Jotain ajuruohoa toin isovanhempieni tiluksilta ja se on levinnyt ihan villinä etupihan penkissäni. Ai että näytti mahtavalle kukkiessaan violettina merenä kesällä! Mintut ja melissat löytyy myös, kiitos kuitenkin tarjouksesta! Minttu taisikin olla monivuotinen, melissa taas ei? Näin olen ymmärtänyt.
Kulmalaatikosta on vielä puolet täyttämättä. Sitä puolta laidunsi kesällä hoidossa ollut kilpikonna. 
Tässä sitä etupihan ajuruohoa alkukesällä. On kyllä nätti! Ajattelin sen antaa levitä kauttaaltaan aluskasvillisuudeksi, sitten etupiha näyttäisi todella satumaiselta sen kukinta-aikaan. 
Tomaatteja kasvateltiin terassillakin kesällä.
Aina pitää haaveilla jotain uusia ihanuuksia puutarhaan. Salkoruusuja haluaisin kovasti, etenkin mustaa, mutta en jaksaisi alkaa kasvattelemaan siemenestä asti. Löytyisiköhän mistään taimistolta nyt syksyllä ruusukkeita, joita voisi sitten yrittää talvehdittaa? Täytyy etsiä… Vaaleanpunaista jumaltenkukkaa himoitsen myös. Haluaisin laittaa myös vaaleanpunaisia sormustinkukkia ja ritarinkannusta. Laukkoihin olen vallan hullaantunut ja mulla onkin niitä monenmoista. Ostin jo uusia sipuleita istutettavaksi syksyllä. 
Tulppaanit voisivat olla kauniita keväällä etupihan penkissä, mutta veikkaan pupujen syövän ne parempiin suihin… Pioneita rakastan ja niitä kasvaa nyt pihassa neljää erilaista. Niitä voisi kyllä aika olla enemmänkin. Muhevaisen alet pitäisi vielä koluta läpi tältä syksyltä…
Kauniit hyötyviljelmät !!
ps. myös sitruunamelissa on monivuotinen.
Alppiruusu kukki kesällä etupihalla.
Tämä oli joku tarhajalomalva tms, jonka hankin alennusmyynnistä viimesyksynä. Saisi levitä kovasti, ihana ja herkkä, niin ja vaaleanpunainen! 
Täältä ammennan monesti inspiraatiotani - vanhempieni siirtolapuutarhamökiltä. 
Kyllä on hieno piha, ja vielä taitaa hienommaksi muuttua
Tulin vilkaisemaan kaiman kuvia, ja ihastuin täysin! Ihanaa, uutta ja kaunista! Tosi kauniita visioita ja toteutus näköjään ihan viimeisen päälle! Tulen käymään päiväkirjassasi toistekin
Kiitos kovasti. Tämä palsta on kyllä ollut huima apu, koska vielä kesällä 2011 en tiennyt kasveista mitään enkä edes tiennyt mitä tarkoittaa perenna. Täältä olen paljon opiskellut ja bongannut muiden gallerioista kivoja kasveja, kirjoittanut ylös ja hankkinut itsellenikin. Tuolla vanhempieni siirtolapuutarhamökillä ja isovanhempieni tiluksilla on juurikin sellaista satumaista tunnelmaa, mitä haen tänne meillekin. Olisi ihanaa, kun täällä samanlaisten talojen taloyhtiössä yhdessä kiinteistössä olisi vihreä paratiisi ympärillä. Ja miten lapset tästä nauttivatkaan, tunnistavat jo paljon kasveja ja näkevät ihan alusta asti miten sitä ruokaa myös kasvatetaan. Opettavaista! Ja piha tuntuu minulle juuri sopivankokoiselta, olen niin perfektionisti että tykkään pitää kaiken ihan tiptop. Isomman pihan kanssa en jaksaisi. Teemana on siis satumaisuus, vaaleanpunaisuus, hyötykasvit.
Ihanan pihan olet saanut aikaiseksi! Ja hieno vinttikoirakin näytti päässeen kuvaan 
Kiitos! Satumainen puutarha vaatii tietysti teemaan sopivat satumaiset koirat. Tässä isompi puutarha-apulaiseni. Todella hurja vahtikoira, kun retkottaa milloin missäkin pitkin pituuttaan…
Tähän tyyliin se retkottaa hommissa mukana, tässä rakennettiin etupihan patiota varhain keväällä. 
