Kävin tänään täällä Kausalassa kurkkaamassa metsätien vieressä mulle vieraassa metsässä olisko suppiksia. No sattui olemaan. Oli kahta erilaista metsäpohjaa. Toinen tosi varvikkoista sammaleista metsänpohjaa ja toinen sammaleista vihreää tasaista. Varvikkoisesta löytyi ihan norminäköisiä ja -värisiä ja isoja suppiksia. Sammaleisesta tasaisesta löytyi tavallisten lisäksi isot esiintymät huomattavan paljon vaaleampia suppiksia. Niiden vaaleus vielä korostui sitä vihreää sammalta vasten. Selvästi ovat vahveroita kuitenkin.
Googlailin tietoa ja totesin että niiden täytyy olla kosteikkovahveroita. Kosteikkovahveroksikin ne oli aika vaaleita mutta kasvupaikkaolosuhteet varmaan vaikuttaa kokoon ja väriinkin.
Kuvat ei toista väriä ihan oikeella tavalla valitettavasti. Olis pitänyt ottaa kuva siitä sammaleesta joka “kukki” noita vaaleita vahveroita. No niitä jäi sinne, pitää mennä varmaan uusiksi ja korjata tilanne.
Molemmat tietämäni suppilovahveropaikat ovat olleet mennyttä jo vuosia. Onneksi Ruokolahti-markkinoilla on ollut sienien myyjä, jolta olen ostanut. Hänen mukaansa kosteikkovahvero on aikaisempi ja paremman makuinen kuin suppilovahvero.
Eilen tosiaan luin siitä ja sen kuvauksessa sanottiin että yhtä hyvä ruokasieni kuin suppilovahvero, mutta sienen maku on voimakkaampi, ja myös kerrottiin että se on huomattavasti harvinaisempi kuin suppilovahvero.
Kosteikkovahverot löytyy suon ja metsän reunaan sammalilosta. Reunoissa on monesti rimpduja ja keskelle tulee ontto reikä jalan läpi vanhemmiten. Vaaleita löytyy joskus, oisko harmaahapsia, mielikuva on, että olisivat kuivemman oloisia.
Kuivurissa olis herkkutatteja. Eikä nää ollu edes ekat nousseet. Vedin pitkää tikkua siitä keräänkö vai en. Suu kun söis, mutta vatsa ei vedä. Kummipoika saa saaliin.
Kuivatusta herkkutatista tulee herkullinen keitto. Tuoreesta tehtyyn tuppaa jäämään se mielipiteitä jakava suutuntuma. Suu söis, tolkuttomasti, mutta vatsa ei vedä.
Vielä ei ole liiemmalti löytynyt. Nyt yöt viilenee, jos alkaisi pieniäkin toukattomia löytyä. Kanttarelli piirakan tein pienistä, isoja huonoja kyllälöytyy.
Tattirisottoa/pastaa syötiin koko talvi joka tiistai. Rapeaksi pannulla ja pakastimeen. Kaksi kuivuria käytössä, aurinkopaneelilla ei jaksa varmaan toimia.
Uskomaton sienivuosi! En ole koskaan eläissäni löytänyt tälläisia määriä kanttarelleja, vaaleita orakkaita ja mustatorvisieniä. Huh huh! Suppiksiakin on saanut jo muita vuosia aiemmin ja enemmän.
Oho, taitaa olla jo jalka kunnossa
Mie en tiedä yhtään kanttarelli paikkaa. Toivon, että rouskuja nousisi tänä syksynä.
Suppiksia on kuivattuna yksi hyllyllinen. Tuleehan niitä tietysti kerättyä jos eteen sattuu, mukavaa puuhaa.
