Sankollisen keräsin huomaamattani metsässä kävellessäni suppilovahveropaikkojen väliä. Upean tummanpunaisia ovat, viikossa ovat kypsyneet. Oi miksei ollut reppua ja siihen pussia, painoivat ihan kummasti autolle tullessa.
Just tultiin reissusta Pohjois-Karjalan mökiltä, tässä tuomiset
ja välittömästi mehustuspuuhiin
Vain kypsimmät mehustan, loput laitan kokonaisina litran pusseihin ja pakastimeen. Mehutkin pakastan.
Puolukkaa on niin tuhottomasti, että melkein voi lapioida suoraan astioihin 
Ensi viikolla taas takaisin Karjalan korpeen.
Avorion, ei ole täällä puolukoita! viikko sitten kävin naapurin kanssa ja kolmen tunnin reissulta sain n 5 litraa:(
Wau Aviron, mikä ilo silmälle ! Onko siellä teidän puolukkamaastoissa hirvikärpäsiä ? Nehän on koko ajan levinneet pohjoisemmaksi ja pohjoisemmaksi. Toivottavasti saatte nauttia puolukkamaastoista vielä ilman niitä peijakkaita.
Yhtäkään hirvikärpästä en ole tänä syksynä tavannut. En täällä etelämpänä enkä myöskään Pohjois-Karjalassa. Myöskään mies ei ole niitä havainnut. Sitä ollaan ihmetelty moneen kertaan. Minun vanhemmalla veljelläni (niitä veljiä on muuten aika monta) on kymmenisen hirvikärpästä tarttunut niskahiuksiin kun taas hänen vaimollaan eli kälylläni ei ole löytynyt ainuttakaan. Kumma juttu. Hirven jälkiä on nähty paljon, joten hirviä kyllä on, muttei hirvikärpäsiä.
Puolukkahulluus jatkuu. Otin mehumaijan mökille mukaan ja mehustin puolukat siellä. Tänään tuotiin kotiin vain noin 15 litraa puolukkamehua. Kohtuus kerjätessäkin 
Parin viikon kuluttua olisi tarkoitus vielä poimia ja mehustaa puolukoita, jos…
Oli niin sääli ajaa mökiltä pois ja katsella tien varsilla punaisenaan hohtavia puolukkamättäitä.
Tämän syksyn viimeiset puolukat "maijassa". Nyt riittää, laskeskeltiin että 200 litraa tuli puolukoita poimittua.
Saa tulla syksy sateineen, talvi lumineen ja paukkupakkasineen, vedetään vällyt korville, syödään puolukoita ja hörpätään puolukkamehua päälle.
Upeat määrät Avironilla. Täällä lähistöllä ei ole enää yhtään punaisia mättäitä, ei ole ollut aikoihin. Jos tietäisin varman paikan jossa on, ajelisin autolla sinne keräämään mutten viitsi lähteä ihan vaan etsiskelemään jos jostain löytyisi. Ei sellaiseen riitä aika eikä oikein intokaan.
Ihan liian vähän on minulla säilöttynä, olisko 30 litran hujakoilla ja siitä osa survoksena on jo syötykin. Rakastan puolukkaa ja olen hirmu kateellinen Avironille
Nuu, tietäisin sulle monta varmaa puolukkapaikkaa, mutta sinne on pitkä matka, yli neljä tuntia autolla ajoa. Puolukat alkavat olla jo liian kypsiä poimurilla kerättäväksi ja käsin kerätessä kädet kohmettuvat. Hauskaa se oli ja vieläkin, kun silmät ummistan, näen ne valtavat punaiset puolukkamättäät. Onpahan talvella muistelemista pakkasen kourissa kytistessä.
Vaan onpas mullakin yksi pullollinen puolukkatuoremehua - kun vein ystävälle jättikurpitsasta lohkoja sain mehupullon vastalahjaksi. Säästelen sitä johonkin talviseen juhlapäivään 
Puolukka ja karpalo, samapa tuo, molemmat punaisia pyöreitä ja happamia monen mielestä. Lämmin päivä kerrankin karpalosuolla, tyyntä, märkää ja kaunista. Vajaa sankollinen yksin kerättynä ei hassumpi saalis, ehkä 7 litraa.
Ai että tykkään noista suomaisemista, niin rauhoittavia.
Voi mikä määrä karpaloita! Ne eivät olekaan niitä nopeimmin kerättäviä vaan yksitellen marja kerrallaan. Tekis minunkin mieli suksia suolle, mutta kun ne parhaat suot ovat siellä Valtsun suunnalla, kaukana täältä.
Karpalot, harvojen herkkua
. Ei happamia ollenkaan.
Kyllä nyt pysyy Valtsun röörit puhtaina… Mulla on viime vuotisia karpaloita vielä jonkun verran pakkasessa. Niitä sieltä säästellen syön. Ihan sellaisenaan ja puolikohmeisena, nam.
Mä ostin markkinoilta viisi litraa isokarpaloita. Taitavat olla viljeltyjä, kun olivat niin suuria. Eivätkä ole mulle ollenkaan happamia, nameja maustamattoman jogurtin kanssa.
Isokarpalot on isoja, tänä vuonna ovat erikoisen suuria. Hyvä ostos
, laskin että tunnissa 2 litraa keräsin. Pakastealtaan karpaloilla olen vuosia hyvin pärjännyt.
Pikkukarpalot on niitä pieniä jossain paikoin, joita ei viitsi kerätä. Aamun aloitan myös karpaloilla ja maustamattomalla jugurtilla. Läpsenläpsy 1,3 v syö myös karpaloita ja kerää puolukoita suuhunsa maastossa kuten äitinsäkin pienenä.
Puolukankeruu on raskasta puuhaa, tuumin kun metsästä palailin. Selkäreppu painoi kuin synti ja sankokin oli huivi kanneksi solmittuna, painava. Kotona punnitsin ja yhteensä 17 kg, ei paha vajaa 3 tuntia ovelta ovelle matkoineen.
Aukeilla paikoilla tuskin mitään, mutta nuoren istutuskuusikon lomassa isoja ja tiheänä mattona kantojen ympärillä.
Puolukat on nyt täällä kypsiä. Keräsin eilen noin 13 litraa ja tänään hain vielä noin 10 litraa lisää. Eilen sain ihan ötököiltä rauhassa nauttia keräämisestä. Tänään heti kun aloitin iskeytyi hirviökärpänen kädelle, siitä sangon pohjalle ja sieltä jonnekin…Yritin paeta siitä paikalta nopsaan mutta niskastahan se ällötys hetken kuluttua löytyi.
Sitten tulikin kunnolla hiki kun aurinkoisessa ja lämpimässä ilmassa yritin mahdollisimman nopeaan heilutella marjankerääjää ettei ehtisi lisää hirviöitä hyökätä kimppuun. Toisen vielä niskasta noukin ja sitten kiireellä pois siitä paikasta. Onneksi löytyi vielä toinen hyvä keruukohta josta sainkin nopeasti sangon täyteen. Eikä (ainakaan vielä) ole löytynyt lisää hirviöitäkään vaikka jo yli tunnin olen ollut turvassa kotona
Täällä on puolukat vielä raakoja, menee varmaan vielä viikko - sitten keruuseen.
Nuo hirviöt on kyllä ällöjä, ei niihin vain millään totu.