Ihanan paratiisin olet metsän keskelle luonut! Minä olen jotenkin aina vieroksunut vuorenkilpeä, vasta viime vuonna tajusin, kuinka kaunis se omalla, vaatimattomalla tavallaan on. Ja tänä vuonna aionkin sitä hankkia, kukinnasta myöhästyin, mutta ensi vuonna sitten. 
Onpa kaunista ja uskomattoman rehevää keskellä metsää!
Ja mä niin tykkään tuosta sun tunnuslauseestasi Käytän sitä itsekin
Kiva kun tykkäätte :)!
Aina kannattaa tosiaan muistaa vuorenkilpi, jos vaikka on paikka jossa mikään ei oikein viihdy. Vaikka se ei kovasti kukkisikaan, ainakin lehdet antavat vihreyttä. Itekin olen nyt vasta alkanut kiinnittää kukkaan huomiota. Niinku höyrähtänyt sanoi, se vaan tosiaan on vaatimattomalla tavalla nätti.
Anita :) Suklaa rules!!!
Kiva mutaatio. Löysin tämän lemmikin äitini kukkapenkin ‘‘siivousjätteistä’’ muutama vuosi sitten ja joka kevät se tupsahtaa kerrottuna versiona kukkimaan. Nyt vaan on uutta toi suurin rykelmä tossa keskellä. 
Kevätvuohenjuuri kukkii takapihalla tänä vuonna runsaasti - syynä viime kesän sateet
.
Taas piti kaivaa uusi kukkapenkki
. Jokainen lapion pisto kilahtaa kiveen. Noh, saapahan samalla reunukset penkkiin
.
Nämä kukkapenkit eivät ole kauhean luonnollisen näköisiä, mutta ainoa vaihtoehto täällä mettärinteessä. Rinne on tosi kuiva ja 10 cm maanpinnan alapuolella tulee hiekkamaa (+ ne kivet) vastaan. Multaa on laitettava vähintään 30-40 cm, jotta kukkapenkit pitäisivät edes hiukan vettä.
Takana näkyy uusi penkki reunustettuna siitä kuopasta nostetuilla kivillä. En saanut siirrettyä kaikkia kasveja kun multa loppui taas kesken.
Täältä vanhasta kasvimaan kukkapenkistä olen pikku hiljaa yrittänyt pelastaa kasveja myyriltä.
Leimuja olen saanut siirrettyä, mutta liljat ovat menneet parempiin suihin.
Vuorenkilvellä on paikkansa minustakin. Lajista riippuu, onko kukka kuinka syvän punainen.
Hienon mökkipihan olet tehnyt! Näkee, kuinka nautiskellen touhuat siellä, tai ainakin kuvittelen niin:) Tuo Patricia-kurjenpolvi on lempparini sinun puutarhassasi.
Ihanaa on!
Juu tarhaleidi, kyllä touhutaan nautiskellen :)!
Asun kesät mökillä kun täältä on suht lyhyt matka töihin. Talven jälkeen tuntuu aina heräävän uudelleen eloon. Tosin tunne johtuu enimmäkseen siitä kun lihakset huutavat hoosiannaa :D.
Olen päättänyt hävitä taistelun. Vuorikaunokki saa nyt levitä takapihalla ihan niin kuin tykkää
. Onhan tämä ihan kiva kukkiessaan, mutta ränsistyy kukittuaan.
Etualalla on jo kukintansa päättänyt tarhakylmänkukka, joka taas on nätti kukittuaankin.
Tässäpä sitten toinen leviäjä, Tummakurjenpolvi. Alunperin hommasin yhden taimen ja nyt…
…pari pikku tainta on tullut lisää…
.
Tämä on perunapenkin reunassa ja saa kasvaa rauhassa. Myyrät kun ei näemmä hänestä tykkää
.
Katselin vanhoja kuvia ja niistä huomasi, että jotakin on muuttunut - vaikkei muutos kovin suurta olekaan. Isojen kivien kyljessä olevat penkit ovat vähäsen laajentuneet:
ENNEN
JÄLKEEN
Tässä näkyy ettei kukkapenkkejä ollut
ENNEN
JÄLKEEN
Atopaikalta mökille päin (ihminen sutattu pois näkyvistä)
ENNEN 
JÄLKEEN
Iso yhteispeukutus kaikille kuvillesi, viihtyisää ja värikästä on mökilläsi! Rakastan varsinkin näitä ennen/jälkeen kuvia.
Entisessä elämässä kyllästyin vuorikaunokin leviämiseen, leikkasin sen kokonaan alas kukinnan hiipuessa ja tadaa, se kasvatti uudet lehdet ja kukki uudestaan. Parhaimmillaan kukki kolme kertaa kesässä.
Kiitti Shakira ja muut peukutuksista:)!
Vau, siis sait kukkimaan vuorikaunokin uudelleen. Olen yrittänyt sitä mutta ei oo onnistunut, olen ehkä antanut sen rapistua kukinnan jälkeen liian pitkään. Täytyykin nyt leikata se heti kun kukinta on ohi ja kattoa miten käy :). Kiitti vinkistä!
Aaaaah, nämä ennen-jälkeen-kuvat ovat ihania! Kyllä on viihtyisän näköinen paikka!
Hienosti olet saanut istutukset sopimaan ja niveltymään ympäröivään metsämaisemaan! Se on minusta asia joka vaatii taitoa ja sinulla näyttää sitä olevan
Voihan vitsi Tuomipihlaja, että sun kommentti sitten lämmitti sydäntä:)!
Olen meinaan koko ajan huolissani just siitä, että penkit ovat hiukan keinotekoisen näköisiä täällä metsän keskellä…