Juu on Kekkilän Vihervitriini-niminen tuote tämä, sattuu mitoiltaan olemaan ihan täydellinen tuohon meidän parvekkeen kulmaan. Sain sen äitienpäivälahjaksi - kunnes päätin, että haluankin äitienpäivälahjaksi kompostorin 
Kätevää muuttaa mieltään kun on yhden lahjan jo saanut
Mies multa kysyi erikseen, että mitä puutarhaan liittyvää haluaisin äitienpäivälahjaksi. Ensin sanoin, et osta suklaakirsikka, sit sanoin eiku menetkö lasten kans päiväksi Hoploppiin, kun mul oli yks työjuttu pahasti kesken. Mut ihanaa kun se oli hokannut ajatella, ett jokin puutarhaan liittyvä voisi olla tän mamin juttu.
Haen sen suklaakirsikan sit ite muuten vaan, ;-D
Olin viime viikonloppuna äidin luona melko pikaisesti käymässä - mutta ei nyt niin pikaisesti etteikö pientä pihaoperaatiota ehtisi suorittaa.
Jo viime kesänä oli puhetta, että kuunliljoja pitäisi jakaa ja että niistä saisi pääoven luokse vievien portaiden viereen kauniin penkin. Nyt saimme yhteisen inspiraation alkaa sitä toteuttaa ja tässä on kuvia siitä miten pitkälle pääsimme lauantai-iltana.
Käänsimme tuosta portaiden sekä vanhan kaivonkannen viereltä nurmikon ja kalkitsimme maan:
Törmäsimme maata kääntäessämme isoon kiveen. Kovasti tuumattiin jätetäänkö sinne vai kaivetaanko ylös, kutsuttiin mieheni paikalle, haettiin rautakankea ja niin edelleen - ja sieltä se vain nousi tuolle paikalle, aivan loistopaikka kukkaruukulle, koska saimme kiven vielä kammetuksi niin päin että tuo tasainen puoli on ylöspäin.
Tykkään tästä äitin sisäänkäynnistä jo muutenkin, mutta nyt kun kuvittelen siihen kuunliljakujan, se tuntuu vielä kauniimmalta:
Voi kuinka ihanaa kun saat oman äidin kanssa puuhata jotain näin valtavan innostavaa! Ihan herkku tuo kivi tuossa paikassa, ja sieluni silmin näen jo myös ne muhkeat kuunliljat, lempparikasvini. Menestystä maisemointiprojektille! Nimimerkki lisää kuvia odotellessa.
Kiitos Hankalin! Puutarhanhoitoa mukavampaa on vain puutarhanhoito toisen puutarhahullun kanssa. Äitikän kanssa on bonuksena se, että samalla jutellaan myös kaikki muut elämän asiat. Ja tietysti se, että kun seisotaan jossain talon nurkalla ja tuumaillaan jotain pihan kohtaa ja päästään suunnitelmasta yhteisymmärrykseen, kohta toinen lähtee hakemaan kanttausrautaa ja toinen lapiota ja niin on taas uusi operaatio käynnissä
Kuvia ei ole nyt ihan heti tulossa, koska seuraavan kerran olen menossa Savoon päin vasta heinäkuussa. Mutta jaa tuota noin, voisinhan minä kaivaa jostain esille muutaman aikaisemman maisemoinnin kuvat…
Yhdistin avaamasi uuden kuvagallerian kuvat tähän jo olemassaolleeseen sillä yhdellä henkilöllä saa olla vain yksi oma kuvagalleria.
Ahaa, rikoin siis tietämättäni sääntöjä. Jotenkin kuvittelin nähneeni että jollain toisellakin olisi ollut kaksi galleriaa, mutta varmaan olen sitten havainnoinut väärin. En minä muuten olisi edes keksinyt avata toista.
Joka tapauksessa otan nuo viestit tuosta pois, koska ei ne oikein tähän kuulu eikä stoorin flowhun sovi tai ainakin tuon ekan.
Olin viime viikonloppuna tyttöjen reissulla Itävallassa ja Unkarissa - ja siitä reissusta riittäisi monenlaista kerrottavaa, mutta vaiettakoon tässä yhteydessä muista kuin puutarhakokemuksista 
.