Tällaisia puutarha-apulaisia meillä on myös paljon, kotimme kun sattuu sijaitsemaan ihan suojellun metsän ja suoalueen vieressä. Onneksi on sammakoita, eikä etanoita! 
Tykkään tosiaan laukoista kamalasti, niin kuin tuossa aiemmin kirjoitin. Nämä istutin viime syksynä ja kaikki muut nousivat komeasti, paitsi tuo rusolaukka. Kenties se saattaa sieltä vielä myöhemmin ilmaantua? Ukonlaukkoja ja joitain muita ostin jo tälle syksylle lisää. Laukoissa on myös sellaista upeaa satumaista fiilistä ja ne näyttävät upeilta vielä pitkään kuihduttuaankin. Siemenet olen lopulta niistä aina ripotellut maahan, jospa täällä meillä olisi joskus oikein upea laukkameri!
Graceful Beauty oli aivan ihana, kukki melko pian valkoisten rönsyleimujen perään samalla paikalla ja näytti niin nätiltä. Näitä voisin laittaa tänäsyksynä lisää!
Tässä rönsyleimut kukassa samassa paikassa, hieman ennen laukkoja. 
Pienet bellikset ovat myös jotenkin niin herkkiä ja satumaisia. Sain näitä tupon eräältä naapurilta tuolta metsän puolelta. Hänellä ne olivat viihtyneet hyvin maksaruohojen seassa ja levinneetkin huimasti. Istutin omanikin samojen maksaruohojen kupeeseen vaaleanpunaisen penkkini reunaan kivikkokasvialueelle. Toivon niin kovin, että minunkin penkkini täyttyisi näistä! Tässä raasut vähän nuupahtaneina heti istutuksen jälkeen, reipastuivat kyllä ja kukkivat hienosti pitkään. Bongasin täältä jonkun galleriasta sellaisia ihania, aivan hurmaavia valkoisia kerrottuja reunuspäivänkakkaroita. Oi sellaisia ihania romanttisia tyyppejä kuin vielä jostain saisin tähän joukkoon. Voisin huokailla ihastuksesta! :-) 
Pioneita rakastan myös, kasvini ovat vaan vielä kovin pieniä. Vanhin pionini on siirtolapuutarhasta kiikutettu upea valkokukkainen lajike, jonka tosiaan sain syksyllä 2011. Keväällä 2012 jouduin sen vielä siirtämään terassiremontin alta, mutta tänäkesänä se kukki jo upeasti ensimmäisen kerran. Sen lisäksi täällä on kolme muuta pionia, ne on kaikki jonkun sävyisiä vaaleanpunaisia. Tämä tuli Virosta mukanani keväällä. Petyin hieman, kun aluksi kukat olivat vaaleanpunaisia, mutta kunnolla avauduttuaan muuttuivat melko valkoisiksi. Katsotaan miten käy ensikesänä. 
Tämä kuva on kasvienhakureissulta viime syksyltä, siirtolapuutarhaparatiisista. Kaikki kasvit ovat lähteneet täällä kukoistamaan, tykkään erityisesti noista vaaleanpunaisista konnanyrteistä ja isomaksaruohosta etupihan penkissäni, niin herkkää - ja niin vaaleanpunaista! 
Ruusumantelipuu. Se on ehkä suurin aarteeni! En mitään toivo niin kovin, kuin että se selviäisi talvesta… No, 15 euron sijoitus ei onneksi ollut kamalan suuri. Keväällä sitten uusia ja fiksumpi istutus…
Tässä se on matkalla Virosta kotiin auton takapenkillä. Kukinta-aika oli jo ohi, muutama kukkanen oli enää jäljellä.
Ja tähän se istutettiin, aitiopaikalle. Se on kyllä kasvanut kesän aikana hurjasti, voisin huomenna ottaa tuoreemman kuvan. 
Löysin vielä pari hyvää kuvaa etupihan muutoksesta. Tässä näkyy hyvin vanha juhannusruusuaita ja säälittävä ensimmäinen kukkapenkkikyhäelmäni. Kesä 2012.
Vastaperustettuna loppukesä 2013.
