Jännnä kasvi siinä mielessä ku aikusena sillei oo piikin piikkiä, mut huntalona siinei juuri muuta olekaan ku piikkejä 
Pentuja on tässäkin.
En voinut ottaa isommista kuvaa, kun liikaa valoa näkyy. 
Kyllähän nämä kasvaa aika kovasti.
Siemenestä kasvatettu. Ostin cittarista tuon hedelmän ja keräsin monta siementä siitä. 
Päätin istuttaa nuo puuruukkuihin. Saavat roikkua reunan yli. Kunnes ovat jo paksut tehneet, niin katkaisen latvan ja tökkään ne samaan puuruukkuun. Hennot olen poistanut. Saavat jäädä kääpiöksi.
Yksikin taimi kun on vihdoin monta kiloa, niin sitten vasta tekevät satoa. 
Katselin tämmöistä vanhaa ketjua, kun nappasin pitahyan pistokkaan kanarialla reissaillessani. Se on ranteen paksuinen motikka. Annoin sen kuivua noin viikon ja painoin sen multaan pystyyn sekä laitoin kasvihuoneeksi muovipussin. Kertokaa, onko mun huomioitava tässä juurrutuksessa nyt jotakin oleellista kun se on niin iso.
Ne tekee helposti juuret ilman huppua.
Lasitetussa keramiikkaruukussa on Jadetsu. Viel ei oo mittää tapahtunut, mutta mulla on tunne, että mötikän pää on jotenkin alkanut turvottua? Onko luuloo vai liekö alkanut tulla eloa moiseen?
Minulla on kasvanut niin vahvasti, että haarautuvat ja ovat jo raskaita, kun latvoin niitä. Versot on aika paksuja.
Ei tarvitse hakea kaukaa, kun läheltäkin löytää siemeniä. 
Nyt on oma pitaijani alkanut kasvunsa. 2 uutta “versoa” tullut, mutta ei ollenkaan niin paksuja kuin tuo pistokkaani eli emo. Olen tukenut versot nyt, etteivät katkia, mitäs mun pitää nyt huomioida? Laitan kuvaa pukaten tänne kohtsillää.
Täs tää mun vauvani. Ilmajuuret ilmeisesti kuuluu kuvioon. Olenko kastellut liikaa kun versit ovat ohuempia kuin emokasvi?
Miksi kuva kääntyi vinoon pöh.
Liian suuri kuva.
Minulla nuo saa vapaasti kasvaa reunan yli. Ensin minäkin viritin ne pystyyn, mutta ihan turhaan, koska pistokkaat voi istuttaa myöhemmin pystyyn, kunhan vahvistuu ja kasvavat isommaksi. Aika paksuja onkin, kun vertaa tuohon persikkapuun varteen, joka on vasemmalla.
Huh sentään mikä työ oli. 
Ilman hanskoja leikkasin nuita saksilla ja tietenkin piikit tarttui käteeni.
En ole istuttanut niitä pystöön.
Heitin aamulla aikaisin pitahayat biosankkoon. 
Tämä ketju löytyi juuri sopivasti, kun kokeilin huvikseni kevään taimia kylväessäni laittaa multaan myös lohikäärmehedelmän siemeniä. Itivät kyllä hyvin, kuten moni on täällä maininnutkin. Varmaan joka ikinen siemen! Hyviä vinkkejä kyllä tullut. Taidan tehdä niin, että laitan koko multapaakun vaan uuteen purkkiin jahka alut vähän kasvavat tuosta. Karsin sitten siitä ylimääräiset pois. Tosi velhon näköinen kasvi, jahka tuo tuosta kasvaa. Mielenkiinnolla odotan kuinka lohikäärmehedelmä viihtyy kesällä parvekkeella.
Pitahaya tykkää kesällä olla kasvihuoneessa. Tämä kitui huonolla hoidolla elämänsä ensimmäiset vuodet ja oli pieni ja surkea, kunnes pääsi kesäksi kasvihuoneeseen. Ekana syksynä muistin tuoda sen vasta pakkasten alettua lämmittämättömästä kasvihuoneesta sisään ja vain muutama oksa oli kärsinyt paletumisvaurioita, eli se sietää myös aika alhaisia lämpötiloja. Viimesyksynä en enää palelluttanut sitä vaan toin sisään ennekuin pakkanen pääsi kasvihuoneeseen.
Täällä kasvaa ehkä kolmatta vuotta nyt tuollainen epämääräinen pöheikkö lohikäärmehedelmää. Olen antanut kasvaa kuin pellossa ja vienyt välillä parvekkeelle kesäksi. Tarkoituksena olisi jossain vaiheessa laittaa kattoon yksi amppelipaikka lisää, niin saisi roikkua pitkin pituuttaan kuinka tykkää. 
Tukemaan en jaksa ryhtyä, kun oikeastaan vaan tykkään siitä että tuo kasvaa rojottaa kuinka sattuu. Tosi hauska kasvi!