Sivulle 4 olen näköjään laittanut kuvatkin näistä erilaisista kukkamuodoista.
Joo, ja Luontoportin sivuilla oli kanssa tosi hyvät kuvat. Kyllä se selväksi nyt tuli että molempia tarvitaan jos meinaa lisääntymistä tapahtua. 
Nythän toi saa sitten olla rauhassa kukkapenkissä, ei tuu rettelöitsijää tuosta kasvista. Kaksi taimea sain siemensitä aikaseksi näitä kirjavalehtisiä, toinen on vielä niin pieni ettei nähtävästi tänä vuonna kuki. Sen varassa sitten on että tuleeko näitä lisää vai ei. Tai sitten pitää kylvää uudet kirjavat ja kattoa mitä niistä saa aikaseksi.
Tietyömaalla oli levitelty ja tasoitettu pohjamaata ja sen seurauksena oli noussut mahtavan kokoisia puna-ailakkituppaita. Kun puutarhassani ei juuri nyt ole tarpeeksi kukkaloistoa, keksin hakea kolmeen ruukkuun sieltä kaunistusta. Oli helppo kaivaa irtonaisesta maasta pois. Ja ovat ihmeen sitkeitä; eivät olleet siirrosta moksiskaan. En uskalla laittaa maahan, koska mukana tuli todennäköisesti juolavehnän juuria. Taidan kokeilla talvehtivatko näissä ruukuissa. Kaikki ovat uroksia, joten ei tarvitse siemeniäkään pelätä.
Käytiin pojan huvilalla. Koko metsätien varsi ja avohakkuualueet oli punaisena puna-ailakeista. Tuli lapsuus mieleen, kun meidän huvilametsikössä ja rannalla kasvoi niitä. On se kaunis kukka. Tällä meillä ei puna-ailakkeja luonnossa näy.
Lapsuudessa en muista puna-ailakkia nähneeni, nyt niitä on samoilla seuduilla. Minullakin hansaruusujen seassa kasvaa niitä runsaasti. Sieltä niitä onkin vaikea kitkeä pois, toisaalta hansaruusu pitäisi leikata keväällä ja samalla kitkeä niitä ailakkeja pois jos siltä tuntuu. Kissankäpäliä ei vain enää ole, muistinko edes nimen enää oikein,no tämä aihe toiseen keskusteluun.
Puna-ailakki, Silene dioica
on Euroopassa ja Suomessa yleinen magentanpunainen kuivan paikan monivuotinen kasvi. Kukinta kesä-elokuussa.
Kasvupaikat merenranta- ja puronvarsilepikot, lehdot, lehtoniityt, joenvarret, metsänreunat, pihat, pientareet, joutomaat, tunturinjyrkänteet. Myös koristekasvi.
Puna-ailakki kukkii päivällä ja sen tärkeimpiä pölyttäjiä ovat päiväperhoset, kimalaiset ja pitkäkieliset kukkakärpäset. Lähisukuinen, yöperhospölytteinen valkoailakki (Silene latifolia ) avaa kukkansa yöksi, mutta sen verran lajeilla on yhteisiä pölyttäjiä, että ne risteytyvät toisinaan. Risteymä on karvainen ja vaaleanpunakukkainen. Puna-ailakin harvinaisista valkokukkaisistakin muodoista valkoailakki on mahdollista erottaa lyhyemmän, osittain nystykarvaisen karvapeitteen ansiosta.
Hyvässä maassa kasvattaa suuret lehdet. On niin komean värinen kukkija, jos ei luonnossa kasvaisi maksaisi taimikaupassa paljon.
Muoks, olen kitkenyt ja kaivanut pois liikoja isoja taimia kukkapenkistä. Osan annan kukkia koska on hyvä mesikasvi.
Minusta ei näytä siltä, mutta saatan olla väärässä.
Puna-ailakkihan saatetaan sekoittaa mäkitervakkoon (Mäkitervakko on kohokkikasveihin kuuluva tahmeavartinen tummanpunainen kukkakasvi. Mäkitervakko on saanut nimensä varsien tervamaisesta nesteestä. Tahmean nesteen arvellaan olevan keino estää mesivarkaita, lähinnä muurahaisia, kiipeämästä vartta pitkin ja tunkeutumasta kukkiin).
Käy kurkkaamassa LuontoPortin sivuilta puna-ailakki ja mäkitervakko.
Jotenkin tuntuis kyllä ettei tuo ole kumpikaan ? Vai olisko tosiaan puutarhamaan kasvattina tuollainen niinkuin Valtsu veikkaa. Uskoisin ehdottomasti enemmän Valtsua kuin itseäni 
Mäkitervakko tuo ei ainakaan ole, siinähän on ihan erilaiset lehdet. Sitä kasvaa luonnossa kuivilla paikoilla ja minä siirsin sitä viime kesänä pihaani yhteen kivikkopenkkiin. Eli sen kyllä tunnistan.
Tämä kuvan kasvi on tosi rehevä, ei kuivan paikan kasvilta näytä yhtään. Varsin nätti se oli ja kesäkuussa kukki kauniisti. Jäätiin ihmettelemään, mikä se on.