Ja kesällä 2013. Kesän kasvu on ollut huimaa, nyt tuo kivikkoalue näyttää jo aivan ihanalta ja tosiaan se ajuriruoho on levinnyt kaikkialle. Mulle on tärkeää, että niin monella kasvilla / kivellä kuin vaan mahdollista, on joku historia. Ne on tullut jostain, jonkun luota. Ei aina vaan kaupasta. Nämä kivet ja kivikkokasvit ovat kaikki isovanhempieni luota Perniöstä ja ajattelen heitä aina, kun näitä ihastelen. On niin ihanaa, että mulla on pala mummolaa täällä kotona! <3
Heti pisti silmään hurja vahtikoira kun itsellä on kolme melkein samanmoista. Nekin retkottavat milloin missäkin kun laitan kukkiani 
Onneksi kuitenkin pysyvät poissa kukkapenkeistä!
Juu, onneksi eivät mene kukkapenkkiin! Ja meillä ei ole lupaa edes pissiä pihalle, on kuitenkin niin pienestä tontista kyse ja lapsetkin nurmikolla telmii. Plus tuo ison koiran pissi onkin sellaista myrkkyä, että se tappaa aika tehokkaasti nurmikon siitä mihin osuu… Isompi käykin lenkkien lisäksi omatoimisesti tuolla lähimetsässä. Pienempi liruttelee joskus pihalle, mutta ne pikkutipat ei onneksi vahinkoa tee.
Puutarhaa tänään. <3 Ruoho on vähän rempallaan, pitäisi leikata kunnolla ja trimmata ainakin kerran vielä. Alennusmyynteihinkään en ole vielä ehtinyt, kaikkea ihanaa haluaisin vielä tälle syksylle ostaa… Lunttasin viimesyksyltä, että laukkasipulit istuttelin kuun puolessa välissä ja puut verkotettiin heti lokakuun alussa, kun puput olivat ehtineet jo maistella naapurien omenapuita… Takapihan puilla ei ole niin kiirettä, kun on aidattukin, mutta etupihan pieniä päärynäpuita ja ruusumantelipuuta haluan varjella - ja ajoissa!
Mitenköhän tuota mantelipuuta kannattaisi suojata parhaiten, laittaa havuja juurelle? Ja tietysti verkko ympärille… Tekisi mieli kääriä se filttiin ja juottaa sille kuumaa kaakaota, niin kovin jännitän sen säilymisen puolesta… 
Nyt joku on erittäin, erittäin, ERITTÄIN onnellinen! Nimittäin taimistolta tarttui matkaan ne kauan etsimäni mustat salkoruusut! Varjelen niitä kuin elämääni ja toivon, että kukkivat upeasti ensikesänä… Ostin neljä ruusuketta, sijoittelua vielä mietin… Mukaan tarttui myös valkoista konnanyrttiä vaaleanpunaisten väliin ja aivan ihanaa, herkkää valkoista tarhalaukkaneilikkaa kaksi mätästä. 
Tänään puutarha tuntui taas niin ihanalta, pieni kävely vesisateella ympäriinsä ja sielua on taas ravittu pitkäksi aikaa. Yrtit kerätty talteen, laitettu syyskukkia ruukkuihin ja istuteltu uusia aarteita. 
Maanpeiteruusut jaksavat vieläkin kukkia runsaasti <3
Uusin aarteeni on tällä hetkellä vähän repsahtaneen näköinen jo, mutta nousee toivottavasti kukoistavana eloon ensikeväänä. Valkoinen kerrottu reunuspäivänkakkara. Ihana ihminen täältä foorumilta sitä minulle lähetti, kiitos ipanema. 
Ihanat tarhalaukkaneilikkamättäätkin ovat löytäneet paikkansa etupihan istutusalueen kivikkopäädystä <3 Jos oikein tarkkaan katsoo, niin sieltä ne pikkuiset bongaa maksaruohon kupeesta. 
Syksyä etupihan patiolla. Keijunmekot vielä kukoistavat. Sivultapäin voi vielä nähdä mekkojen alle kätkeytyneen lyhdyn, edestäpäin se on ollut täysin piilossa jo pitkään. Tähän kasviin ihastuin, koitan näitä talvettaa ja siemeniä olen toki kerännyt talteen ensikevättä varten.
Pelargoniat ja toinen keijunmekko odottelevat talon seinustalla kiikuttamista talvisäilöön. Saavat toki olla ulkona vielä niin pitkään, kuin säät suinkin sallivat. 
Vielä jaksaa nuppujakin puskea…