Jos vain yhden saisin pitää, niin varmaan se olisi yksi herttalyhdyistäni.
22 vuotta minulla ollut amatsoninlilja. Sitä oli yksi sipuli, josta sojotti muutama tumman vihreä, lapsen kämmenen kokoinen kitulias lehti pikkiriikkisessä purkissa. Nyt sitä samaista alkuperää olevia kasvaa reilusti kymenessä eri paikassa. Lisäksi rakastin posliinikukkaani, jota olen jo vuosia käynyt tapaamassa äitini luona. Astmaatikkomme eivät pitäneet siitä kukkivana...
Jos mun pitäis ottaa vain yksi, se olis varmaan tuo kirjavalehtinen taskujuoru tai ikivanha valkotupsukki. Arvalla varmaan ratkastais tuo pulma.Molemmat ovat niin helppoja ja kauniita.
satuk-a aivan ihanan pitkä herttalyhty
(onko sulla laajakaista kamera, upea pituus), jollen vallan väärin muista, niin sinulta olen saanut kanssa herttalyhdyn alut. Hyvin, Hyvin voi!
Jos yhden rakkainpansa
saisi huonekasveista sanoa, se olisi jo mammallani aikanaan kasvanut: marraskuun kynttilä, nytkin kukoistaa ihan joka puolelta valkoisin kellokukkasin 
.
Mulla rakkaimmat ovat 3 kpl reunustraakkipuuta, kun sain ne nuorimmalta tytöltäni hänen ollessaan 7v ja nyt täyttää 20v.
Kahvipensas.
Jaa-a, oon elämäni aikana lukemattomat määrät tappanu huonekasveja joten ylipäänsä ne vahvimmat jotka on selvinny on rakkaita ; D Yks on silti erityinen, enkelinsiipi jonka sain rakkaalta ystävältäni pistokkaana.
rakkain huonekasvini… hmm… pidän kyllä kovasti melkein kaikista huonekasveista mitä meillä on… mutta varmaan vanhapoika kaktukseni on kaikkein mieluisin. Ilahduttaa joka kesä upeilla vaaleanpunaisilla tuoksuvilla kukilla.
Kahvipensas on myös aika rakas. Meidän kahvipensaiden alkuperä juontaa juurensa vuosikymmenien taakse, kun mummuni aikoinaan osti kaupasta kahvipapuja, ja kasvatti siitä ensimmäisen kahvipensaan. Seuraava pensas on aina kasvatettu edellisen pavuista. Niitä pensaita on sitten jaettu ystäville ja sukulaisille, ja jopa kunnan julkisiin tiloihin, kun ovat käyneet liian isoiksi tavalliseen asuinhuoneeseen. Tälläkin hetkellä ikkunalla on neljä pientä tainta.
Myös vanha joulukaktus on rakas. Olen saanut sen aikoinani ristiäislahjaksi vaarini vanhemmilta. (reilu 19 vuotta sitten)
ehdottomasti kaikki kiinarini sit toisena tulee phalet ja kolmantena marraskuut siis!
Minun rakkain huonekasvini on phale, joka on ollut meillä jo puolitoista vuotta, minun hoidossnai kohta vuoden.
Amazoninlilja, jonka olen saanut mummoltani, joka kuoli 2 viikkoa sen jälkeen, kun poikani syntyi v 2000 3,5 kk etuajassa. Se kukkii uskollisesti joka vuosi ja muistan sen lapsuudestani pitsiverhojen varjostaman ikkunan edestä Tornion Alaraumolla.
Voikukka
Hienohan tuo on 
kun pyyhkii pölyt
Kiinanruusu, joka minulla on ollut jo 20 vuotta. Sain pistokkaana ex-opiskelukämppikseni äidiltä. Kiinanruusu on selvinnyt mukana muutamat muutot - ja monet kirva- & vihannespunkki-invaasiot. Toivottavasti kukkii taas tänäkin tulevana kesänä.
Rahapuitten kanssa tulen parhaiten toimeen. 
Monta, monenlaista kasvia mulla on ehtinyt olla, mut ainoat, jotka on kulkeneet mukanani koko ajan on äidiltä aikoinaan saadut santpauliat. Jotenkin mulle aina vaan kävi niin, että kasvit (peikonlehti, tyräkki, vehkat, appelsiinipuut ym.) aina kasvoi niin isoksi, ettei ne mahtuneet enää mihinkään, ja sitten jonain epätoivon hetkenä ne kannettiin pihalle pakkaseen, sen tähden en oikein ole jaksanut viime aikoina niistä innostua.
Onnittelut Zirmelille, kun olet onnistunut kiinanruusun pelastamaan ötököiden hyökkäyksiltä! Mulla oli joskus 15 v. sitten iso kiinanruusu, joka kukki upeasti - siihen asti, kun keksin viedä sen parvekkeelle aurinkoa saamaan. Kirvoja se sai. Ja sitten niskaansa niin paljon Raidia, että kirvat kuoli, ja kiinanruusu myös.
Erilaisia huonekasveja on ollut paljon,rakkaimmasta en tiedä mutta pitkäikäisin on kiinanruusu,sitä on matkanvarrelle jäänyt entiseenkin asuntoon.Alku on seitkytluvulta.
Ehkä äidiltä saatu iso punakukkainen lehtikaktus olisi nyt sellainen jos vain olisi vielä olemassa.Jossain vaiheessa se vain alkoi kyllästyttää kun ei kukkinut kuin kerran vuodessa.Gardenia olisi toinen.
Paljon on rakkaita kukkia enkä voi yhtä rakkaimmaksi sanoa. Nuo vanhat suvussa jo vuosikymmeniä olleet niitä kuitenkin on. Amatsoninlilja ja tohvelikukka noista vanhoista kuitenkin.
Miten sinä Zirmeli olet onnistunut hävittämään vihannespunkit kiinanruusuista? Minulla kiinanruusut jossain vaiheessa kärsivät punkkihyökkäyksen ja silloin en ole osannut tehdä muuta kuin ottaa nopsaan pistokkaita. Pistokkaat sitten pesen tarkkaan ja taas kasvatellaan…ja haaveillaan iiiiisosta komeasta kiinarista.
Niin, pitää nyt vielä lisätä, että kuitenkin nuo kiinanruusut on niitä suosikkeja, ettei joku erehdy luulemaan että ne punkit on niitä suosikkeja, kun tähän ketjuun tuon ihmettelyni laitoin. Myös vaahtera-auliot on mieleisiä, varsinkin valkoiset yksilöt.