Outoa, että ne sinne kasvihuoneeseen tunkee nahkaansa vaihtamaan!
Tietääkseni käärme tarvitsee kosteutta nahan luontiin, eli ehkä siksi lämpimän kostea kasvari houkuttaa. 
Ei se kauhean kiva ylläri ole.
Minä taas hain kukkalaatikon varastosta, ja otin siellä olevia kasvuharsoja ym roinaa sieltä pois.
Alla oli villakasa, joka liikkui , yök. :ermm:
Lähdin ulos varastosta ja menin hetken päästä uudelleen, sieltä kuului vikinää.
Eli joku myyrän pesä.
En ilennyt hävittää.
Isäntä sanoi, että päästä Hilma hommiin, no en päästä.
Se hoitais asian alta sekunnin, mutta on just madotettu ja liian brutaalia.
Nyt se möykky on hiljennyt, ehkä emo hylkäsi ne kun olin mennyt siirtämään ja tonkimaan, eli hävitettävä on kuitenkin. :pinch:
Minäkin haluaisin nähdä matelijoita, minusta niissä on jotain kiehtovaa. Vain yhden pienen sisiliskon olen nähnyt tänä kesänä.
Miulla on pihakeinussa istuskellessa uskollinen kaveri jalan vieressä ollu jo varmaan viikon verran, ja iltapäivällä,.
ihan aamulla tai sitt illalla häntä ei näy.
Eka kertoja säikyin kamalasti , en siis eläintä vaan sitä kun meinasin tallata päälle, nyt osaa jo katella jalkojen juureen kun iltapäivällä istahtaa. Mistäköhän tuokin aikataulu muuten johtuu ?
Ja hän tököttää tuossa ehkä reilun tunnin ainaki, eikä välitä miusta eikä miun liikkeistä eikä jaloista yhtään mittään, sormella varovasti koskin niin käänteli vähän päätänsä ja jatko tököttämistä.
Kun aamulla menin avaamaan kasvihuoneen ovia, siellä oli kyy. Yritin ajaa sitä ovesta ulos, mutta en onnistunut, se piiloutui. Parin tunnin päästä näin sen uudelleen kiemuralla kynnyksen vieressä. Poika yritti pyydystää sitä, mutta se livisti häneltäkin. Aika tumma yksilö, sahalaitakuvio tuskin erottui.
Joku aika sitten otin kastelukannun maasta jossa se “makuuasennossa” tyhjänä odotti. Ajatuksena siis kastella jotain. Ihmettelin kun siellä kannussa tuntui kuin olisi puunpala, käänsin ympäri ja heilutin sitä mutta kepakko ei irronnut. No käänsin uudestaan kannun ylösalaisin ja sieltä tipahti sisilisko, ei edes häntäänsä katkaissut, oli kai piilossa jotain! Muuten niitä on vähän näkynyt, joskus yhden kerrallaan nään, viimeksi puukasan alta paljastui yksi kun olin puut siirtänyt katokseen. Jätin sitten isommat säleet siihen ja hain vielä pari kiveäkin siihen että on jotain niiden kadonneiden halkojen tilalle. Jos se haluaa siinä oleilla.
Aika paljon metsässä kuljen, mutta toisen kerran vasta käärmeen näin. Hieman vaan seurasi katseellaan.
Ai että olen tyytyväinen.
Lauantaina ajoin pyörällä pienen kyyn yli, ei näyttänyt vahingoittuvan. Vaikka olen nähnyt jos jonkin värisiä kyitä, en vielä koskaan ennen ruskeaa. Hyvin kaunis, tumman kuparinruskea, selkäkuvio hiukan tummempi.
Pelastettu veneliuskan soratietä. Jaksanut hakeutua suojaan lehden alle. Oikeaoppisesti nää pitää palauttaa veteen. Rannan jäähileissä olisi jauhautunut ja Puro virtasi liian vuolaana. Koska oli pehmeä ja horrostava oletettu, toin pihalle marjapensaan alle, lehtikasan ja puulaatikon tein päälle.
Eilen kävin pyöräillessä näin tämän vuoden ensimmäisen käärmeen. Aika pieni musta kyy vaelsi tiellä verkkaista vauhtia. Kun pysähdyin, se vetäytyi kasaan ja sihisi pontevasti. Auton ääni kuului, siispä tuupin sitä kengän kärjellä ja sain sen päällysteen ulkopuolelle, ennen kuin auto ajoi ohi.
Eilen näin vilahdukselta vaskitsan. Harmillisesti siitä näkyi vain osa, kun kulk kuolleen heinikon seassa.
Meidän pihalla on pieni lampi, jossa elää salamantereita. Nyt vesi on tosi alhaalla ja ne näkyvät hyvin. Isoimmat on noin 10 cm pitkiä. Mustia selkäpuolelta, oranssin ja mustan täplikkäitä vatsapuolelta.
Ylemmässä kuvassa otus näkyy vedessä olevan ison kiven vasemmalla puolella. Alemmassa kuvassa suurennos.
2 tykkäystä
Eilen oli vaskitsa talon seinän vieressä, kannoin sen kauemmaksi. Onneksi kissat olivat silloin tuvassa.
Postinhakureissulla tuupin tieltä pikkuruisen kyyn.
1 tykkäys
Pitkästä aikaa näin pihalla kyyn, edellisestä kerrasta on ainakin kaksi vuotta. Edellinen oli musta, nyt ruskea. Vikkelästi luikerteli piiloon.
Meillähän on pihalammessa näitä salamantereita, joilla selkäpuoli musta ja vastapuolelta oranssi-mustapilkullinen. Isoimmat yksilöt ovat noin 10 cm pitkiä.
Unohdin taimitapaamisessa mainita niistä! Usein aurinkoisella kelillä ne tulevat paremmin esille.
Tänään niitä oli hyvin esillä.
4 tykkäystä