Lauantain kohteemme oli Pannonhalmin luostari Györin lähellä. Ja luostareihinhan luonnollisesti liittyvät puutarhat. Myös Pannonhalmissa on suuri alue, jota puutarhaksi kutsutaan, mutta joka minun mielestäni oli kappale metsää, jonne oli tehty polkuja ja jossa kasvoi muutama istutettu kasvi villiintyneen luonnon keskellä. En ollut kovin innostunut.
Tässä kuitenkin pari kuvaa opastetulta kävelykierrokseltamme luostarissa.
Sisäoppilaitoksen poikien kelpaa opiskella köynnöksen verhoilemassa rakennuksessa ja muutenkin ihanan rehevien istutusten keskellä:
Mikä tämä on? Humala? Villiviini?
Luostarissa viljellään ilmeisesti ihan vakavamielisesti laventelia, koska sitä oli myös myynnissä monenlaisessa muodossa. Nämä kulkureitin varrella olleet laventelit olivat kai kuitenkin vain koristuksena:
Harmi, etten päässyt näkemään, missä varsinainen laventelipelto oli. Kuten sanottua, puutarhaan ei tuolla ole panostettu turismin kannalta ollenkaan. Sääli.
Oven riikinkukko symboloi jotakin, vaan kun en nyt muista mitä. Ehkä ikuista elämää?
Luostarin kirjastossa oli näytteillä vanhoja puutarhanhoitotaidon oppaita. Tällaisen kun saisin itselleni, pitäisin sitä aarteenani.
Luostarissa sattui juuri olemaan myös näyttely, jonka aiheena oli luostaripuutarhat. Tässä kuva vanhimmasta säilyneestä luostarin "pohjapiiroksesta", johon on merkitty myös hedelmätarhan, yrttitarhan ynnä muiden puutarha-alueiden sijainnit:
Ostin kirjan, jossa on tämä on piirretty uudelleen ja selvennetty kommentein. Mielenkiintoista on esimerkiksi, että hedelmätarha ja hautausmaa on yhdistetty. Ehkä hedelmätarha hautojen ympärillä symboloi kuolemanjälkeistä elämää, taivaallista paratiisia, Edenin puutarhaa?
Sunnuntaina ehdimme aika pikaisesti käydä Wienissä, jossa tarkoitus oli käydä jossakin Gustav Klimt -näyttelyssä juhlavuoden kunniaksi. Päädyimme sitten Belvederen linnaan, jossa ei kylläkään ollut varsinaista Klimt-näyttelyä, mutta olipahan yksi huone Klimtiä heidän pysyvässä näyttelyssään. Nyt on sitten Suudelma nähty ja vaikuttava se olikin!
Belvedere on vaikuttava kohde ihan ilman taidekokoelmiakin. Valitettavaa kyllä, myöskään täällä ei puutarhaa ollut hoidettu kunniallisesti - tunsin (a) myötähäpeää Wienin kulttuuritoimen puolesta ja (b) valtaisaa halua alkaa nyppiä rikkaruohoja.
Katsokaa vaikka tätä muotopuutarhan irvikuvaa:
Ja tässä vielä lähempää kuvattuna:
Pyhäinhäväistys! Habsburgit (tai ketkä lie tässä linnassa ovatkaan asuneet) kääntyisivät haudassaan, jos tietäisivät!
Mutta oli Belvederessä kauniitakin näkymiä.
Ala-Belvederestä Ylä-Belvedereen katsottuna muotoon leikattujen marjakuusten rivi on komea:
Hauskasti leikattu puu, taisi olla marjakuusi tämäkin:
Pikkasen vaatisi trimmausta tuokin 
. Harmi ettei käsilaukusta löytynyt pensassaksia 
, olisin voinut nippaista hiukan.
Ulkona on ollut todella viileää muutamia päiviä. Eilen ja tänään en ottanut tomaattien harsoja pois edes päiväksi, joten tällaisia kummitusasetelmia näkyy siis meidän terassilla, taaimmaisen tomaattisäkin suojana on vielä palanen termomattoa:
Harson sisäpuolella voidaan hyvin 
.
