Jospa minäkin kokoisin tänne joitain kuvia pienestä puutarhastani. Pihamme ei ole mikään suuren suuri, mutta ei ihan pienen pienikään. Yritän kunnianhimoisesti kasvattaa tästä sellaista pientä salaista puutarhaa. Asumme taloyhtiössä erillistalossa aivan suojellun metsäalueen vieressä, vyöhyke 1a. Pihallamme kirmaa joukko lapsia ja muutama koiruus. Haluan luoda ympärillemme paljon kaunista ja maukasta, kasvatan täällä niin paljon kaikkea syötävää kuin vain voin. Kasveja olen haalinut paljon myös vanhempieni siirtolapuutarhamökiltä ja isovanhempieni tiluksilta. Olemme myös ottaneet tavaksi käydä Viron kukkamarkkinoilla aina keväisin, tämä perinne aloitettiin vasta tänävuonna ja jatketaan taas ensikeväänä. 
Kaikki on kovin nuorta ja pientä ja vastaperustettua vasta, mutta pikkuhiljaa. Aikaa on eikä oikeastaan koskaan tarvitse tulla valmistakaan, koska nautin niin puutarhassa näpertämisestä. Muutimme tähän talvella 2010, vuoden 2011 tuumailin ja vietin vauvavuotta ja viimevuonna pistettiin hihat heilumaan. Viime kesä meni kukkapenkkejä kaivaen, tämä kesä on kaivettu vähän lisää, rakennettu vähän lisää ja tietysti istutettu lisää.
Etupihalle perustin viimekesänä tämän "edustuspenkin", vaaleanpunaisen ihanuuden. Ennen tässä oli vaan juhannusruusuaita, joka oli kovin tylsä (koitan kaivaa jonkun vanhan kuvan näytiksi). Etupihaltakaan ei ole unohdettu syötäviä ihanuuksia, kukkapenkin reunus on mansikkaa ja siinä kasvaa myös kaksi päärynäpuuta ja muutama pensas pensasmustikkaa. Tässä on vielä paljon tyhjää tilaa, kun penkki on niin iso, mutta eiköhän sinne taas syksyn aikana istuteta uusia perennoja kasvamaan ja ihmetellään sitten keväällä mitä kaikkea ihanaa sieltä ilmestyy! Syksyiset kuvat ovat eiliseltä. Lämmintä vielä piisaa, mutta pian alkaa kasvit lakastumaan.
Tältä etupiha siis näytti vuosi sitten, ja tässäkin olen oikeastaan jo aloitellut (aloitin tuolla säälittävällä pyöreällä pienellä kukkapenkillä, kun en mistään mitään tiennyt 
). Sitten tajusin onneksi poistaa koko aidanteen ja kaivaa koko alueen yhdeksi isoksi penkiksi…
Tästä etupihan kaivuu-urakka lähti liikkeelle, sen pienen onnettoman aloituspläntin laajentamisesta. 
Etupihalla ei ollut patiotakaan vielä kesällä 2012.
Tässä kuvia tämän vuoden keväältä, kun kasvu oli vasta lähdössä käyntiin ja penkin muodot näkyivät oikein hyvin. Ja patiokin valmistui toukokuussa. Tuohon pation ja penkin väliin jätettiin tuollainen ihana pieni nurmialue, mikä on viimeisen päälle pehmeä ja trimmattu. Siinä on ihana paljain jaloin astella, napsia mansikoita ja ihastella kukkien kauneutta. 
Uuden pation kupeeseen istutin keväällä uuden silmäteräni, Virosta tuodun ruusumantelipuun. Sen olisi tarkoitus olla tuossa upeana katseenvangitsijana keväisin, kun etupihan ilme on muutenkin vaaleanpunainen. Toivottavasti talvehtii, otin vähän riskin sijoituksen kanssa, aurinkoisempiakin paikkoja olisi pihalta löytynyt. No, jos kuolee, ostan uuden ensikeväänä ja sijoitan paahteisemmalle paikalle. 
