Huomattavasti paremmin onnistui Kesänlapsi kuin minä. Ekat taimet olivat surkeita rääpäleitä maassa pitkän aikaa, kunnes kuihtuivat vähitellen pois. Koulin loput koulimattomat ja kasvatin kasvarissa. Näyttivät ihan hyviltä, mutta pihalla penkissä kokivat samanlaisen lopun. Kuihtuivat vaan huomattavasti nopeammin. Viime vuonna onnistuivat tosi hyvin. En vaan hoksannut latvoa kunnolla, joten eivät haaroittuneet. Kasvatin ihan ruuaksi, joten en halunnutkaan kukkia.
Ilon kautta!
Onko se tämä viileä kesä vai miksi nuo amarantit alkavat kukkimaan paljon matalampina kuin aiemmin. Samoin kävi narsissitupakoiden. Käytin kyllä taimikasvatus ja ulosistutusaikana erittäin korkeafosforista kastelulannoitetta, joka lisää kukintaa, joten sekin voi olla yksi syy.
Viime kesänä suunnitelin istuttavani roikkuvat revonhännät narsissitupagan ympäri, mutta ei siitä tullut ollenkaan sellainen, kuin kuvittelin, kun kaikki on jääneet niin mataliksi.
Nuo yllä olevat on kuitenkin vähän suurempi kuin kääpiösammareiden kanssa istutetut. Tuossa keskellä pitäis olla kolme kappaletta revonhäntiä.
Pienenä saavutuksena itselleni, että tänä syksynä nään itse siemenestä kasvattamieni Punarevonhäntien kukkivan! otin pari ruukkua sisälle alku kuun hallaöiksi niin säästyivät, muuten en ole koskaan saanut Revonhäntiä noin isoiksi ja kukkiviksi asti.
Onko kukaan koittanut talvettaa Revonhäntiä? :pinch:
Ekan kerran kasvatin revonhäntiä. Taidan kasvattaa jatkossakin…
Näen tuossa revonhännän kaverina keltasauramon ja hopeamarunan mutta taidan väärin nähdä…
Hyvin nähty 
toisella on pari erilaista salviaa ja koreakärsämö.
Kasvarissa Punarepo kasvanut 170cm - ++. Järjetöntä, tuo on suurin minkä olen edes nähnyt eläissäni. En oo mittakepillä mitannut mutta karkea arvio, ruukkukin on iso, et siinä se huitelee reilusti yli 2m:ä. Melko salko. :laugh:
Onko kukaan käyttänyt revonhännän siemeniä, esim. linnun ruuaksi tai omaksi ruuaksi…
Minun oli “kaadettava” Revonhäntä puuni, latvustoon oli pesiytynyt kolonna mustia kirvoja, olisin niin mieluusti koittanut kerätä jättirepolaisestani siemeniä, alut jo hännistä… mutta Harmi.
Revonhännät eli amarantit, Amaranthus
on trooppisilla ja subtrooppisilla seuduilla esiintyvä, revonhäntäkasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Etelä- ja Keski-Amerikan alkuperäiskansat ovat tunteneet ravitsevan alkuviljan, amarantin, jo tuhansia vuosia. Sukuun kuuluvaa punarevonhäntää, josta inkat käyttivät nimeä kiwicha , kasvatetaan Suomessa yksivuotisena koristekasvina.
Purppurarevonhännät Amaranthus hybridus subsp. Cruentus
Kasvutavaltaan rehevä ja pensasmainen purppurarevonhäntä on erikoinen ja komea, lajikkeesta riippuen 30-90 cm korkea kesäkukka, joka sopii suuriin ruukkuistutuksiin ja kukkapenkkeihin. Pystyt, vankat, valtikkamaiset, tumman verenpunaiset kukinnot ovat suurten, sammalenvihreiden lehtien yllä. Kukkii heinäkuusta ensimmäisiin pakkasiin saakka. Aurinkoinen, lämmin ja suojaisa paikka.
Kuva yllä: Purppurarevonhäntä
Viljarevonhännät eli meksikonrevonhännät (A. hybridus subsp. Hypochondriacus)
ovat 40-100 cm korkeita, tummanpunakukkaisia revonhäntiä, jotka sopivat täytekasviksi kukkapenkkiin tai suuriin ruukkuihin. Niiden syötävät, valkuaisainepitoiset siemenet voidaan korjata syksyllä ja käyttää kvinoan tapaan.