valtsu, meillä on maalla syystä tai toisesta ollut aina runsaasti rupikonnia, viitasammakoita, sisiliskoja ja vesiliskoja. Ruuhka-aikaan niitä on oikeasti paljon, saa katsoa mihin kukkapenkissä jalkansa laittaa ja kitkiessä saattaa penkistä nousta hieman pöppöröinen vesilisko. Ruohonleikkuun kanssa saa olla todella tarkkana ja siimaleikkurilla työskentelen niin, että pitkässä heinikossa otan ensin korkeammalta ja kun nään kunnolla mitä heinikossa on, niin sitten uskallan vasta ottaa matalammalta. Pari päivää sitten katselin yläpihalta, että onko keskellä pihasepeliä kivi vai iso konna. Kiveksi sen sitten tulkitsi, kun ei liikkunut mihinkään vaan olihan se jättiläinen rupikonna, joka vain hitaanpuoleisesti oli lähtenyt pihaa ylittämään 
Näitä meillä mm riittää. Ihan harmittaa kun niitton niin paljon että joka kerta kun nurmikkoa ajaa niin jostakusta tulee hakkelusta. Ne on niin söpöjä kaikki!
Vaskitsa portailla “on ilkiä katsoa sitä” ja eikun pelastuslaitoa apuun, kahesti yht 60 km jo, linkki lehden sivulle.
- ei osanneet sitten neuvoa, että jalkoja tömistelemässä se kyllä lähtee omiin koloihinsa. Voisi tömistellä ennen kuin sen näkee.
Tepsii kyllä käärmeisiinkin marjametsässä.
Menin illalla sulkemaan kasvihuoneen luukkuja ja ovia. Menin käymään sisällä ja kuulin suhinaa, siellä oli iso kyy. Se oli lähellä sitä ovea, jonka olin ehtinyt sulkea. Kävin ulkopuolelta avaamassa sen ja luulin olevan helppo homma saada kyy ulos, mutta mitä vielä. Otin kepin ja sillä työntämällä ja lattiaa koputtamalla koetin ohjata sitä ulos. Se oli kiukkuinen ja itsepäinen, pyrki vain sisemmäs ja tietysti astioiden väleihin ja alle. Välillä piti sohia se esiin, kun se jäi piileksimään. Menihän siinä aikaa, mutta viimein sain nostettua sen ulos, kun sain kepin sen alle.
Rapun vieressä oli vaskitsa meilläkin , en sentään soittanut pelastuslaitokselle :w00t:
Ai niin , onhan mulla yksi käärme jota katsoessa ei tartte saada paniikkikohtausta 
Juniorin ala-asteella tekemä ,varmaankin ihan mamman kiusaksi 
Sydänkohtauksen paikka oli äsken, kun olin kasvarin oviaukossa multasäkin kimpussa. Piti yksi maailmalle lähtevä tomaatti laittaa isompaan ruukkuun. Vajaa multasäkki ovenpielessä. Olin jo istutuslapio kourassa menossa kaivelemaan, kun viime hetkellä päätinkin kaataa mullan suoraan pussista. Siinä pussia ravistellessani näin tumman käärmeenselän vilahtavan mullan seassa. Sain jalat alleni aika äkäseen. Loikin sivummas ihmettelemään ja näin kyyn kurkistelevan säkistä. Puhelin kasvarissa eikä toivoakaan saada sitä hyppäämättä säkin yli. Juoksin tuhatta ja sataa sisälle hakemaan duunipuhelimen ja soitin miehelleni. Joka soitti veljensä hätiin. Kyttäsin käärmettä, joka vilahti multasäkistä ulos ja toisen taakse. Miehen veli tuli ja kaiveli sen esiin. Myönnetään, käärme on nyt palasina metsässä. Sydän hakkaa vieläkin.
Lapsena kolkkasin itse kyyt mutta nyt jäisi kyllä tekemättä, onneksi ei ole näkynyt pihapiirissä.
Alkuperäinen kirjoittaja: Ohvakukka
Hyi, vieläkin puistattaa kun ajattelen, että olin työntää käpäläni sinne säkkiin. Otus on samassa nurkassa ollut jo useamman päivän, kun koiraa olen saanut sieltä kiskoa puolipakolla monta kertaa päivässä. Ajattelin, että siellä on sisilisko tai vaskitsa. En mitenkään pelkää käärmeitä, rantakäärmeen tai vaskitsan olisin kantanut säkkeineen sivummas. Kyytä en pihalle kuitenkaan halua, kun koira ja herra 5-vee kavereineen juoksentelee ympäriinsä. Tappotuomion saa, mutta kun ei minusta ole lahtaamaan mitään otuksia. Täällä on nähty kyy viimeksi, kun taloa rakennettiin yli 10 vuotta sitten. No, opinpa pitämään multasäkit suljettuina ja siivoamaan romukasat nurkista.
