Minullakin on paljon pelakuita, joten Onkohan ne minulle rakkaita. 
Posliinikukat ja kiinarit.
Noin 35 vuotias rahapuu ja vähän nuorempi vanhapoikakaktus. Rahapuu kukkii parhaillaan.
Pelargonit, niihin olen kiintynyt.
Verenpisara, joka kasvoi työpaikallani ulkoruukussa kesällä 2004. En raaskinnut viedä kompostiin, vaan toin kotiini. Ja kyynelverenpisarat, ne perinteiset oranssinpunaiset. Lehtikaktukset.
Itse asiassa minulla taitaa olla lähes kaikki kukat lemppareita.
Kyllä se taitaa olla tuo äidiltä perityt kliivia ja anopinkieli♥️
Minulla taitaa olla 5 tai 6 kliiviaa. Vanha kliivia on tehnyt pentuja ja nekn on kasvaneet. Yksi jonka ostin muistaakseni keväällä, niin en tiedä jääkö se eloon, sillä lehtien kärjet on ihan ruskeat ja ne ei pysy pystössä.
Siemenestä kasvatettu kliiviatkin on nyt levossa ja toivottavasti herää keväällä.
Kyllä tarkistin juuret ja putsasin, mutta unohdin tuon kanelin. Olen hankkinut kanelia ihan kasvia varten.
Leikkasin ne rumat lehdet pois ja niissä oli kyllä nestettä, joten ei tarvitse kastella. Yksi lehti jäi pystöön.
Olen huomannut että kasvit joihin liittyy muisto, vaikka kasvin antajasta, ovat tärkeitä. Niistä ei haluaisi luopua. Tuntuu kuin kasvin yllä leijuu edelleen yhteys ihmiseen. Ja toisaalta: kukkakaupasta heräteostona hankittu kasvi on helppo heittää kompostiin tai antaa pois