Taas on pari purkkia metsämansikkalikööriä tekeytymässä. Viimevuotista on 0,35 litran avaamaton pullo kaapissa, kun ei tullutkaan nautittua jouluna.
Tänään aloitin liköörien siivilöinnin. Käytän kolmea eri tiheyksistä siivilää. Viimeinen siivilöinti on semmonen kestokahvinsuodatin. Metsämansikkaa on kolme litran purkkia ja lisäksi on yksi musta- ja toinen punaherukoita.
Mitähän teksisin niille marjoille? Söisinkö itse ja menis loppupäivä rattoisasti… 
täällähän nämä omat ja muiden likööri-jutut kaikki ihan tallessa:_)
Ostin keväällä Virpi Raipala-Cormierin kirjan: Luontoäidin kotiapteekki ja sieltä löysin mielenkiintoisen ohjeen joka oli heti parhaimpaan vattu-aikaan pakko pistää tulille ja siitä tuli kyllä niin suunmukaista, että pitää sitä tehdä lisää ensi vuonna viimeistään, kun ei huomannut ruusun terälehtiä riittävästi kerätä ja kuivata… 
Vadelmainen lemmenlikööri
2dl ruusun terälehtiä silputtuna
1 l vadelmia (tai mansikoita)
½ dl nokkosen siemeniä murskattuna
½ l 45-60% alkoholia
Ainekset sekoitetaan massaksi, pannaan purkkiin ja peitetään alkoholilla niin, että massa juuri ja juuri peittyy.
Purkki suljetaan kannella ja seos saa hautua 5 vuorokauden ajan. Purkkia sekoitetaan päivittäin ravistamalla.
Neste puristetaan siivilää vasten pois massasta. Sakan annetaan laskeutua purkin pohjalle, minkä jälkeen kirkas neste
kaadetaan toiseen purkkiin. Likööriin lisätään maun mukaan yhdestä kolmee desilitraa hunajaa ja tarvittaessa vettä
alkoholiprosentin alentamisesksi noin 20%.
Mä laitoin desinverran hunajaa, kun en ihan älyttömän imelien juomien ystävä ole…
Tyrnimarjalikööri valamista.Jäi vähän samiaksi ku ei löyvvetty kunnon siilausvälinettä.
Ei oo minun makuun.
Juuri pullotin glögiä jonka resepti on 1800-luvulta. Josko Tapanina maisteltaisi. Tai jäi pullosta vähän, makustellaan kylmänä. Olisi kylmänä hyvää jos ei olis niin makeaa. Ehkä lämpöisenä mainiota.