Minäkin tykkään maahumalasta ja suikeroalpista.Maahumalaa täällä kasvaakin ja olen jo ottanut sisälle pistokkaita kasvamaan kukkalaatikoita ja amppeleita varten.
Voishan tuota sinipallo-ohdaketta laittaa jakoon keväämmällä…
Kasvi on rikkakasvi silloin kun se kasvaa väärässä paikassa. Jos pidät jostakin kasvista se voi olla sinulla pihan kaunistus, joku toinen ei voi sitä sietää. Tämä vain väliheittona, maahumala, suikroalpi, nurmitädyke kuulu samaan kastiin pieniä ja kauniita jos niistä pitää.
Aivan.
Ja mie en saa kunnolla suikeroalpia edes pysymään hengissä.
Olen yrittänyt laittaa kesäkukkaistutuksiin suikeroalpia…ei onnistu,kituu ja kituu, lopulta nyppään sen pois.Eikä mulla maahumalakaan kasva.Tykkään myös siitä punalehtisestä pihakäenkaalista,jota toiset vihaa ylikaiken.
Pikkukäenrieskan kanssa samaa mieltä siitä rohtoraunioyrtistä. Meillä on palstalla sitä valtavasti ja vaikka kuinka kitken, sitä tulee aina vaan.
Onko tarharaunioyrtti se, joka ei leviä niin kovin. Sen siemeniä olen etsinyt, mutta en ole vielä törmännyt niitä myyvään kauppaan.
Rohtoraunio- ja tarharaunioyrtit ovat puutarhassani suurin riesa. Ne leviävät hurjaa vauhtia kaikkialle. Kitkeminen on vaikeaa, koska niillä on pitkät, isot juuret. Pakko on varmaan turvautua tänä keväänä myrkkyihin! Älkää ihmeessä halutko moista riesaa puutarhoihinne!
Ei tuokaan ole meillä riesa. En tiedä kumpaa on, mutta on kesällä reilun puolitoista metriä korkea ja kauniit siniset kukat. Eikä ole riesa meillä pihakäenkaalikaan.
Minun suurimmat riesat on vuohenputki, juolavehnä, voikukka ja nokkonen.
En ymmärrä, ei minulla ainakaan raunioyrtti mihinkään leviä.
ihmettelen minäkin raunioyrtin leviämistä. kompaktina komeana puskana se on pysynyt rönsyämättä mihinkään holtittomasti. ei ehdi koskaan kasvaa paljon metriä korkeammaksi, kun käytän sen versoja jatkuvasti alkukesän yrttiuutteen tekoon.
Raunioyrtit leviävät minulla kukkapenkkeihin, nurmikolle ja talon taakse tulee koko ajan valtavia puskia, vaikka yritän niittää niitä kovalla kädellä kompostiin. Kumma juttu!
Tuo on kyllä ihan totta mitä Anita sanoi. Pienempään pihaan sitä varmasti haluaa valikoida kasveja joista todella pitää. Ja ehkä myös sellaisia, jotka eivät valloita kaikkea tilaa muilta. Kun on iso piha (ehkä liiankin), on tyytyväinen kun löytyy tällaisia helposti leviäviä ja viihtyviä perennoja.
Meilläkin rohtoraunioyrtin alkuja löytyy kaikista vähänkin vanhemmista kukkapenkeistä ja metsästäkin, useammasta paikasta pihalla olen sitä yrittänyt hävittää kaivamalla niin tarkkaan kuin sain kaikki juuret pois, mutta vielä mitä, kohta se taas rehottaa.. se ei kuole kitkemisestä eikä nurmikonleikkurista.. Mutta äitillä tosiaan se nätimpi sinikukkainen tarharaunioyrtti pysyy siisteinä puskina paikallaan. Toinen sitkeä kasvi meillä on peurankello, sitä on kanssa vähän joka kukkapenkissä jotka sekin kovin mielellään valloittaisi juurillaan kaikki.. Se on sentäs kukkiessaan oikein kauniskin.
Vuohenputki. Millä eroon? Ei vissiin kellään ole toimivia keinoja - paitti ehkä round up? ??? Tunkee jokaisen puskan ja aidan alta, ja juuria olen nyt kynnet mullassa kaivellut yli - aina se jostain tulee…
??? Nimim. kaikki vinkit kiitollisena vastaan otetaan
Ahkera kitkeminen eli kaikki vihreä pois heti, kun sitä on kasvanut. Ja taas kaikki vihreä pois, kun uutta ilmaantuu. Näin juurten pitäisi nääntyä nälkään, kun lehdet eivät enää tuota niille ravintoa. Viisaiden neuvo, mutta ei ihan aina toimi:(
Tämmöinen meinasi jäädä ruohonleikkajan alle nurmikolla. Mikähän lie?
Olisko mukulaleinikki?
Oh-hoh. mistähän se on pihaan tupsahtanut? Onko se kovinkin yleinen pihakukka täällä Pirkanmaalla kun en ole koskaan tavannut?
Ihan rentukaltahan tuo näyttää. Yleensä kyllä vesitöjen läheisyydessä kasvava.
No rentukkahan tuo. Mukulaleinikissä on minusta erimuotoinen kukka.