En nyt ihan tarkkaan tiedä kuuluuko tämä tähän ketjuun vai muualle, mut yritetään kuiteskin.
Asutaan hiekkaharjuisella mäntykankaalla. Tontilta löytyy kiveä, hiekkaa, kalliota, kun vanhan paikalle joskus 70-80-lukuen taitteessa tuodun peltomullan alle lapion työntää.
Ongelma on tämä: Paikka on talon pohjois-länsi-kulmaus, johon tein allasmuovin suikaleesta ja luonnonkivistä rintrrseen pienen kiveys pätkän ohjaamaan rännivesiä kauemmas talon nurkasta. Lännen puolella rinne, jossa ei kasva juuro mikään (ei edes voikukat kunnolla) on aika kovettunutta maata, muruista ja joukossa murenevia savikokkareita (hiesua?). Hieman ylempänä tasaisemmalla maalla rodoja, istutettuna rodomultaan, ympärillä samantapaista, mutta huomattavasti hiekka pitoisempaa maata, jossa pikkutalvio joten kuten menestyy, rodot ihan ok.
Nyt suunittelin tämän länsi rinteen "kukitamista" Voi tietysti olla, että kovettuneen rinteen yksi syy on ollut rännivesien valuma alueelle, nyt sitä ei ole. Rajasin myös pienellä matalalla pengerryksellä talon pohjoisnurkasta rodojen osuuden, niin ettei sieltä pääse maa ainesta valumaan rinteeseen. Rodojen alustaa ajattelin parannella puutarhamullalla, jotta rodojen aluskasvillisuus menestysisi paremmin, sinne ei juuri aurinko missään vaiheessa paista. Pengerryksen alle, länsirinteeseen paistaa iltapäivästä alkaen. Alue rajoituu mäntykangas metsikköön, polku välissä.
Käytössä olisi hiekkaa (jota sain naapurilta ylijäämänä laatoituksen alle laitosta, rae koosta ei tietoa, muttei le mitään hiekkalaatikko hiekkaa) ja puutarhaturvetta (osto tavaraa). Omasta kotitalouskompostista ehkä saan lapioitua hieman. Lisäksi löytyy hiekkapitoista puutarhamultaa ja hevonkakkikomppaa (biolanin) PH näyttäisi mittarin mukaan olevan 7 tietämillä. Tarkoitus olis laittaa kasvamaan jotain mäkitervakon, ketoneilikan, rusokeltanon kaltaista, koska rinne kuiva.
Ehdotuksia anelen, millä parantelen maata (vai tarviiko tehdä mitään?) ja saa ottaa kantaa myös perennehdotuksineen. Mitään paraati kulmaa ei tästä olla tekemässä ja alue on pari-kolme neliötä.
Omalla kokemuksella metsäisen savimaan parantamisesta suosittelen veriapilaa. Ensimmäisenä vuonna meillä ei ollut nurmikkoa vaan kukkiva veriapilameri talon ympärillä. Ajattelin käyttää keinoa nyt uudelleen ongelma kohtien muokkaamiseen. Maan rakenne on vielä 4 kesän jälkeen huomattavasti parempi niillä alueilla jossa veriapilaa on kasvanut. Yksivuotisen veriapilan voi jättää syksyllä maatumaan ja keväällä laittaa tilalle muuta kasvillisuutta.
Meni kyllä nyt vähän ohi että mikä oli tuo Ruutin maaperän ongelma :), ei vissiin savi?
Nää yövuorossa kirjoitelut ei aina ole kovin selkeitä, sorry!
En oikein ota selvää tuosta maasta mitä se loppuviimeen on. Hiekkaista tontin joka nurkka on, kuten hiekkakuoppien lähellä asuvat ehkä ymmärtävät. Mänty metsää, kalloista. Toisista kohtiin kallion sukeltaessa syvälle kavellessa löytyy kovaa harmaata savea paikoitellen. Tässä nimenomaisessa paikassa pinnalla kovahko maan kuori, lapion piston syvyyteen asti hiekkaista multaa, rakenne murumaista, joukossa kokkareita (vajaan nyrkin kokoisia), jotka murusteltavissa. Tämä tilanne keväällä, nyt ennen sateita. Laihakolta maa vaikuttaa. Mutta selkeää asvimaata tää ei ole, enemmän hiekkan tapaista. En nyt tarkemmin osaa kuvata, kun en muista millä nimellä näitä nyt kutsuttiin, siltti vai hiesu. Juuri nyt ei ole aikaa googlettaakkaan asiaa. Työ nimittäin kutsuu…
Hiesu ja siltti ovat suurin piirtein samaa tavaraa, eli hiukan karkeampaa kuin savi, mutta hienompaa kuin hieta. Se tuntuu sormissa vähän jauholta. Usein kallion koloissa on moreenia, eli joukossa on sekaisin muitakin maalajeja. Hienoaineksinen moreeni kovettuu helpommin kuin pelkkä hiesu.
Mun ei ole tarvinnut päätäni vaivata tällaisen maan maanparannuksen kanssa, joten vastatkoot ne joilla on enemmän kokemusta 
Jännä, miten lyhytaikainen savimaan parannus mullalla on vaikutukseltaan. Jos sekoittaa maahan joillekin kohtiin tai tietyille kasveille vaikka säkkimultaa niin eipä mene kuin vuosi-pari, niin multaa on tuskin enää havaittavissa eikä maa ole enää pehmeää.
