Raikkaasti näkyvät sadepisaratkin. Kuva suorastaan tuoksuu kesältä. Monen lemppari tuo varjolilja.
Humala kiipeilee kuolleen omenpuunoksilla ..
Maitokellona olen tämän saanut..onko se ??
Saman näköistä täälläkin maitokellona pidän.
Kiitos Kurpitsa tiedosta,toiset ovat epäilleet ettei olisi, mutta pidän sitä itsekin maitokellona.Katselin kuvia sivuiltasi ja näyttää ihan samanlaiselta.
Niittymesiheinä, Filipendula ulmaria '' Variegata'' 
Rotkolemmikki, Brunnera macrophylla '' Jack Frost'' .. 
Rotkolemmikki, '' Hadspen Cream'' ..
Päivänsilmä, Heliopsis Helianthoides ''Lorraine Sunshine'' .. 
Tarha-alpi , '' Aleksander'' ..tämä on tyttären puska, omani ei ole levinnyt noin paljoa. 
Täällä ihan kuola valuu niin ihania ja montaa erilaista variegata kasvia niistä pidän. Kaikki muutkin on niin kauniita.
Kaunis Weigela eli komeakotakuusama tai tarhakotakuusama, kumpi sitten liekään oikeampi nimitys suomeksi, Weigela florida 'Variegata'.
Onpas jännän näköinen tuo kirjava tarha-alpi. Mistä ihmeestä sä oot kaikki saanut. Suurimmasta osasta en ole kuullutkaan.
Mumimyy, miksi et tule katsomaan, asumme melkein naapureina 
Kaunis tuo Paulastiina ‘variegata’ kuusama, tuo pitää jostain hankkia.
Iiris-kukka, ostanut ja saanut täältä vaihdoissa. Miksi et pyytänyt alkua tuosta tarha-alpista kun kävi,kyllä siitä pieni pala olis lohjennut, vaikka omani on paaaaljon pienempi, kuin tuo tyttären;)
Keväällä ostin kultasypressin, vielä on hengissä, katsotaan onko ensi keväänä, tykkäsin väristä. 
Keltajapaninangervon väri on keväällä kaunis, mutta kesän myötä lehtien väri vihertyy.. 
Keltakirjokanukka , osa lehdistä on keltavihreitä, toiset täysin keltaisia ja osa täysin vihreitä...sekaväripensas 
Äläpäs satues pyytele sillä voi olla huonot seuraukset mulla on farmari auto ja sinne mahtuu paljon kukkien alkuja (olen huomannut) ja lapiokin löytyy autosta
Ota vaan polkupyörä, ei mulla ole mitään mitä sinulla ei olis
Välillä kuva uhrimännystä 
Hämeenkyrössä Timinkylällä kasvaa jättiläismäinen vanha uhrimänty, jonka oksilla vanhat ihmi-set muistivat nähneensä karhunpääkalloja ja monivärisiä nauhoja.
Pitkienkin matkojen takaa saapui hammassärkyä potevia männyn juurelle. Kaivettuaan tikulla hammastaan, niin että särkevä ien rupesi vuotamaan verta, löi hammassärkyinen tikun puun kylkeen ja pääsi siten vaivastaan, männyn vain kasvaessa ja voimistuessa niin tikuista kuin sen mukana upotetusta hammassärystäkin. Puun halkeamaan uhrattiin rahoja vielä ainakin 1930-luvulla, ja puun luona käydään yhä vielä lukuisin joukoin.