Kävin tänään täällä Kausalassa kurkkaamassa metsätien vieressä mulle vieraassa metsässä olisko suppiksia. No sattui olemaan. Oli kahta erilaista metsäpohjaa. Toinen tosi varvikkoista sammaleista metsänpohjaa ja toinen sammaleista vihreää tasaista. Varvikkoisesta löytyi ihan norminäköisiä ja -värisiä ja isoja suppiksia. Sammaleisesta tasaisesta löytyi tavallisten lisäksi isot esiintymät huomattavan paljon vaaleampia suppiksia. Niiden vaaleus vielä korostui sitä vihreää sammalta vasten. Selvästi ovat vahveroita kuitenkin.
Googlailin tietoa ja totesin että niiden täytyy olla kosteikkovahveroita. Kosteikkovahveroksikin ne oli aika vaaleita mutta kasvupaikkaolosuhteet varmaan vaikuttaa kokoon ja väriinkin.
Kuvat ei toista väriä ihan oikeella tavalla valitettavasti. Olis pitänyt ottaa kuva siitä sammaleesta joka “kukki” noita vaaleita vahveroita. No niitä jäi sinne, pitää mennä varmaan uusiksi ja korjata tilanne.
Molemmat tietämäni suppilovahveropaikat ovat olleet mennyttä jo vuosia. Onneksi Ruokolahti-markkinoilla on ollut sienien myyjä, jolta olen ostanut. Hänen mukaansa kosteikkovahvero on aikaisempi ja paremman makuinen kuin suppilovahvero.
Eilen tosiaan luin siitä ja sen kuvauksessa sanottiin että yhtä hyvä ruokasieni kuin suppilovahvero, mutta sienen maku on voimakkaampi, ja myös kerrottiin että se on huomattavasti harvinaisempi kuin suppilovahvero.
Kosteikkovahverot löytyy suon ja metsän reunaan sammalilosta. Reunoissa on monesti rimpduja ja keskelle tulee ontto reikä jalan läpi vanhemmiten. Vaaleita löytyy joskus, oisko harmaahapsia, mielikuva on, että olisivat kuivemman oloisia.
