Sammakko, konna, lisko, käärme

Hieno silti ja vaikuttavan näköinen, vaikkei olisikaan myrkyllinen.



Weikko, kyllä minä ymmärsin että kyyn ja rantakäärmeen erottaa toisistaan aika helposti, mutta jos sattuisi epäselvä tapaus vastaan, niin en alkaisi pupilleja vertaamaan;D

Meillä ei onneksi, koputan puuta, ole näkynyt käärmeitä. Ei kyitä tai muitakaan. Kaverilla on ihana viljakäärme, josta tykkään kamalasti, mutta villikäärmeitä en kaipaa puutarhaani, hui.


Rantakäärmettä rauhallisempaa otusta ei olekaan, iso koko ja julma näkö ovat suojavarustusta hänelle. Viholliset varovat luonnostaan ja myyrät ja hiiret saavat kyytiä!

Muutaman kerran olen tavannut luonnossa rantakäärmeet. Kyyn olen saavissa soutanut turvaan "autiolle saarelle" ja toisen kantanut paperikorissa kauemmaksi asutuksesta - ei niistä oikeesti ole vaaraa jos ei kepillä hutki!

Loistavan kuvan on Raaki ottanut ja jos "ihmissyöjälajista" olisi kyse, niin Raakinhan se olisi jo nielaissut.



Istuskelin muinoin mökkirannassa ja ihmettelin, mikä siellä mökkilammessa liikkuu. Rantakäärmehän sieltä lähti lampea ylittämään. Menin sitä vastaan enkä voinut kuin rentoutua ja nauttia Suomen luonnosta ja luonnon rauhasta. Myrkytön ja harmiton rantakäärme on hyödyllinen otus luonnon ravintoketjussa.

Ja jos törmään kyyhyn, niin en tapa sitäkään vaan tyydyn siirtämään sen kilometrin päähän pihasta. Pitää hiiret ja metsämyyrän kurissa.



Mut on luvattu viedä käärmefarmille, jossa saan syödä käärmeaterian. Saas nähä mille sekin maistuu. ;-)

Voin minä Puutarhakeijua lohduttaa sillä, että kuvasin tuon rantakäärmeen reilun sadan kilometrin päässä. ;)

Toisaalta on tosiasia, että näillä meidän seuduilla on kyykäärmeitä aika paljon louhikkoisen maaston vuoksi. Kyllä niidenkin kanssa vähitellen oppii elämään, kun ymmärtää sen, etteivät nekään kiusallaan ketään ihmistä puraise. Muorikin on aikanaan pelännyt niitä tosi paljon ja pitää edelleenkin kumisaappaita liikkuessaan kukkapenkeissä ja luonnonalueella.

Nyt ei kuitenkaan enää ala parkumaan kyyn nähdessään, vaan tulee sanomaan, että vie se kauemmas. Ja on myös oppinut tuntemaan vaskitsan, eikä enää sitä säiky. Cool



Pojan "tarhatädin" mökillä oli sadoittain kyitä. Hän pelkäsi käärmeitä, mutta kun niitä oli niin poaljon, niin hän oppi lenkillä hyppimään niiden yli. Eikä siinä sen kummempaa.

Pitäisiköhän sanoa, että kun mökille mennään nauttimaan elämästä ja vapaa-ajasta, niin hän eli lopulta inhoamiensa kyiden kanssa jonkunlaisessa symbioosissa. ;-)

Kävin just äsken sulkemassa kasvihuoneen oven ja sammakko kurnutti kuuluvasti, aika metka ääni oikeesti!!! . Olen kerännyt vettä saaveihin riittävästi ja laittamalla vesirännin virtaamaan omia teitään johtanut vettä luonnon helmaan. Ovatko konnapojat harjoittelemassa tulevan kevään kosioääniä?? Rivitalopihalla sammakoita näkyy kesälläkin ja jopa kasvihuoneessa muttei edes keväällä kuule kurnutusta - pitääkös tehdä lammikko heille?? Syksyisin mökillä myöhään syksyllä kyllä kuuluu sammakoiden kurnutusta mutta mikkään syksy ole viälä!



Kai ne silti saa jutella keskenään. ;-)

Yhdyn Valtsun puheisiin rantakäärmeen kiltteydestä. Siinä oikein leppoisi kavereita. Mökkirannassa on ollut aikanaan niinkin kesy mato, että tulee syliin ja altaa pidellä ihan käsissä. Kyse on kuitenkin täysin luonnon otuksesta. Nuo mitä itellä terraarioissa on on hiukan eri juttu. Se miksi kuvan kaverin täplät eivät ole keltaiset vaan punaiset johtuu vain värimuunnoksesa. Aivan kuin meistäkin löytyy pellavapäitä ja punatukkaisia, niin käärmeissäkin on väri ja vivahde eroja.

Hienokuva ja komian pituinen. Nyt aamukahviakahvia

Hesari tänään koti-sivuilla otsikolla "Houkuttele hyötyeläimet pihaan":

Se maanalainen kolo ei tarvitse olla kolo ollenkaan. Mökillä oli rantsu mennyt laituriponttoonien väliin, kun laituri oli nostettu ylös. Kyllä se hiukan varmaan säikähti, kun siirrettin kaveri saunamökin alle maakuoppaan ja peitettiin lehdillä. Oli kuitenkin sen verran kohmeessa, ettei varmaan edes älynnyt purra. Seuraavien lämpimien päivien aikana (seuraavan vuonna) se kömpi kolostaan taas etsimään ruokaa ja vettä.

Luin tuon lehtileikkeen miehelle: “kuka lainais jotain semmosta isompaa BOAAA joka söis noita koiran kokoisia pupuja?!” Oli hänen kommenttinsa :smiley:


Alkuperäinen kirjoittaja: Rosmariini&Timjami

Laitanpa minäkin kuvan meidän muutaman päivän takaisesta pihavieraasta. Kovin rauhallinen kaveri tuntui olevan ja aikansa ihmeteltyään jatkoi matkaansa.





cool:ia porukkaa,multa olisi jo kamera tippunut,ja ämmä olis sisällä viikonpomppivaa naurua!

Jos minä olisin nähnyt niin raaka peli ja henki pois siltä minä ja käärme ei sovita samalle tontille ja silloin toinen kuolee.

Kesällä ajoin mönkkärillä mökillä meni kyy tien yli tiesin että mönkkärin alle se ei kuole niin pysäytin ja kun oli sappaat astuin päälle ja hieroin toisella jalaalla sen päätä santaan niin kauan että pää oli irti poikki

Mie en saisi viikkoon unta jos vahingossakin käärmeen tappaisin. Minusta siinä on jotain niin hienoa, että.

Meillä mökillä on aika paljon käärmeitä ja siellä on lapset ja eläimet ulkona enkä kyllä halua että niitä käärme tuikkaa eli henki pois käärmeeltä

Minen myöskään tapa mitään enkä ketään, mitä nyt joskus jotain vertaimeviä hyönteisiä. Kunnioitan Elämää likimain kaikissa sen muodoissa.

Hyvä Mumimyy, aivan oikein että tapoit sen käärmeksen…

Jos pitää valita otanko hengen käärmeeltä vai otanko riskin että käärme puree lastani niin valinta ei ole vaikea. Käärmeestä tulee hengetön jos se pihamaalleni tulee.