Puutarhakrapulaa, sitähän se kai on ? Ettei oikein jaksa innostua samaan malliin kuin aikaisemmin ? Tai ettei jaksa aloittaa tekemistä vaikka vähän innostaisikin ?
Mulla kai on vähän jotain sen suuntaista kasvimaan suhteen. 7 vuotta sitten aloitin sen kanssa tönkkösavesta ja koko ajan parempaan mennyt. Ja mitäs nyt kun ei enää kaikkia voimia veisi siellä hommailu... ? Ei jaksais edes sitä normipuuhailua tehdä.
Minne katosi se tekemisen ilo ? Halua on edelleen mut toteuttamiseen tarvittava poweri on lähtenyt käymään jonnekin kylille
Se iskee aina välillä, miulla oli viime kevät järkyttävän vaikeeta ja itkee piti paljon kun se penteleen jää/vesi/jää-talvi vei melkeimpä kaiken, sisulla kuitenkin alkukesän ja kesänkin laittelin uutta ja jaksoin ja selvisin koko hemmetin katastrofista mutta ,sitt syyspuolella iski totaalinen Väsy, suorastaan hälläväliä, ei varmasti jaksanu vaikka toisaalta ois halunnu , eikä enää oikeestaan kiinnostanu koko homma, tuntu vaan että olokoon , mie haluun vaan olla ja levätä ja jollain tapaa jättää herranhaltuun. kauan sitä kesti, mutta joulun aikaan taas alko virtaakin löytymään ennenkaikkee henkisesti.
Tuttua minullekin. 12 vuotta tein unelma puutarhaa ja kaikki hävis vuorokaudessa. Meni kolme vuotta etten ostanut edes tulppaani kimppua ilokseni. En halunnut ajatellakaan kukkia. Kolme vuotta sitten iski taas oikein kunnolla into tehdä uutta…toivottavasti jatkuu vielä =)
Juu,sitä on liikkeellä.Mullon kans joinaki päivinä pakotettava ittensa autotalliin taimisouvviin.Ku meen sinne niin haakuroin vaan paikasta toiseen enkä saa tehtyä mitään.
Ei oo pakko jaksaa joka päivä tehä jotaki.Son sillon pakon puolella tekemisestä menee ilo.
Miekin olin puuhakas ja innostunut kunnes sitten yks kevät oli käsi kipsissä ja seuraavana sitten nämä keuhkovammat,…näillä sitten mennään, voimien mukaan .
Karvari, sullakin? Viesteistäsi pentissä ei sellaista ole huomannut, sulla on vaikka mitä menossa ainakin hyötispuolella ! Toisaalta kamalan helpottavaa kuulla että joku muukin tekee sen mitä ajankohtaan kuuluu ja on pakko tehdä, vaikka into ei kaikkein piukeemmilla olekaan
Täällä oli vähän samanlaista olotilaa alkuvuodesta. Joulun jälkeen kylvin innoissani chilejä ja pelargoneja mutta sitten tammikuussa kun työt alkoi loman jälkeen ei enää innostanutkaan niin paljon. Helmi-maaliskuun pysyttelin aika paljon pois pentistäkin kun en jaksanut alkaa kirjoittelemaan viestejäkään tänne. Työrumba oli aivan järkyttävä ja sitä jatkui pitkälle pääsiäisen yli ja iltaisin sai välillä pakottaa itsensä tarttumaan kastelukannuun ja multapussiin. Toisaalta kylväminen ja kasvien hoitaminen on tosi terapeuttista puuhaa jossa unohtaa kaiken muun vähäksi aikaa. Kasvimaan kääntämistäkin vitkuttelin viimeiseen asti kunnes mies lauantaina tarttui lapioon ja alkoi huhkimaan nyt on porkkanat ja salaatit jo kylvetty. Torstaina kun on vapaata aion jatkaa hyötärikylvöjä ja toivon että se into taas palaa
Joka seitsemäs vuosi on sapattivuosi, eli lepovuosi, jolloin maankin pitää antaa levätä :) En kyllä Vanhaa Testamenttia niin paljoa tunne, että tietäisin, kuinka se sapattivuosi käytännössä viljelyksillä pidettiin.
Mulla on tällainen käytännön pikku ongelma, että kun olen aina tottunut kaiken tekemään yksin ja nyt ei onnistu, eikä ymmärrä olla ohjeistamassa isäntää ajoissa. Kasvihuone on siivoamatta edelleen, koska en saa yksin vedettyä letkua. Tai saisin, mutta ei ole oikein järkevän touhuja. Tomaatit on jo suuria, raakileitakin on, mutta ei ole mitään intoa sinne kasvihuoneen suuntaan.
Ei tässä innottomuudessa kyllä ole pelkästään kyse raajojen toimimattomuudesta, sillä paljon on pihatöitä, jotka sujuvat aivan loistavasti, vaan syytä on siinäkin, että nyt se vuosia tauolla ollut ompeluharrastus on alkanut vaatia huomiota. Ajoitus on pihan kannalta vähän huono.
Emo … meitsi huomasi kanssa että kurja elämän tilanne on vienyt voimat vaikka nyt tänä keväänä on sentään suunnitelmia jo…
Nyt kun kierrän pihassa niin nään tekemättömät työt ja mietin mistä alottaisin? Aloitin mullan levityksellä ja suojien pois otolla.
