Tämähän nyt tuntuu olevan oikein “ittesä vähättely ja rääkkäyspalsta”,kun jollain on “paremmin ja enemmän ja voimiakin.”
Ihan turhaa,jokaiselle tulee tuo tunne joskus,ettei jaksa,mullakin tänään ollut oikein painostava päivä,kai tuo matalapaine vaikuttaa,tekis mieli vaan nukkua,muuta kun ei saa unta.Ootan vain torstaiaamua ja lähtöä Türiin.Ollaan laiskoja jos laiskottaa,kukutaan vaikka yökaudet sitten kun on puhtia tekemiseen.Luonto elää omaa tahtiaan,perennat nousee penkeissä vaikka vain sivusta katsoo.nautitaan keväästä,kesäkin tulee kun kerkiää,vaikka se luvattu ennätys hellekesä on jo peruttu,kuulema normaali tulossa.
Mulle se tärkein on kasvimaa.Sielä pääsen töistä täysin eroon.Nautin ku saan harventaa porkkanapenkkejä ja levitellä ruohosilippua,son terapeuttista mulle.
Nuo kukka hommat on vähäsen työläämpiä.Niitten kans on joskus pääki pyörällä.
Mutta minä teen hommia sillon ku huvittaa ja jos ei huvita niin istuskelen vaikka terassilla ja otan lasin viiniä ja kattelen ku rikkikset reuhaa.
Tourangelle; minä lähdössä to 9.45 Puulaakintieltä Tuuriin. Ollaanko menossa samalla kyydillä!!?? Siellä henkinen väsy katoaa, fyysistä voipi olla kotimatkalla
Oletko lavatera lähdössä sinne Viron markkinoille? Me huitukan kanssa ollaan "Tuijan bussilla" jos olet siihen samaan,niin silloin ollaan .Olis ihanaa kun olisit mukana.
Heips!!!!!! Huomasin tuon lähtö ajan,me lähetään jo klo 5 ja ollaan ties missä jo silloin kun lähet,joten ei se osu yhteen.
Kyllä minuaki masentaa tää koko hommeli, kun nuo mun kaikki kylvökset kituuttaa vaan, eikä kasva mihinkään tänä vuonna, tomaatit kylvin 26.2 ja noin 10 senttisiä ovat (älkää naurako!), keinovalotki hankin, ei vaan kasva, ei…
Kolmas väsy kesä taitaa tulla putkeen mulle. Keväällä ois inspistä ja kaikkee, mut kesä kun menee pääosin töissä, ni ei sit jaksa enää kotona jatkaa samaa. Suutarin lapsella ei oo kenkiä, niinhän se menee. Liika on liikaa. Ei oo huvittanut ees lähtee pihalle kattelee, et mitä sieltä on noussut, siinäpä sinnittelevät. Ideoita ois paljonkin päässä, mut taitaa loppua viikosta päivät ja kellosta tunnit ja pian huomaan et on taas syksy. Hiphei. 
Lohduttavaa luettavaa tosiaan. Minua on alkanut parina viime vuotena väsyttää nuo isommat pihaprojektit. Haluaisin päästä tekemään pieniä ylläpitohommia, pitää pihan siistinä ja kasvit hyvinvoivina. Nyt tuntuu, että jatkuvasti on joku isompi projekti päällä, minkä takia piha pääsee repsahtamaan. Aika, kunto ja into eivät vain riitä kaikkeen. Kuka ihme noita isompia pihaprojekteja tänne sitten suunnittelee...? 
Mutta oikeasti; Onko itsensä huijaamista uskoa, että jonain päivänä muka pääsisi sellaiseen tilanteeseen pihalla, että "vain hoitaisi" pihaa? Että se uuden rakentaminen ja isommat muutokset loppuisivat joskus? Vai onko oikeasti kyse siitä, että mieli haluaa jatkuvaa muutosta ja uuden luomista?
Mä en oo laittanut yhtään kesäkukkaa tulemaan, liikkeestä ostin pistokkaita ja loputkin aion hankkia sieltä jahka voi viedä ulos. Chilejä laitoin helmikuussa, mutta reilusti vähemmän kuin viime vuonna. Perunaa, pinaattia ja sensellaista olen laittanut ulos, mutta yleisesti ei kauheasti innosta. Pihailu on mulle rentoutumista ja ajanvietettä ja jos joskus (usein) sohvalla makaaminen, lukeminen ja telkkarin katsominen kiinnostavat enemmän niin yritän olla murehtimatta ja sulkea ajatukseni vuohenkelloa vastaan käymältäni satavuotiselta sodalta. Etenkin kun tulen sen häviämään.
Niin mukavaa aikaa kuin kevät onkin, tulee sen mukana myös riittämättömyyden tunne kun jokainen nurkka huutaa Tee mulle jotain, etkö nää! Sitten ei pysty priorisoimaan ja ahdistuu niin että todellakin haluaa mennä sohvalle.
