Ei tarvitse ryöpätä.
Aloin siihen vain sen takia, koska menevät jonkin verran pienempään tilaan ryöpättyinä.
Kun oli pakko jotain kylvää niin 1.4. löysin siihen pakkoon lehtiselleripussin kätköistäni. Siemenet oli “parasta ennen 2020” muttei sellaset mua oo koskaan haitanneet. Kylvin reilusti varmuuden vuoksu kummiskin, hajakylvönä rasiaan.
Eilen taimet oli koulittava. Vähän vajaa puoli rasiallista koulin, 48 pikkupottia.
Tänään tein hätäsoiton kaverille joka onneksi pelasti kylvörasian loput itelleen. Ihana että sain vastuun niistä pikkutaimista siirrettyä. Ja toisaalta harmittaa vähän koska menetin siinä samalla yhen kaverin siltä tulevalta soittokierrokselta jolla yritän saada uusia koteja niille nyt koulimilleni, sittemmin isoiksi kasvaneille taimille.
Suo siellä, vetelä täällä 
2 tykkäystä
hyvä että onnistuvat.
Itelle jäti varsisellerista muistaakseni 7 tainta,pitäs riittää ku mukulasellereitä on parikymmentä.
1 tykkäys
Tällaset on taimet tällä hetkellä, kasvaneet on mutta hitaasti. On edelleen pienissä kylvöpoteissa. Pitäis siirtää isompiin muttei mulla oo sisällä tilaa. Ootan että ilmat lämpiäis viikonloppuna, jospa sit sais kasvarin suojiin yöksi nää
2 tykkäystä
Tässä minun varsisellerit ja yrttisellerit.
Oli haastavaa saaha itämään varsisellerit,varmaan kolome kylyvöä tein.
Siemenet olis kyllä pitänny olla tuoreita.
2 tykkäystä
Mä alotin eilen myös noston, taisin 4 nostaa maasta. Meinaan kuivattaa ne ja jauhaa jauheeksi. En tee sellerisuolaa vaan sellerijauhetta, se on nähtävästi tomaatin päälle ripoteltuna hyvää. En ehtinyt tänään laittaa niitä kuivuriin kun olin poissa kotoa melkeen koko päivän. Teko-ohjeessa sanottiin et kuivatusaika kuivurissa on n 10 tuntia joten pitää olla kotipäivä sillon kun kuivaa.
Minä ostin juhannuksen aikoihin poistomyynnistä pari taimipurkkia, mitkä oli kylvetty täyteen lehtiselleriä. Erottelin taimia ja istutin niitä tyhjään pieneen lavaan samalla ostettujen purjon taimien kanssa. Nyt minulla kasvaa tiheä pöheikkö selleriä. Ne ei ole noin komeita kuin Karvarilla, mutta olen sieltä jo varsia käyttänyt ruuan maustamiseen.
Olen ihmetellyt, että mitä niillä kaikilla teen, jos ne kasvaa hyvin ja Nuulla olikin hyvä vinkki niiden kuivaamiseen. Ehkä pitäisi harventaa pöheikköä ja kuivata osa jo nyt.
3 tykkäystä
Joo,tuota pitää kokeilla 
1 tykkäys
Nuu,miten onnistu varsisellerin kuivatus?
Hyvin. Aikaa kyl menee se kymmenisen tuntia kun on kuivurin kaikki 5 tasolla palasia. Kannattaa aika lyhyiksi paloiksi varret pilkkoa.
Jauhoksi tein.
1 tykkäys
Leikkasitko ihan ohuiksi viipaleiksi vai jätitkö paloiksi?
Varret max 1 m paloiksi, oletan et mulla oli jotain puolen sentin pituiset. Ne varsien yläosan ohuemmat päät jätin sentin tai vähän yli mittasiksi kun ne on niin ohuet et suhteessa niihin jäi yhtä paljon massaa per pala kuin niissä varren paksumman alaosan n puolen sentin mittasissa paloissa.
