Tervetuloa tänne lukemaan ja katselemaan tunnelmia Podkaynen pihasta ja puutarhasta 
Tänä vuonna pääpaino on luonnollisestikin ollut vielä taimikasvatuksessa.
Siemeneni ja taimivauvani elelevät toistaiseksi näissä Hobby Hallin halpistikashyllyissä, jotka nyt ovat jo siirtyneet nojaamaan olohuoneen isoon ikkunaan parempien valaistusolosuhteiden perässä:
Useimmissa törpöissä alkaa olla jo elämää. Herneenversoja kylvin lähinnä leivän päällä syötäväksi ja ne ovatkin jo kadonneet parempiin suihin. Kesällä sitten laitetaan lapsen kanssa ulos ihan oikeasti hernettä kasvamaan.
Kevättunnelmista kertomaan vielä tämä tekemäni pääsiäisasetelma, jonka nimeksi annoin "Iso Muna":
Tämän kesän puutarhaprojekteihin kuuluu muun muassa tämä nk. isojen kivien alue, jonka pitäisi jotenkin sulavasti mutta nasevasti yhdistää pergolan tuonpuoleinen ja tämänpuoleinen nurmikenttä toisiinsa:
Tämä kuva on toissakesältä, joten edistystä on tuosta tilanteesta jo tapahtunut, muun muassa rakastamani vuorenkilvet muuttivat viime kesänä tuonne noiden kivien taakse naapurin ja meidän rajalle. Mutta sitten loppui taas kesä (tai into?) kesken eikä homma tullut viime kesänäkään valmiiksi. Tänä kesänä taas uusin voimin!
Tuli sellainen tarve, että täytyy vähän kertoa taustoja:
- Meidän talo on vuonna 2005 valmistunut, ja pihaa on varsinaisesti laitettu vasta viitisen vuotta. Jonkun verran on alueita, joille ei ole "koskaan tehty mitään", paitsi tietysti kaadettu siitä metsä pois ja vedetty nurmikko päälle.
- Talo on tyyliltään moderni ja aluekin kaupunkimainen, joten sen mukaisesti laitetaan pihaakin. Äitini luona Järvi-Suomessa harrastan sitten ihan toisen tyyppistä, maalaismaisemasta ammentavaa puutarhanhoitoa.
- Tavoitteeni on vuosi vuodelta vähentää nurmikkopinta-alaa. On ihan kiva, että nurmikko tuli joka paikkaan laitetuksi koska tuohan se pihalle siistin ilmeen ja ostaa aikaa miettiä muita ratkaisuja, mutta välillä harmittaa kun jokaisen puutarhaprojektin joutuu aloittamaan vähintäänkin nurmikon kääntämisellä tai koko alustan auki kaivamisella.
- Minussa taistelee koko ajan rehevyyttä ja paljon kasveja kaipaava multasormi ja toisaalta selkeyttä ja estetiikkaa arvostava kaunosielu. Näiden kanssa yritän sitten tasapainotella.
- Minulle tärkeitä ovat myös pihan rakenteet (pergola, kalusteet, kiveykset, aidat) eikä pelkästään kasvit. Välillä tuntuu, että puuhastankin enemmän kivien kuin kasvien kanssa. Välillä sitten taas ihan päinvastoin.
Räntää tulee vaakasuoraan, joten päivän piristykseksi on hyvä laittaa tänne muisto kesältä 2010 eli suurin ja kaunein kesäkukkaistutukseni:
Minulla on kesäkukkien suhteen aika moderni maku, yritän laittaa mukaan aina heiniä tai muita kasveja, jotka prameilevat lehtien väreillä ja muodoilla. Toki pääosassa on aina jokin oikea kukka-kukka.
Viime kesänä ihastuin kannaan, mutta missähän minun kannakuvani ovat…?
Hei Podkayne, tervetuloa ja kiva kun aloitit oman gallerian! Podkayne taitaa olla jätskin ystävä; siemenkasvatuspurkeista päätellen…
Sulla on siellä piha odottamassa vaikka mitä muutoksia ja ideoita.