En oikein kanssa usko siihen ylläpitopisteeseen päätymistä, vaikka tällaisella pienellä tontilla sen jotenkin voisi saavuttaa. Ainahan sitä synkkänä marraskuun iltana päässä pyörii uusia suunnitelmia kesän varalle 
No mulla on nyt se tilanne, että ei paljoa kiinnosta uuden luominen, mutta on näköjään joskus kiinnostanut 
ja nyt niitä sitten pitäisi hoitaa niitä lukuisia luomuksiaan.
Mun puutarhaväsyni on nyt sitä luokkaa, että vaivauduin äsken marttojen kanssa kesäkukkapuutarhalle, mutta mun ei tehnyt mieleni ostaa yhtään mitään, mutta oli pakko, kun on ne juhlat tulossa.
Innostus on huvennut nyt , kun olkapää ei kuntoudukaan toivotulla vauhdilla. Pihalla on paljon kukkapenkkejä. jotka pitäisi ehdottomasti ylläpitokitkeä jne, mutta ei vaan kauaa síellä jaksa riehua.
Pyydän ekaksi heti anteeksi, mutta ompa lohdullista luettavaa - melkein helpotti.
Kävin kaivamassa pienen pätkää vadelmatarhastani…just laitoin ja nyt jo joudun pois kaivamaan…se virus p…s. Ei oo reiluu!! Hiki tuli, vaikka on kylmä ja kauas on pitkä matka.
Tässä osa minun kasvatuksista,kaikkia en saanu mahtumaan kuviin.Tomaatit,chilit ja paprikat on kasvarissa.Nämäkö ne aiheuttaa sitä väsymystä ?Vai mielenvirkeyttä ;)
Voi taivas! Onneks itellä ei oo kun ihan muutama hassu purkki. Mut hankikylvöinä sit reilusti enempi.
Joo,hankikylyvöt on ulukona 
Hulluus on hupimme.
Hih.
Karvari, kateeksi käy . Sulla on virtaa
Huh, noita Karvarin kylvöksiä!Intoa on täytynyt olla, jotta nuo kaikki purkit ovat alkaneet vihertää. Kylvöspurkkien hoitaminen ei ollenkaan kuulu omiin lempipuuhiini. Purkit pysyy mulla aika vähäisinä, kun kylvöintoa ei erityisemmin löydy.
Meillä kasvimaa on tänäkin keväänä niin märkä auotuista ojista huolimatta, että mitään siellä ei ole voinut vielä tehdä. Täytyis nyt loppua tuo loputon sade, muuten ei onnistu kasvatus ollenkaan.
Muutaman harvan kerran olen pihalla ehtinyt vasta olla, kun aina sataa ja työ vie ihan liikaa aikaa. Niin kauan kun istun sisällä, niin mua ei yleensäkään koskaan huvita mikään ulkotyö, kiva on laiskana ikkunasta katsella. Mutta kun ulos asti pääsen, niin toistaiseksi, siis jo yli pari vuosikymmentä, aina on alkanut huvittamaan.
En paljoa viitsi pohtia huvittaako vai ei, vaan yritän tehdä sen mitä vuodenaikaan näissä puuhissa kuuluu, ja sitten huomaan, että tehdessä into nousee. Tai näin on aina tähän mennessä käynyt.
Omalla kohdallani en koe huvituksen pohtimista ollenkaan hedelmällisenä. Äkkiähän sitä pohtiessaan pääsee siihen vireeseen, että minkään tekemisessä ei niin kauheasti ole mieltä, koska kumminkin pian tulee vanhuus, sairaus ja raihnaus ja kuolemakin korjaa eli että hukkaanhan se tavallaan kaikki tekeminen valuu, kun ei mitään mukaansa saa. Kun annan tekemisen viritellä innostusta, niin on kivampaa tämä aika, kun vielä on mahdollisuus tehdä.
Mutta jos jokin muu tekeminen alkaa olemaan innostavampaa, niin kaipa puutarha silloin ihan itsestäänkin jää sivuun. Välillähän sitä vaan yksinkertaisesti tekee mieli olla laiska eikä tehdä paljon mitään, mutta sitä kivaa innostuksen tunnetta en itselleni saa muutakuin alottamalla tekemään jotakin.
Tulis nyt vaan aurinkoa jo vihdoin. Tämä on ollut koko elämäni pilvisin kevät!
Katsottiin ukon kanssa kauneimmat puutarhat /pihat ohjelmaa - ukko tuumas ; hullua touhua - ei ihme, jos mulla on skitso olo puutarhaillessa.
Ei auta meillä kitistä väsymyksestä ja kivusta, vastaus on; ei tartte laittaa.
Mutta näillä mennään loppuun asti, kun leikkiin on ryhdytty.
Ai niin jatkan vielä kertomusta meidän keskustelusta, kun katsoimme tuota ohjelmaa. Ukko tuumas, että tuo on älytöntä, tommosessa työmäärässä voi vaikka kuolla. Minä siihen, että kuolevatpa onnellisina. Toinen siihen vielä, ettei oo mitään järkeä.
Mulla auttaa väsymiseen etten tee mitään väkisin.Sitten huomena haluttaa jo tehä 