Mulla on etupihallakin ajatuksena, että siihen tulisi sellaista salaisen puutarhan satumaista tunnelmaa. Kunhan päärynäpuut ja syyshortensia tuosta venyvät, joita yritän muotoilla puumaisiksi. Puutarha kiertää taloamme kauttaaltaan ja mulla on täällä erilaisia projekteja. Yksi on tämä etupihan puoli. Talo on muuten aidattu ja toinen alue on talon oikea puoli, joka on “minun puoleni” ja saan sen vapaasti täyttää millä haluan (aika pikkuruinen tila, mutta kyllä sinnekin yllättävän paljon kaikkea mahtuu). Vasemmalle puolelle mieheni haluaa jättää isomman ruohoalueen, mikä on ihan ok lapsien leikkejä ajatellen. Vasemmalla puolella olen kuitenkin ottanut reunat käyttööni ja tietysti terassin vierustan. Sitten on vielä takapihan terassin edusta, paahteinen etelärinne. Asumme pienen kumpareen päällä ja takapihaa reunustaakin pieni kivimuuri, jonka päälle pihamme ja talomme nousee. Takapihaa reunusti ennen angervoaita, mikä sekin jouti pois viimekesän aikana. Olen todennut, että tilaa on kuitenkin niin rajoitetusti etten halua tänne mitään tylsää tai turhaa. Angervot korvasin kirsikkapuulla, luumupuulla, muutamalla valkoisella syreenillä, viiniköynnöksillä ja kaikilla muilla ihanuuksilla. Laittelen tässä hiljalleen kuvia eri puolilta pihaa ja meneillä olevista projekteista. Talven aikana voi sitten funtsia lisää ja miettiä mistä jatkaisi taas keväällä.
Sitten se minun pieni puoleni pihasta. Tässä vähän ennen kuvaa, tässäkin on tosin jo laitettu aitaa ja aloitettu kukkapenkkejä. Terassikin uusittiin viimekesänä ja sen myötä vasta nousivat sen päätyihin uudet istutusalueet ja rinne meni uusiksi. Ihan aluksi siis tässä ei ollut mitään, pelkkää huonoa nurmikkoa.
Kevät 2012
Kesää 2012, uusi terassi rakenteilla. Tästä näkyy pihan pieni oikea puoli, angervoaita vielä paikoillaan.
Loppukesästä aloin kaivamaan angervojen tilalle uutta penkkiä.
Tästä siis lähdettiin pikkupuolella liikkeelle.
Tänä kesänä kaivoin sitten penkiksi koko tuon aidan viereisen alueen. Talon seinustan kivijalalle mieheni teki kukkalaatikon ja siinä kukoistivat tänäkesänä tomaatit. Aidan viereen sain kolmannen viljelylaatikkoni, joista toiselle puolelle istutettiin pensasmustikkaa ja toiselle puolelle mansikoita. Nyt siellä kyllä komeilee kurpitsojakin Halloweeniä odottamassa. Kesällä aidan vieressä kasvoi yrttejä ja salaatteja, mutta ensikeväänä sekin menee perennoille. Nurkassa kasvaa raparperiä. Kolmeen kohtaan pihaa olen istuttanut köynnöshortensiat siinä toivossa, että joskus aidan peittäisi kokonaan vihreät "muurit".
Uusi viljelylaatikko odotti kesällä täyttämistä.
Alkukevättä, tässä näkyy vuorenkilpien ja kuunliljojen sekaan sovitettu laatikko. Siinä on jatkossakin tarkoitus kasvattaa tomaatteja. 
Pienen puolen satoa tältä kesältä. 
Sitten muutama kuva toisesta suunnasta pienelle puolelle.
Loppukesää 2013, taustalla näkyy uusi terassi ja sen kupeeseen noussut kukkalaatikko ja rinteen kivikkoistutukset.
Tässä näkyy vielä reunaa ennen laatikon täyttöä. Kovin pieni on tuo pieni puoli, mutta kyllä sinne ihmeesti vaan kaikkea mahtuu! 
Tässä vielä joitain kuvia pikkupuolesta tältä kesältä.
Etupihan suunnasta kuvattuna aidan toiselta puolelta. Tänä kesänä sain ensimmäisen kerran äidiltäni saadut pionit kukkimaan, jurottivat suuttuneina ensin pari vuotta. 
Terassin kupeeseen rakennettu laatikko on ihana, siitä rönsyilee alas valkoisia rönsyleimuja ja rinne on täynnä kaikkia kivikkoihanuuksia.
