Päädyin erottamaan savi- ja keramiikkatyöt omaksi ketjukseen. Siirrän tähän alkuun jonkin verran viestejä toisaalta.
Oltiin keramiikkakurssilla tyttöjen kanssa, ja tässä on nuoremman tytön pupu. Jänö pääsee keväällä pihalle mussuttamaan heinää. 
Nyt on tuo tylsä harmaa tausta, mutta pupusta tuli ihanan värinen, ja muutenkin tosi suloinen otus! Noin 30 cm korkea. 
Tässä toisen tyttären mainio lisko, löytyy varmaan kivikkopenkistä paistattelemasta päivää kesällä… Noin 30 cm pitkä tämäkin.
ei ole omena kauaksi puusta pudonnut!
Hienoja töitä, pupu on hellyyttävä 
Sukuvika näyttää olevan, ois meidänkin suvussa…
Minun työt odottaa vielä lasituspolttoa, eilen lasitin ne loppuun, viikon päästä jännityksellä menen hakemaan poltosta…
Hienoja! Pupu on niin henkevän näköinen ja lisko valppaana livahtamaan näkymättömiin. Taitavia tyttöjä, toivottavasti näemme lisää.
Hienot, pääsis kyllä meidänkin pihaan!
Pupuli on herkkis ja lisko-Liisa näyttää olevan pieniin päin. Tosi suloisia.
Keijut ovat saapuneet!
Mykistävä
Sain viimeinkin yhden keramiikkatöistäni kotiin! (Uuni hajosi ja polttamista sai odotella toooosi kauan.) Toiset työt lasitin vielä tänään uudelleen, kun en ollut tyytyväinen… hohhoijaa, kovin on pitkässä piimässä nyt.
Kasvot on muuten maalattu akryylivärein, en alkanut lasittein edes yrittää. Samoin kävin ihon läpi hieromalla pensselillä tosi ohutta akryyliväriä, että sain vähän punertavuutta. Saa nähdä mitä sille ulkona tapahtuu. Pinnassa oli lasitepölyä, mutta ei erottunut tarpeeksi mekon väristä. Silmän mustuaiset on reiät, jotka vielä maalasin tummanruskeiksi. Siivet on vastuslankaa, kokeilin lasittaa ne sinisiksi, mutta lasite rapisi pois suurimmaksi osaksi… eivät oikein erotu. Siivet vähän valahtivat alaspäin lasituspoltossa, mutta ihan kivat ne silti on.
En tiedä vielä mihin kohtaan puutarhaa tämä neiti muuttaa kesän tullen.
…tai oikeestaan masentava; omat työt näyttää tämän jälkeen pikkulapsen töherryksiltä… :-/
Mie luulen, että tuo keiju herää eloon hetkellä millä hyvänsä.
Emo, höpö höpö.
Ensimmäinen näkemäni patsas, jonka voisin ottaa myös omaan pihaani. HIENO!
Samat sanat Emolle, höpön höpön!
Voi kuinka ihanan herkkä, kyllä olet tosi taitava!!! Minäkin olen hyvin, hyvin “valikoiva” pihapatsaiden suhteen, jotenkin tuntuu aina et mikään ei ole sopiva meidän pihaan tai sit muuten vaan mauton, MUTTA tuo pääsisi meille HETI.
Sanomattoman kaunis Keiju. Miten se voikaan olla noin aidon näköinen! Että olet taitava.
Tuo on todella elävä. Sanoinkuvaamattoman kaunis!