Pisti silmään lauseesi: homma ei tullut valmiiksi viime kesänäkään…Arvaapa kuinka monella täällä on täysin valmis piha? Uskaltaisin väittää ettei kellään ja sehän tämän homman ihanuus onkin.
Kiitos Maksaruoho tervetulotoivotuksista! Olen seuraillut tätä palstaa jo aikaisempina vuosina mutta en ole aiemmin kirjoitellut.
Ja tottahan meillä syödään paljon Aino-jäätelöä 
. Mutta on noita purkkeja toisaalta pitkään kerättykin ja käytän niitä keittiössä jatkuvasti. Tällä hetkellä on kyllä yleisohjeistus meillä kotona syödä niin paljon jäätelöä kuin mahdollista, jotta purkkeja tulisi lisää 
. Varsinkin pojalleni iloinen velvollisuus!
Tuo lause ettei tullut valmiiksi viime kesänä viittasi vain tuohon kivialueeseen. Puutarhan hoito ja pihan laittaminen on elämän kestävä matka! Mulla on vieläpä kaksi puutarhaa lähellä sydäntä: tämä oma kaupunkipiha ja sitten äitini järvenrantapuutarha ihanissa Etelä-Savon maisemissa. Kummassakin riittää työsarkaa ja iloa ja onnea loppuelämäkseni 
.
Siitä kasvimaasta haaveilen (potager-höpinöilläni olen ilahduttanut jo tuolla potager-ketjussa…). Lunta on vielä maassa, mutta mun oli ihan pakko pistää saappaat jalkaan ja käydä katselemassa tiluksiani tänään sillä silmällä.
Ajattelin, että potager tulee tähän kohtaan tuon etualalla olevan serbiankuusen ja siitä vähän eteenpäin olevan männyn väliin, leveyssuunnassa pitää jäädä vähintään ruohonleikkurin mentävä aukko kasvimaan ja terassin väliin (siinä on tilaa kuusiaidasta terassirappuseen ehkä jotain 2,5 m):
Tuo on meidän talon itäpuoli eli siihen paistaa aurinko aamusta tuolta oikealta ja melkein koko päivän koska siinä suunnassa mistä kuva on otettu on etelä.
Tässä vielä päinvastaisesta suunnasta katsottuna:
Ja nyt kun tämä suunnitelma on tänne julkaistu, eihän sitä enää peruakaan voi, muuten iskee nolous loppukesästä kun suurista suunnitelmista ei mitään tullutkaan.
Aion vielä mittailla tuon paikan kunhan lumet sulaa. Tänään en vielä viitsinyt vastahakoista siippaa viedä mittailemaan, koska kommentti oli: "Voidaanko mennä vasta pimeällä kun hävettää mennä tuonne lumeen mittailemaan?" Raasuparka.
Varsinainen ensi kesän (toivottavasti jo heti alkukesän) ykkösprojekti on tämän terassin uusiminen:
Hyvinhän se on palvellut nämä viitisen vuotta, mutta haluamme puukomposiittiterassin ja minä lisäksi haluan korvata nuo puusäleikkökaiteet metallisilla, vähän tyylikkäämmillä. Raportoin edistymisestä aikanaan .
Vielä pari kuvaa taimitilanteesta.
Viljelmäni olohuoneen ikkunalla:
Pikkuruiset ketoneilikkavauvat:
Tässä vielä sama potager-suunnitelma piiroksena, täytyy mittakaava katsoa oikein kunhan lumet sulaa, mutta tarkoitus olisi vähintään kolme sellaista 80x100 cm viljelylaatikkoa saada tälle alueelle sopimaan:
Olipas piristävää käydä katsomassa kuvagalleriaasi! Teillä on kaunis piha, ja olet tehnyt hienoja suunnitelmia kesän varalle. Nuo viljelylaatikot ovat todella käteviä käytössä. Olen ollut tyytyväinen, että sellaiset teimme kasvimaallemme. Kasvimaan hoito helpottui huomattavasti, ja kohopenkissä porkkanatkin jaksoivat kasvaa täysmittaisiksi.
Vihdoinkin aurinko paistaa ja lasiterassilla on lämmin! Taimivauvat lähtivät totuttelemaan ulkoilmaan ja paistattelemaan päivää.