Sitten se terassin päädyssä oleva rinne… Siinä on vaan pieni kaistale maata ja alunperin siinä oli se angervoaita, mutta halusin senkin hyötykäyttöön ja kauniimmaksi katsella. Lisäksi kaipasimme terassille vähän näkösuojaakin eikä angervot olisi edes jaksaneet kasvaa riittävän korkeiksi. Tästä lähdettiin liikkeelle…
Talon aluperäinen terassi ja (olemattomat) istutukset kesällä 2011.
Terassin purkamisen jälkeen, angervot vielä paikallaan…
Ja tänäkeväänä. Vähän karulta näytti ensin, mutta ei näytä enää. Tämä oli kuitenkin kevään näkymä, tässä olin saanut jo valkoiset syreenit istutettua yksittäispensaiksi. Ne jaksavat tulevaisuudessa kasvaa tuonne terassin tasolle ja ylikin, niistä saa sopivaa suojaa ja silti näyttävät kauniilta.
Tässä vaiheessa mennään nyt. Kyllä sieltä jotain on noussut angervojen tilalle, mm. ihania viinirypäleitä. Toivoisin niiden jatkossa valtaavan tuon terassin aidan kokonaan, miten mahtavaa niitä olisi siitä sitten napsia suuhun! Terassin päädyssä kasvaa myös mansikkaa, syötäviä ihanuuksia täytyy löytyä vähän jokapuolelta pihaa. 
Syksyinen rinne. 
Ihanaksi muodostuu, hyvällä maulla rakennat!
Rinteen molempiin päätyihin istutin tänäkesänä ihanat maanpeiteruusut, tietenkin vaaleanpunaiset. Haaveilen, että ne rönsyilisivät ihanasti pitkin rinnettä. Rinteen päädyssä on myös Virosta tuomani ihana neilikkaruusu, vaaleanpunainen sekin. Kivijonon päälle istutin suikeroalpia ja toivon sen kurottautuvan aidasta läpi ja rönsyilevan maahan asti. Hyvin se näyttääkin jo rönsyilyn aloittaneen, hämmästyin vaan kun sen väri muuttui rinteessä melkein keltaiseksi! Ostaessa se oli kyllä ihan vihreä. Ei se ole yhtään kuivunut tms, mutta ehkä se on tuo paahteinen paikka. Se näyttää oikeastaan aika hauskalta siellä seassa. 
Ei oo vaikea miettiä katsonko mieluummin sitä vanhaa angervoaitaa vai kaikkia näitä ihania pieniä yksityiskohtia.
Sitten sitä pihamme "isompaa" puolta… Siinäkään ei siis kasvanut ennen mitään. Olen nyt rakentanut (tai mieheni on ) molempiin päätyihin viljelylaatikot, kun haluan tosiaan maksimoida itse kasvatettujen herkkujen määrän. Kesäisin ollaankin saatu runsaasti marjoja omasta pihasta, samoin kaikki yrtit ja salaatit kasvatetaan itse. Ensikesänä olisi tarkoitus laittaa kurkkuakin, kun tuo uusi laatikko valmistui. Puista saamme päärynää, omenaa, kirsikkaa ja luumua. Tänäkesänä istutin ensimmäisen mustaherukkapensaan ja pitäisi vielä laittaa punaherukkaa, niin ensikesänä saisin valmistettua niistä omaa hyytelöä. 
Viimeisin projekteistani on ollut tämä isomman puolen terassin vierustan penkin uusiminen… Tänäkesänä siinä kasvoi kesäkukkaa ja pallohortensiaa, mutta paikka oli yksinkertaisesti liian paahteinen ja vähänmultainen. Siispä perustin siihen uuden kivikkopenkin. Jätin toiveikkaana aukon "katseenvangitsijalle", josko ensikesänä saisin tähän Virosta toisen ruusumantelipuun tai sitten houkuttaisi myös ruusuorapihlaja… Katsotaan…
Puutarha-apulainen auttaa…
Mummolasta hain kiviä ja kasveja. 
Tässä mennään nyt.
Siinäpä sellainen alkupläjäys! Ihanaa pikkuhiljaa haaveilla ja rakennella. Kyllä puutarha antaa sielulle niin paljon!
Olipa kiva nähdä kuvia pihastasi. Joko sinulla on minttuja kasvamassa? Entä sitruunamelissaa? Jos ei, saat niitä minulta. Ja kangasajuruoho on tietysti ihan must, kun se on sekä kaunis että syötävä.