun avasin sille ikkunan. Joko sillä oli tuuria tai se oli ampiaiseksi fiksu kun se heti tajusi mistä pääsee taas ulos.
Mäkin toissa-aamuna sain turvallisesti ampparin ulos avaamalla ikkunan, mutta ennen sitä oli jo kissojen toimesta makkarin verhot alhaalla ja peili rikkinäisenä lattialla
Isäntä nosti verkon halkolaatikosta pois. Pesä olikin valmis pyörylä ja sen sisässä oli kuusi ampiasen "munaa". Vain tämä yksi ampiainen jäi pyörimään halkolaatikolle. Se ottaa aina uuden suuntahaun ja lentää toivorikkaana halkolaatikkoon ja tulee kohta ottamaan uutta suuntalentoa Sääliksi sitä käy, ei voi mitään!
Halkolaatikossa on molemmissa päädyissä käden mentävä neliöaukko, mistä ampiainen lentää.
Sanokaas ny viksummat, mitä ampiainen tekee, kun se ''rapistelee'' puuta?
Mulla on harmaantuneita, muutaman talven pihalla viettäneitä puisia pyykkipoikia kuivaustelineen naruissa killumassa ja tänä kesänä on pyykkiä ripustellessaan saanut varoa, ettei tarraa kiinni pyykkipoikaan, jossa istuu ampiainen. Hiljaisella pihalla kuuluu ihan selkeää rapsutusääntä näistä ampiaisista, jotka kyhnyttää/raaputtaa/nytkyttää pyykkipojissa. Sievästi yksi reitapaita per pyykkipoika.
Sulla on ilmiselvästi ihan aitoja puusta tehtyjä pyykkipoikia. Ampiaiset kerää sitä puumassaa sieltä mistä helpoiten saavat ja tekevät niistä pesiänsä. Vaihda pyykkipojat muovisiin, niin saat pyykkisi leviteltyä vapaammin. Mutta taitaa teillä olla kuollut puuaines vähänkö hakusessa, jos pyykkipojatkin kelpaa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Luulis metsäisellä tontilta kuollutta puuainesta piisaavan! Ja meillä on puulämmityskin, joten puuliiterin anti ja rankakasa on käytännössä aina ''ampiaisia varten'' pihalla, kuten nytkin. Mutta ovat sitten jotenkin mieltyneet pyykkipoikiin..
Onko kukaan kokeillut karvasmanteliöljyn karkoittavaan vaikutukseen mitä näihin pörisijöihin tulee? Ainakin joku vanhempi kollega sanoi, että mehiläiset saisi sillä "savustettua" ulos hormista.
Yli kolmekymmentä vuotta sitten lapsuudenkodissani karkuun lähtenyt mehiläisparvi aloitti pesäntekopuuhat savupiipun hormiin. Apuun pyydettiin paikallinen mehiläistarhaaja. Hän yritti saada parven pyydystettyä ja olisi kai vienyt sen mukanaan mehiläispönttöönsä. Hän käytti karvasmanteliöljyä. Muistan sen niin hyvin, koska olen aina inhonnut karvasmantelin hajua ja kotimme haisi sen jälkeen monta päivää karvasmantelille.
Parvi lähti pois piipusta, mutta karkuteille. Mehiläistenhoitaja ei saanut parveaan kiinni
Dr.Pepper juomassa olis karvasmantelia: jos jättäisikin amppareille juomapulloyllätyksen pihalle tuoksumaan, meillä vaikka sinne pyykkitelineen alle?
Meillä on pihassa metsää, puusta pudonneita kuolleita/harmaita oksia, puuliiteri, lautatapuli ja vielä pino harmaanteita pattinginpalasia. Mutta ampparit ovat ihastuneet mun pyykkipoikiin..
, olivat hypänneet suoraan maa-ampiaisten pesään! Huusimme lapsille että juoksevat pois sieltä, osa ampiaisista seurasi mukana. Oli jo syksy ja vaatteita penskoilla enemmänkin päällä, villasormikkatkin käsissä. Juoksimme pitkälle pesästä ja aloin kaapia käsillä ampiaisia pois pojan vaatteista, niitä oli takinkin sisällä, pakko siis alkaa lasta riisua ja vaatteita ravistella, tuloksena pojalle seitsemän pistoa käsiin ja kasvoihin, naapurin pojalla neljä pistoa...itselläni kolme....takalistoon 
. Soitto terveysasemalle ja samantien lähtö suoraan sinne, pojat saivat kortisonipiikit ja yöksi jotain sellaista nestettä jota piti ottaa että hengitystiet pysyvät auki jos kuitenkin tulee pahempaakin turvotusta, turvotusta tosiaankin tuli aika reilusti. Eipä paljon tullut yöllä nukutuksi kun vahdin koko ajan pojan hengitystä 
Muista pitää perinteisen epämiehekkäät pistohaavan hoitotuotteet kädenulottuvilla sitten :D (ja ota kuvia jos alkaa oikein kunnon show) XD
Sääliksi sitä käy, ei voi mitään!