Tässä ulkoilevat tomaatit:
Ja tässä mukuloista kasvatetut daaliat, jotka meinasivat viime yöksikin jäädä minulta ulos, mutta ilmeisesti heitä ei tuo nollan asteen lähellä käyminen haitannut:
Eilen koulittuja tomaatteja, joita en vielä vienyt ulkoilemaan, jospa nyt ensin toipuisivat hetken koulimisen aiheuttamasta järkytyksestä:
Tässä vielä aurinkoa ottamassa pöydällinen taimia:
Avasin terassin ovia pikkiriikkisen raolleen, kun sisällä tuntui ihan tukahduttavan kuumalta. Tuumasin, että ne paremmin saisivat vahvistusta, jos edes vähän saavat tuulenviriä. Toivottavasti en tällä toimellani onnistunut niitä palelluttamaan…
Ulkoilutit taimia kuitenkin siis vain terassilla? Ajattelin kun asut Oulussa ja ei ainakaan täällä Kajaanissa pysty vielä kasveja karaisemaan, paitsi jos niistä haluaa eroon.
Juu, tuossa minun “kasvihuoneessa” eli lasitetulla terassilla “ulkoilutin” - jos sitä nyt voi varsinaisesti ulkoiluttamiseksi sanoa. Siinä on lämpimämpi kuin meillä sisällä 
Juuri ja juuri aistittavissa oleva veto siinä käy kun tosiaan raotin sentin verran ovia. Ajattelin, että nehän nääntyy siihen kuumuuteen muuten.
En voi vastustaa taimimyymälöitä, puutarhatarvikekauppoja ja rautakauppoja keväisin. Eilen oli aikaa ajella vähän ympäriinsä sillä aikaa kun lapsi oli harrastuksessaan. Multaa lähdin oikeastaan ostamaan, mutta mukaan tarttui muutakin.
K-Raudassa törmäsin aivan hellyttäviin kääpiöalppiruusuihin ja minikokoisiin havuihin, joten mukaan lähtivät:
Jäin itse asiassa harmittelemaan, etten ostanut useampaa. Nuo havut olivat minusta todella edullisia, joten ajattelin, että käyn ehkä ostamassa niitä lisää ja vien äidille, kun tapaamme parin viikon päästä.
Tämä kääpiöalppiruusu on mulle ihan tuntematon käsite, täytyy perehtyä:
Ja sitten löytyi aarre, nimittäin tällainen ontto kivipallo, joka on tarkoitettu sellaisenaan puutarhakoristeeksi, mutta minusta se suorastaan huutaa mosaiikkia pintaansa - tällaista olen tiennyt tarvitsevani mutta en ikinä uskonut löytäväni:
Tuo on suunnilleen jalkapallon kokoinen ja painavahko, mutta ei kuitenkaan niin painava kuin umpinainen sementtipallo olisi. Tämä menee siis käsityöjonoon, valmistumisaikoja on turha tässä vaiheessa käydä arvailemaan 
. Varmaan jotain peilinpaloja tähän tulee, ehkä jotain kasvimaailmasta ammennettua muotoa tai sitten vaan jotain abstraktia aaltoileva viivaa tai muuta sellaista. Ja kuinkas sattuikaan, Mosaiikkimiljöössä taitaa olla alennusmyynti!
Minä en ole uskaltanut edes aloittaa tuota puutarhamyymälöiden kiertämistä, se tietäisi isoa rahanmenoa.
Myskimalva, vaarallista se on ja rahanmenoa se tietää, tulipahan taas todistetuksi. Mutta kävin minä yhdellä puutarhalla eilen enkä ostanut mitään! Mahtisuoritus! (Totuuden nimissä täytyy sanoa, että sinne täytyy ehkä vielä palata…)
Hehee, minäkin räpelsin noita kääpiörhodoja K-raudassa. Päätin sit “järkevänä” ihmisenä ostaa vitosella boysenmarjan alun… Mutta kyllä nuo rhodot kutittavat vielä takaraivosta, niitä vaan oli niin monta erilaista, ettei osannut siltä seisomalta valita! Noita havuja ei sääli kyllä täällä eteläss ollut, sillä niitä olsisin heti vienyt!