Minulla on uusi luumupuu ollut odottamassa maahan panoa jo viikon sellainen ei ennen ole tullut kuuloonkaan. Miettikääs kun ei ole enää ketään josta huolehtisin ja tilalle sain surun ja kaipauksen siin saa motivaatiota kerätä jotta huomiseen jaksaisi. Pihalla puuhaaminen kyllä on eliksiiriä kun joku vaan potkis persuuksiin. Ei vaan ole ketään potkimassa…en ole edes kade naapurin siistille pihalle kuten ennen saatoin olla.
Minä tällä hetkellä puuhastelen pitkin hampain ja odottelen sitä innostusta - jos sitä ei tule, niin eipä tuolle voi mitään. Mennään kykyjen ja jaksamisen mukaan, eipä siinä muu auta - niin, eikä me tuota pihaakaan saada mukaan, kun lähtemisen aika tulee.
Muok. Oliko tää taas negatiivistä?? Mutta totta kuitenkin.
Täällä kun lukee teidän juttujanne niin saan sellaisen käsityksen että kaikki ovat väsymättömiä ahertajia ja että mä yksin olisin vanha ja väsy. Piristävää huomata ettei asia olekkaan ihan noin
Kyllä mua alkuunsa harhautti, kun luin kuinka penttiläiset ahertaa - koitin mennä samaan tahtiin noiden lukemisieni kanssa. Onneksi lopetin, loppuunhan siinä olis menny, ihan “böönautti” tullu. Eipä silti, vieläkin vähän kipristää, kun luen muiden ahertamista - jokaiselle suotakoon nuo hyvät aherrusajat.
Yritän pitää puutarhan harrastuksena, jonka pitää tuottaa iloa. Joskus onnistun paremmin ja toisinaan huonommin. On vaikea mitoittaa projekteja omaa jaksamista vastaaviksi. Joskus haaveilen ihan pienestä pihasta, joka olisi helpompi pitää hallinnassa, vaikkei tämäkään mikään jättipiha ole. Onneksi siedän melko hyvin keskeneräisyyttä ja tyylini on erittäin rento ;).
Vähis…meillä naapuri puuhaa kaikki illat ja viikonloput puutarhaa ja upea siitä tuleekin
Ennen olisin saanut siitä motivaatiota ja ähertänyt jaksamisen rajoilla et olis edes siistiä.
Nyt tiedostan asian mutta ihan rauhassa odotan et raksamies saa verannan valmiiksi ja kotiin palaa rauha…koirulaisia ei voi jättää vielä kauaksi aikaa sisälle enkä ota niitä ulkotarhaankaan kiekumaan.
Ihan samaa olen minäkin aina ajatellut, että nuo penttiläiset ovat väsymättömiä!! Tosi kiva kuulla, että muillakin on välillä vaikeutta tarttua puutarhatöihin. Rakastan puutarhatöitä, mutta varsinkin silloin valtaa epätoivo, kun on paljon kaikenlaista mitä pitäisi tehdä. Eikä oikein tiedä, mistä aloittaa. Mutta kun saa aloitettua, niin siitä se taas lähtee ja homma etenee. Ja arvatkaa muuten, onko uudella vastaperustatulla pihalla tekemistä. Koko ajan perustetaan uutta.
Tänä keväänä mulla on ollut niin paljon siemenkylvöjä, että olen meinannut omaan näppäryyteeni seota. Kun noita pelargoneja piti sitten siemenestäkin kylvää. Sanoin yhtenä päivänä miehelleni, että tää ei ole enää mun hallinnassa. No muutamana päivänä kun jaksoin taas koulia taimia, niin ihan hyvin oli taas hallinnassa.
On meillä kuitenkin aika pitkä puutarhakausi ainakin täällä eteläisessä Suomessa, koska se parhaimmillaan loppuu loka-marraskuussa ja alkaa parhaimmilaan taas joulukuussa. Silloin laitetaan ekat siemenet multiin.
Tsemppiä kaikille. Levätään silloin, kun ei huvita. Suodaan se itsellemme!!
Minä tahon väsyä siihen että mun mies touhottaa koko ajan ja tekkee jotaki. Mua ei yhtää aina huvittais, mutku, tuntuu että pittää kait sitä minunki jaksaa ku ei sisu anna myöten kattua ko toinen tekkee. Minä saatan kyllä ihan oikiasti istuakki työn viereen ja vaikka siitä työstä ei pijä kiinnikkää, ei seu mihinkää karannu, siinä seun kiltisti oottanu. Eiköhän oteta välillä rennosti ja nautitaan ihan muuten vain alkukesän kauneudesta
Ai niin, piti vielä sanoa, että mulla on vuonna 2009 ollut totaalinen kyllästyminen. Silloin olin juuri tähän aikaan vuodesta päivittänyt Facebookiin:“Yök, tänään on puutarhatöitä”.
Mulla ei oo minkäänlainen piha, mutta naapurit tekee paljon vähemmän(Ei oikein mitään - ei mitään motivaatiota anna pihapuuhasteluihin) - pitävät ihan varmasti mua hulluna, ja niin taidan ollakkin.(ny vois mennä sinne pihalle, sain leivottua ukolle eväsnisuja hetkeksi).