Uskomattomasti kasvaa kaikki, tarpeeton varsinkin.
Käänsin tänään kevyesti talikolla pari neliötä pari vuotta paksun pressun alla muhinutta tönkkösavi kasvustoa. A vot miten pehmyttä, muutaman pitkänä 20 cm sormenpaksuista lieroa siirsin kohopenkkiin. Ripottelin säkillisen hiekkamoreenimaata, haravoin tasaiseksi ja kylvin ruokakaupan pellavaa, viljatatarta ja hunajakukkaa. Ensikesän perunaa kasvakoon, lisään syksyllä ison kasan laihaa kompostia tekeytymään. Kasvit leikkaan katteeksi kohopenkkeihin. Pressu siirtyi paikkaan b.
Pressun päällä vanha harmaankirjava räsymatto palvelee maastouttajana ja painona. Ihan yhtä hyvin toimii 2x3 m halpispressu kaksinkerroin taitettuna, välissä paksu kerros kasteltua sanomalehteä painoma ja kivet reunoissa, sen päällä on kuivaa järviruokoa joka polkeutuu kulkiessa silpuksi, ei ole ruma kasvulaatikoiden vieressä.
Pikkuhiljaa tulee kasvutilaa, 1 1/2 aarin kaupungin palstasta luopuminen alkaa saada korviketta, ei tartte poistua mihinkään 
Urakka savimaan muuttamiseksi on koko kotipiha kun on täällä niin juuumalattoman kovaa sinisavista maata kuin olla ja voi. Aikanaan kun tänne muutettiin niin kaivoin ensimmäisen ja viimeisen kukkapenkin maahan ja tuntu ettei koko hommasta tule mitään kun selkä ja lapio ei meinannu kestää sitä kivikovan saven kaivamista ja ongelmana oli myös se että mihin ihmeeseen kippaisin kaiken sen kivikovan maa-aineksen. Seuraavien penkkien kohdalla tein muutoksen ja askartelin kaikki muut penkit kohopenkeiksi.
Nurmikon alalta muutos aloitettiin välittömästi tänne muuttaessa ja harava sai jäädä varastoon lähes kokonaan. Eli lehdet olen seitsemän vuoden ajalta ajellut suoraan nurmikolle ja jättänyt ne sinne (paitsi paksuimmat lehtikerrokset olen kiikuttanut kasvimaan talvisuojaksi)
Toissa vuonna säkitin jätesäkkeihin savisia nurmikon reunapaakkuja ja kaadoin tehokkaita mikrobeja laimennettuna joukkoon (Multikraftin EM-A) ja suljin säkit ja unohdin ne paikalleen koko kesäksi. Syksyllä auoin säkit ja kappas kummaa: savipaakut olivat muuttaneet muotoaan kovista paakuista mururouheiksi eli säkin tavara alkoi enemmänkin muistuttaa huonolaatuista multaa enemmän kuin savea. Sitttemmin olen jatkanut nurmikon ja lehtien ajelua suoraan maahan ja aloittanut epäsäännöllisen säännöllisen EM-An käytön koko tontilla joten muutosta varmasti tapahtuu hitaasti & varmasti ja maan ollessa sula kaivan bokashi kompostoinnissa tulevat jätteet maihin, joten hyvät mikrobit ja EM-Alla aktivoidut hiiletkin päätyvät sitäkin kautta maaperään ympäri tonttia . Tavoitteena on 20 vuoden päästä savimaan tilalla rehevä ja muheva multa. 
Tässä kuvaa uuden omenapuun istutuskuopasta, miten maa on muuttunut pikkuhiljaa.
Tämä on suhteellisen lähellä vanhan kaadetun omenapuun latvuston kärkeä, mihin muutamien vuosien aikana olen kaivanut bokashi-kompostoinnin tuotteita suoraan maahan lannoituspankeiksi ilman erillisiä multatehtailuja ja vanhaa omenapuuta ruiskuttelin EM-A suihkuilla epäsäännöllisen säännöllisesti ja niiden pitäisi hissukseen savi muuttaa mullaksi.
Nyt siis tonkkösinisavi alkaa reilusta 30cm alaspäin ja yläosa oli juurikin tuollaista huonolaatuisen mullan oloista jo jossa matoja möyri useampiakin muhevoittamassa maata. Kyllä tästä vielä hyvä maa tulee
Kun katson kuvia hiesusta (google) niin kasvualustani ei ole vaaleaa hiesua. Sitä en tiedä mitä maalajia on ollut alkujaan, mutta nykyään näyttää tummemmalta ja siis on eloperäistä seassa. Pintakerros mitä tässä on, on entistä pellon pohjaa paikalle ajettuna.
Tämmöistä maata on kuitenkin vaikea talikolla murustaa keväällä juureksille sopivaksi. Koitan kääntää syksyllä ja keväällä kaapia jonkinlainen kylvöura. ilman mitään maan pinnankaan muokkausta.
Tai sitten kylvää porkkana nyt syksyllä.