Daalioita en pysty vastustamaan, eilen tämä huusi minulle "osta, osta" Citymarketissa:
Ei voi kuin hämmästellä sitä, että kukat aloittavat kukintansa suunnilleen samaan aikaan tänä vuonna kuin muinakin vuosina, vaikka itsestä tuntuu, että eihän tämä mikään kesä ole kun on kylmää ja märkää.
Minun pihassa kukkivat nyt sammalleimut ja tarharistikki. Tämä kullero on "halkeamaisillaan":
En ole suuri keltaisten kukkien ystävä, mutta minulla on etuoveneduspenkki, jonka kukkijat ovat keltaisia pääasiassa. Maksaruohot kukkivat vähän myöhemmin ja nauhus loppukesästä, niin on kivaa kun tämä kullero aloittaa ihan alkukesästä. Se saattaa kukkia toisen kerran loppukesästä.
Se on minusta levinnyt todella nätisti, ei agressiivisesti vaan hienotunteisesti ikään kuin kysyen: "Sopisiko, että minä olisin nyt tässä?", ja: "Hei maksaruoho, sopu sijaa antaa…"
Kirjoittelin tuolla Puutarhuri sairastaa -ketjussa siitä miten minun kesä on mennyt: sairastaessa. Nyt sitten olen viimeisen kahden viikon aikana päässyt taas keskittymään olennaiseen eli ihanaan puutarhanhoitoon!
Minun suunnittelemat projektit on kaikki enemmän tai vähemmän rempallaan tai kokonaan aloittamatta, mutta laitan nyt kuitenkin kuvia tänne näistä kukkapenkeistä, jotka ovat ilahduttaneet minua voimalla ihan hyvin ilman että mamma on hoitanut niitä yhtään.
Tässä yleiskuva meidän etupihasta heinäkuun lopussa:
Olen iloinnut siitä, että purppurakeijunkukka on pörhistynyt tänä kesänä. Ehkäpä reilu kalkitseminen ja hevosenlanta ovat tehneet sille hyvää - ne ehdin sentään penkkiin tunkea ennen sairastumistani. Olen niiiiin tyytyväinen, että tein keväällä perusteellista työtä lannoittamisen kanssa, muuten saattaisi piha näyttää ankeammalta.
Rakkaat pionini ja kurjenpolveni 
Viime viikon touhusin äitini kanssa Etelä-Savossa. Päivisin puutarhaa, iltaisin rantasaunaa ja uimista = täydellinen loma 
Äidin talon etuovelle johtava näkymä. Tuon kuunliljapenkin perustat teimme keväällä ja äiti sitten jakoi ja istutti kuunliljat paikalleen.
Sama paikka toisesta suunnasta katsottuna. Kaivonkivi ja penkin keskellä oleva kivi kyllä oikein huutavat jotain kesäkukkaruukkua päälleen, mutta äitini ei ole mikään kesäkukkaihminen 
.
Muutama vuosi sitten rakensimme tätä pengerrystä. Saniainen on käynyt taloksi kivenkoloon.
Tomaattini muutaman viikon takaisessa kuvassa, nyt ovat kyllä taas jo paaaljon isompia ja pidemmät tukikepitkin on pitänyt laittaa. Satoa tulee mukavasti muutama tomsku päivässä.
Samoja tomaatteja Etelä-Savossa, äitini talon seinustalla. Paikka ei ole yhtä lämmin ja aurinkoinen kuin minulla, joten eivät ole vielä ehtineet kypsyä.
Meidän talon etuovipenkki muutama viikko sitten. Nyt nauhus jo kukkii.
Näyttipä tuo pioni ja neidonkurjenpolvi hyvältä yhdistelmältä.
Juu, minusta kun pioninvarret näyttivät niin ankeilta, niin etsiskelin jokunen vuosi sitten jotain kasvia, jota laittaa sen alle, ja jostain netistä (ettei olisi ollut Pentistä) sain idean kurjenpolvista. Kurjenpolvet olivat mulle aika tuntematon silloin.
Kävi vielä niin onnellisesti, että löysin pikkuruisia kurjenpolvenalkuja siivotessani meidän autokatoksen takana olevaa kivialuetta. En tiedä mistä olivat sinne levinneet, kun missään lähimaillakaan ei tietääkseni sitä ole.
Nyt olen ihastunut tuoksukurjenpolveen - että jos jollakulla sitä on ylimääräisenä, mulle voipi tarjota