Kerrotkos miten sellasta likööriä tehdään??? :o/?
luumut (kirsikat) ja sokeri purkkiin. lorautetaan kossua päälle (hedelmien pitää peittyä kokonaan). jätetään keittiön työpöydälle lämpimään ja ohikulkeissa muistaessa hölskytellään sokerit suliksi. siirretään "jääppiin" noin kolmeksi kuukaudeksi tekeytymään. siivilöidään ja pullotetaan.
viinassa lilluneita hedelmiä mussutetaan joulukuussa iltapalaksi, kunnes loppuvat…
Oho!
Paljos sitä sokeria tarvitaan ja…
mitäs tollasista iltapaloista seuraa??? ;-))
luumut ensin astiaan ja sitten kaadetaan sokeria niin paljon, että välit täyttyvät. en minä koskaan ole mitannut määrää.
niistä seuraa ns kierrätys- eli halpa humala. sopii saiturieläkeläisrouvalle vallan hyvin:-)
Pakastin eilen kokeeksi omenoita, lohkoina, sokeria päälle ja pakkaseen, netistä löydetyn ohjeen mukaan. Onko kellään kokemusta?
Nanikka on kokemusta ja hyvää tulee eli oikeastaan ainakaan meidän omenat ei muutu oikein miksikään pakastuksen aikana. Helppo tehdä vaikka omenapiirakka keskellä talvea…
Kiitos Alisha.
Minäkin pakastan omppoja valmiina lohkoina, enkä laita edes sokeria. Omenapiirakassa ja kauraomenapaistoksessa oikein hyviä.
Minä pakastan omenoita siivuina piirakan päälle ja palasina naposteltavaksi.Hyvin vähän sokeria, jos ollenkaan. Karkeahkoa raastetta laitan pusseihin ja litistän ne litteiksi. Siitä on helppo murtaa sopiva määrä kaali/kiinankaali salaattin.Sulaessaan se mehustaa salaatin maukkaaksi.Lisäksi näitä litteitä pusseja voi pistellä pakastimeen jääneisiin koloihin.
Päättelen siis, ettei tarvitse edes höyryttää vaan raakana laitatte? Siinä tapauksessa elämä kävi helpoksi, kiitoksia:)
Juu, helpotus se on se ettei keitellä, eikä muuta. Olen kauan jo pakastanut omput siivuina. Lohkot vaan pakastepussiin ja ripaus sokeria, hieman ravistaa… Lapset syö vauhdilla sellaisenaan, puoli kohmeisina. Piirakkaan vaan siitä ja hyvää tulee, kuin tuoreista ompuista.
Muistelen, että sokerin lisäys pakastettaviin perustellaan sillä, että pakastaminen "syö" sitä sokeria jonkunverran?
Mutta minäpäs tein omenille semmoisen kokeilun että pudokasomenat lohkottuina mehumaijaan, ja sitten mehusta marmeladia. Helppoa kuin heinänteko ja marmelaadia tuli sangollisesta pudokasomenoita (ja vielä naapurin pihasta - luvalla kuitenkin) monta kunnon lasipurkillista.
Saa ainakin melko terveellistä ja luomua marmeladia talven herkkuhetikiin ja saa menemään vanhempien bingosokerivarastoja hyötykäyttöön…
Eli jos mielikuvitus loppuu niin tehkääpä sitäkin.
Sirkelin raaste olikin uusi kokemus ja menee kokeiluun!
Olen monena vuonna laittanut omenalohkoja lasipurkkiin ja sokeria päälle, sitten rommia kantta myöten täyteen. Ne on älyttömän hyviä pullan päällä eli teen omenasoseesta “hillopullia” (pyöreän pullan painan kohotuksen jälkeen lasilla litteäksi ja siihen sose) ja siihen soseen päälle pari lohkoa rommiomenoita ja sit uuniin.
Ei muuten paha aperitiivi ole se rommikaan…
Minä tein omenasosetta niin, että laitoin omenat lohkoina mehumaijaan. Kun ne oli jonkun verran pehmenneet, jauhoin ne sosemyllyllä, tiheällä terällä soseeksi.Makeisiin kesäomenoihin ei tarvitse kovinkaan paljoa sokeria lisätä. Sitten pakastimeen. Kääretortun täyte on valmista.Hyvää on "kropsunkin" kanssa. Kertyneen mehun keitän sokerin kanssa pulloihin. Se taas on erinomaista riisi- tai ohrankryynipuuron kanssa ihan sellaisenaan, laimentamattomana. Pieni loraus vain lautaselle, ettei kerry liikaa kaloreita!
Eikös sokeria lisätä sen vuoksi, että se suojaa hedelmien/marjojen C-vitamiinia pakastettaessa? Tietolähteenä finfoodin nettisivut.
Pakasteen jäätyessä ja sulaessa entsyymitoiminta syö tosiaan tuotteen omaa sokeria, joten ilman pientä sokerilisää sulatettu tuote on vähempisokerinen kuin alkuperäinen - tieto on peräisin biologisukulaiselta. Hänen mielestään kyllä riittää litraa kohti pari kolme teelusikallista…
Ja Martat kertovat näin:“Osa marjoista on hyvä pakastaa sokerin kanssa, koska marjoissa tapahtuu pakastevarastoinnin aikana jonkin verran soluhengitystä, joka kuluttaa niiden sisältämää sokeria ja lisää vähitellen marjojen happamuutta. Jo 1/2 - 1 dl sokeria marjalitraa kohti on riittävä määrä. Lisäksi sokeri edistää marjojen maun, C-vitamiinin ja sulatettaessa etenkin pehmeiden marjojen rakenteen säilymistä.”
Ihan sivuhuomautuksena - minä en oikeasti ehdi enkä tykkää omenien kanssa nypräämisestä. Oikeasti menee hermo niiden siemenien ja madonsyömien perkaamisessa, varsinkin näissä pudokkaissa sitä lajia riittää. Tämän vuoksi meillä ollaan kovasti ahkeran sädekehä pään ympärillä kun saadaan pudokkaita sankoon, ja halkaistuna mehumaijaan 
Toisaalta meillä nämä määrätkin ovat aika suuria ja ajankäyttö vedetty tiukille. Mutta mehumaijakonstilla saatte kaunista, hunajanväristä marmeladia Sekä marttahehkua huusholliin…
Inki kirjoitti asiaa ja noin meille opetettiin ravitsemusopin tunnilla ja se onkin niitä ainoita asioita joka jäi muistikampaan kiinni.
Sokeria ei tosiaan paljon tarvitse laittaa.
Juu, en minäkään sokeria pakasta. Marjoja ja hedelmiä. Viimeksi taisi mennä n. teelusikallinen tai pari puolen litran ja kolmen vartin pakastepurkkeihin.
Nyt tein sitten Kurpitsa hilloa, siis ihan sosetta! Eli ensi talvena Isännyys ja Junior syövät tyytyväisenä kurpitsaa, tietämättään. 3kg, kurpitsaa, (Long white Bush) ja Puolukoita noin 1,5kg. Keitin ja soseutin sauvasekoittimella, hillosokeria ja siinäpä se. Ei ole kurppan paloja, maku pehmeä, mutta kuitenkin sopivan hapokas.