Löysin eilen pihatöitä tehdessäni monta omituista palleroa,ensin luulin että lumen alta näkyy kuollut siilinpoikanen mutta siis pallerot paljastuivat jonkun kasvin siemenpalleroiksi.
Varret tässä kasvissa ovat onttoja ja varsien päissä ruskeankirjava tuuhea karvapallo, halkaisijaltaan ehkä 6-7 cm.
Olisko joku ohdake vai ihan koristekasvi?
Tässäpä tämä...
Ja toisesta suunnasta...
Sinipallo-ohdake?
Voipi ollakkin, ei kyllä oikein kukka minun makuuni…Kiitokset vastauksesta Kurpitsalle!
Se on kuitenkin mahdottoman tukevakasvuinen, eikä vaadi mitään.
Mä vaan jotenkin tykkään enemmän semmoisista kukan näköisistä kukista!
Kai noihinkin silmä tottuu…
Miiku, pistä kiertoon, jos et tykkää. Eihän omalla pihalla ole pakko katsella mitään, mikä ei ole omaan makuun. Ja jos se taas miellyttää muita, voi sen antaa haluajalle. Tuo ei kuitenkaan taida olla tyyliin maahumala tai suikeroalpi, jota harva vapaaehtoisesti haluaa pihalleen, ainakaan kovin pienelle 
Suikeroalpi ja maahumala on ihan kelpo kasveja esimerkiksi amppelien reunuskasveina tai kukkalaatikoissa mutta maassa melkoinen riesa!
Sitä maahumalaa meidän pihallakin kasvaa ihan omasta takaa ja olen yrittänyt kaiken siirtää ojaan rikkaruohoja peittämään sitä mukaa, kun ilmestyy kukkapenkkeihin. Kukkalaatikkoon sitä voisikin kokeilla tänä vuonna, koska ojan maahumalalla täytettävä kohta tuli yhdessä kesässä jo melkein peittoon. Siellä saa sitten levitä itsekseen. (Toisella puolella on autopaikka, eli ei siinä pääse kovasti pihalle leviämään.)
Entisessä elämässäni minulla oli maahumalaa suuressa perennapenkissä, annoin sen aina keväisin levitä siinä, se tukahdutti mukavasti rikkakasveja, kesällä sitten revin aina lähes kaiken maahumalan pois penkistä, jätin vain vähän alkuja sinne tänne. Kuohkeasta kompostimullasta maahumala lähti ihan vain vetämällä pitkinä nauhoina, eikä ollut isokaan homma, ainakin pienempi kuin pirullisten rikkojen kiskonta. Toimi hienosti.
Minä taidan sitten olla tosi kummallinen - tältäkin osin - kun pidän sekä suikeroalpista että maahumalasta, tosin tuota jälkimmäistä meidän maalla kasvaa vain sitä kirjavalehtistä versiota. Mutta, mutta, molemmat ovat mitä oivallisimpia vähintään puoliksi "luonnonmukaisen" pihapiirin reunamien maanpeittokasveja. Varsinkin, kun se kasvupaikka on siinä määrin luonnonmukainen, että luontaiset moreenimaaston epätasaisuudet ovat, ja saavatkin olla siellä paikallaan, nekin. Mikään tasainen, vihreä ja kerran viikossa leikattava ruohomatto ei sinne sopisikaan. Kolmantena, yhtä oikeutetusti - siis minun mielestäni - siellä paikkansa täyttävänä kasvina on pikkutalvio.
Niin ja levitin maahumaa tarkoituksellisesti sellaisille kohdille nurmikossa, jossa nurmi ei oikein kunnolla kasvanut, kuten omenapuiden alle. Mukavampi oli katsella kukkivaa vihreää maahumalaa, kuin kituvaa nurmikkoa. Ei tietenkään sovi niille nurmikoille, joissa ei saa kasvaa muuta kuin ihan sitä “oikeaa” nurmikkoa.
Et ole, Euffis, ainut outo. Minulla myös on molempia ja pikkutalviotakin. Ja olen varsin tyytyväinen kaikkiin. Toisen rikka on toisen kukka.
Tämä kanssa tykkää sekä maahumalasta, että suikeroalpista. Mitäköhän täällä on mennyt vikaan, etten saa tuota sinipallo-ohdaketta menestymään? Paikan pitäisi olla passeli, mutta ei.
Onhan maahumala ja suikeroalpi paikallaan sellaisessa pihassa, johon ne sopii. Minä kun katselen asiaa muutaman aarin kokoisen kaupunkipihan omaavana 
On se suikeroalpi kova leviämään, meillä on sitä vähän jokapuolella. Se on kyllä hyvä aluskasvi isompien perennojen penkkiin, estää heiniä ja rikkoja ja kattaa maanpintaa, joten annan sen olla missä vain mahdollista. Puutarhapöydän puulaattojen väleissä ja reunasta niiden päälle kasvaessaan se on myös tosi söpöä, en raaski repiä pois. Jos jotain mie inhoan niin rohtoraunioyrttiä, grrrr... sekös vasta kova leviämään eikä edes kaunista. Äitillä on kyllä sellaista sinikukkaista raunioyrttiä, se on paljon paremman näköistä eikä leviäkään niin.
Mää en tunnista enää mitään
onk tää vaikka jokin ohdake? 
peltokanankaaliksi sanoisin…
Kiitos mai-lee! Rikkakasveja siis.