Pala = Varsi pöydälle ja siitä max sentin välein veitsellä poikki.
1 tykkäys
Minä olen ihmetellyt, kun minun sellerien varret on jääneet aika ohkaisiksi ja ne on onttoja. Kun googailin asiaa, minulle selvisi, että lehtiselleri ja varsiselleri onkin eri lajikkeita.
Lehtiselleristä käytetään nimensä mukaan myös lehdet mausteena, mutta eilen illalla kerätyistä laitoin kuivuriin vain varsia silputtuina. Katkoin varsia saksilla jättäen juurakot maahan ja aion testata miten ne talvehtii. Jos ne säilyvät talvesta, niiden pitäisi kukkia ensi vuonna ja sitten voisin kerätä siemeniä mausteeksi. Sellerinsiemeniä on vaikea löytää kauppojen maustehyllystä ja minä tykkään käytää niitä coleslaw salaatin maustamiseen.
Kyllä minusta lehtiselleri, varsiselleri ja ruotiselleri on kaikki saman kasvin nimityksiä. Toinen selleri on sitten mukulaselleri, joka nimensä mukaisesti kasvattaa sen mulan jota käytetään. Senkin varsia ja lehtiä voi syödä, mutta ne varret on ohuempia ja minusta niiden makukaan ei oo kovin hyvä.
Wikipediasta kopsasin näin:
“Lehtiselleri” eli “ruotiselleri” , myös "varsiselleri , (“Apium graveolens var. dulce” ) on sellerin muunnos. Se on ruokakasvi, joka on kotoisin Italiasta. Se ei muodosta mukulaa kuten sukulaisensa mukulaselleri ( “Apium graveolens var. rapaceum” ) vaan sen syötävä osa ovatkin lehdet ja lehtiruodit, jotka korjataan myöhään syksyllä. Lehtiselleri on melko hidaskasvuinen, kaksivuotinen kasvi, joka tarvitsee pitkän kasvukauden, Lehtisellerin maku on makeahko, miedompi kuin mukulasellerillä.
Englanninkielisen Wikipedian mukaan lehtiselleri on Apium graveolens var. secalinum
Tuo kuvaus ohuemmista ontoista varsista vastaa juuri sitä kasvia, jota minulla kasvaa.
Suomenkielisillä nettisivuilla mainitaan useissa paikoissa lehti- ja varsisellerin olevan saman kasvin eri nimityksiä, vaikka selkeästi on olemassa kaksi erilaista varianttia, joille on omat nimensä.
Jenkeissä lehtiselleriä nimitetään myös nimellä “cutting celery” ja varsiselleri on “stalk celery”.
Pitääkin ihan mielenkiinnosta googlailla tota Apium graveolens var. secalinum’ia. En oo siihen törmännyt aikaisemmin missään. Tosin en ihmettele, onhan eri lajeihin jalostettu lisää erityyppisiä lajikkeita eri käyttötarkoituksia varten varmaan aikojen kuluessa paljonkin. Aasiassa muutenkin on paljon kasviksia jotka on hiljalleen alkaneet jalkautua myös muualle maailmaan.
1 tykkäys
Wikipedian mukaan villiä selleriä kasvaa Euroopassa ja Aasiassa Irlannista Himalajalle levittyvällä alueella ja kaikki nämä juuri-, varsi- ja lehtiselleri on jalostettu villistä kantamuodosta. Lehtiselleri taitaa olla Keski-Euroopassa ihan yleinen mausteyrtti ja se ei taida talvehtia näin pohjoisessa, että siitä saisi kerättyä siemeniä ja ehkä siksi se ei ole meillä perinteinen ja kovin tunnettu yrtti.
Ensi kesäksi minun pitää löytää hollantilaisen perinnelajikkeen Zwolse Krul siemeniä. Se näyttää kivan kiharaiselta.
1 tykkäys