Eilen löytyi mansikkamaalta rupikonna, ensimmäinen, jonka näin tänä kesänä. Sammakoita olen nähnyt muutaman, mutta vaskitsoja ja käärmeitä en yhtään.
Eikö kellään muulla oo tänä kesänä kyitä pihalla? Mies oli lahdannut jo toisen kyyn tälle kesälle pihatieltä tänään. Kääpiö oli astunut melkein päälle. Auttaako ne kärmeskarkottimet mitään? Tai etikka. Joku väitti ettei ne tykkää sen hajusta. Tulishan rikkikset suihkittua samalla häviksiin…
Ei onneksi kyitä vielä. Vaskitsakin on kyllin kammottava mulle , oli eilen huusin polulla eikä lähtenyt minnekkään vaikka kuinka tömistelin . Kiersin sitten kaukaa ja pois tullessa oli kadonnut johonkin puskaan.
Nyt on hankittuna pari käärmeenkarkotinta. Olen kyllä vähän skeptinen niiden suhteen, mutta kokeillaan. Toisen tökkään tuonne kasvarin nurkille.
Kyitä on taas todella, todella paljon sanokoon sitten asiantuntijat ihan mitä haluaa.
Meillä ovat varsin usein matkanneet koirien häkkiin mikähän niitä sinnekin niin vetää tuskin koiran murina ja räksytys. Yhden koiran kyy lopulta tappoi meni pistosta lähes tajuttomaksi eikä ollut iso kyy, mutta vasta muutamaa kuukautta myöhemmin koiran sisuskalut pettivät.
Ei oo kyyt kivoja otuksia kun lapsia ja lemmikkejä pihassa juoksee.
Viime kesänä menin kai vauhdilla että potkaisin vahingossa maassa loikoillutta kyytä. Luulin ensin potkaisseeni puutarhaletkua kun sillain läsähti sitten havahduin -että eihän meillä tässoo letkua- ja lensihän se samassa pienen mukavan ilmalennon. Onnekseni ei ehtinyt pistää, olin näppäskengissä.
Kovin usein menevät kesyiksi jotkut käärmeet. Ei maan tärinä kävellessä niitä minnekään häädä jos ovat tottuneet liikkumaan pihan tuntumassa, yksikin nukkui päivisin kerällä porraspäädyssä, yksi taas kompostorin kupeessa eikä kumpikaan välittänyt talonväen liikkeistä, eikä varsinkaan minusta yhtään mitään. Eivät hievahtaneet vaikka viereen kävelee. Turhan kesyjä ovat. Toisinaan ruohiminen hieman arveluttaa yksi kyy majaili kukkapenkin päädyssä, tosin minä tiedän jo hiukan varoa mutta… Kumisaappaat jalassa kesä helteilläkin.
Hän hengailee vesipisteen nurkilla. Ihan pari kertaa säikäyttänyt, kun loikkaa jostain kastelukannun takaa😂
Purkinvartia
Tilannepäivitys käärmeenkarkoittimien osalta. Ei niin mitään hyötyä. Taas oli kyy pihatiellä. Testissä pullo, jossa sokeripala. Ei voi toimia, mutta pitäähän se testata.
Nämä on kyllä niin kauniita!
Piikkis, miksi tuo pullo + sokeri pitäisi toimia käärmeenkarkoittajana?
Sorry, tyhmä kyssäri…
Sähi puuhaili eilisaamuna jotain pihan laidalla ja menin katsomaan. Leluna oli kuollut kyy, kai pieni Suuri Metsästäjä oli tappanut sen.
Myöhemmin menin jatkamaan mansikoiden istutusta ja sielläkin oli kyy, oikein nätin värinen. Se pakeni kasvihuoneen alle.
Illalla poika meni katsomaan, mikä Sähiä kiinnostaa seinän vieressä ja näki vilahduksen käärmeestä, liekö ollut se aamupäivällä näkemäni. Saimme kisun sisään, käärme olisi saanut siirron muualle, mutta se oli hävinnyt.