Täsä minun siili. Löysin sen myöhään syksyllä puolivahingossa aidan takaa nukkumasta. Päällä ei ollut kun 10cm lepän lehtiä. Nyt kun kävin sitä katsomassa sunnutaina siellä se oli vieläkin ja hengissä. Ihme homma että voi noin pienellä eristyksellä pysyä hengissä.
Voi miten hyvin se sulautuu ympäristöönsä! Oletko nähnyt onko jo käynyt ruokaa etsimässä? Eihän kukaan vaan pääse astumaan päälle? Toivottavasti teillä ei ole kettuja, noin avonaisena nukkuva siili on ketulle pikku suupala.
Meillä näyttää olevan ainakin pesissä asukkaat, kävin varovasti katsomassa ja huomasin että heinät on pyöräytettty varmaan syksyllä hienoksi palloksi kuin linnunpesään. Koska monet on kertoneet että siilejä on jo aurinkoisina päivinä haahuillut pihalla, survoin aivopähkinöitä pikkukuppeihin ja työnsin sellaisilla pitkillä pihdeillä sinne kävelyputken toisiin päihin. Huomenna käyn katsomassa onko niitä syöty. Niissä on edessä sellaiset verkot ettei sinne pääset rotat eikä linnut.
Luulen kylläkin että meidän siilit on vielä aika tuhdissa kunnossa kissanruokien ja pähkinöiden vuoksi että taitavat nukkua maha pullollan vielä monta viikkoa.
Kävin katsomassa onko siilien talvipesillä elonmerkkejä, siis muuta kuin että pähkinärouhe häviää kupposista. Ja kas, onhan siellä. Terveiset on jätetty:
Eihän sanota tätä kakkahuumoriksi vaan kevään merkiksi? :)
Kastehelminen, odotan kovasti kertomuksiasi ja kuviasi siileistä. Siili on kyllä niin symppis, vaikkakin piikikäs.
Meillä ei ole näkynyt 15 vuoteen yhtään siiliä, täällä on paljon kettuja ja vilkkaita maanteitä. Harmittaa, voisin ihan helposti hyysätä ja hoitaa yhden siilisuvun.
Chali, toivon että joku siili huomaisi retkillään poiketa sinun pihallasi. Siilihän saattaa tehdä 10 kilometrin lenkin yöllä joten pitkälle se ehtii pikku jaloillaan kipittää. Meilläkin on kilometrin päässä valtatie ja kaupungin keskustan liikenne on melkein nurkan takana. Aiemmin täällä ajellessa näki kesäisin paljon auton alle jääneitä siilivainaita ja luultiin jo että pikkukaupungista on siilit loppuneet. Tiedettiin aika pian että meidän jättikärhön alla asusti siili(perhe) ja hirvitti repiä se kärhö pois. Paikalliset luontoihmiset oli sitä mieltä että siili vaan etsii toisen nukkumapaikan. Niinhän siinä kävi, toissa vuonna ei nähty yhtään mutta viime vuonna määrä moninketaistui.
Toivotaan että tästä kesästä tulisi vähän aurinkoisempi ja lämpimämpi että ei tarvitsisi olla niin paljoa sekaisin niiden yksityiselämässä vaikka hauskaahan meillä oli. Nyt on ainakin todella paljon kastematoja joka paikassa etten vie enää pähkinätahnaa niille. Kameran kanssa aion seurata niiden elämää sen mitä voin, pitkällä putkella etteivät enää yllättäisi kolistelemassa terassilla ja eteisessä. Ja voisihan olla kivaa päästä jonnekin matkalle ilman keinoemon hankkimista.
Nyt kun siilit näyttää jo kuljeskelevan pihalla, voiko ne surutta syödä etanoita jotka on popsineet Ferramolia? Viiden kilon paketti lojuu kellarissa kun en ole uskaltanut käyttää. Olen käyttänyt etanoiden poistoon ihan mekaanista menetelmää ja skipannut ne etikkaveteen. Eilen illansuussa siili kaiveli matoja mustaviinimarjapensaan alta. Tuli niin kotoisa olo.
Tuttu tupsukorva-pitkäkoipi piipahti eilen perkolassa. Istuin pöydän vieressä opettelemassa kameran säätöjä kun tuli kiire laittaa sen niin että jotain saisi talteen. Se siis tuli, pyöri siinä jaloissani, kierteli sinne tänne
katsoa napitti vaikka onkin huononäköinen, ja kiipesi taas vakioreittiään takaisin aidan viereen josta on helppo kerätä kosteasta maasta madot mahan täytteeksi.
Tuo on ilmiselvästi poika ja se sama joka tuolla taaempana ketjussa nukkuu kukkien keskellä kyljellään ja hyvin poikamaiset välineet esillä. Keltainen lapio on talvilapio, eli kuupan leveys on noin kaksi kertaa sen tavallisen. Kesä on tulossa. Jos tuo asuu siiä toisessa talvipesässä niinkuin oletamme, tähän pihaan ei ole tulossa siilivauvoja tänä kesänä mutta aika näyttää.:rolleyes:
Tänä syksynä tapasin meidänkin pihalla siilivauvoja. Elokuussa ilmestyi ilmeisesti emosiili tepastelemaan pihalle ja tarjosin sille liotettuna koiran kuivamuonaa. Monena iltana meidän koirat ilmoitti siilin kulkevan naapurin pihallakin. Kunnes eräs päivä kaksi pikkusiiliä eksyi pihan puolelle ja kerkesin hätiin etteivät vahingoittuneet. Komensin koirat pois ja sisälle ja vein pienille taas ruokaa mutta eivät jääneet syömään vaan kipittivät naapurin puolelle. Mietin että olivathan poikaset vielä pieniä, että kuinkahan ehtivät kasvaa talvea varten tarpeeksi. aloin sitten viemään takapihalle ruokaa, että pysyisivät pois koiratarhasta ja etupihalta, jossa koirat myös usein ovat. Ongelmaksi tuli harakat ja varikset, jotka päivisin söivät siileille tarkoitetun ruoan, vaikka yritin viritellä jos jonkunlaisia häkki virityksiä ruokakippojen päälle. Sitten aloin viemään ruokaa vasta illalla kun pimeällä linnut ei käyneet vaan tulivat heti aamulla auringon noustua ja tyhjensivät kupeista, jos sinne oli jotain jäänyt. Sitten alkoi kiinnostamaan kuka käy yöllä kupit tyhjentämässä? Siili, kissa vai rotta?? Niinpä hankin riistakameran ja asensin sen kuvaamaan ruokintapaikkaa. Kyllä vaan siili kävi muutaman kerran yössä syömässä. Ja kolme eri kissaa kiersi puuvarastoja eri aikaan Kaksi kertaa kameraan tallentui kettu! Mutta keljuinta kaikessa oli, että myös pari rottaa tuli helpoille aterioille. Rottia varten asennettiin useita loukkoja ja kun niitä ei voinut laittaa maan tasalle, laitoin varastoon hyllylle mistä olin nähnyt ja kuullut rotan liikkuvan. Rotta ei loukkoihin mennyt mutta kaksi kertaa talitintti!! . Siilien ruokinnan loputtua onneksi rottakin hävisi. Niitä siilejä kameran kuvista seurattuni huomasin joukossa olevan tosi pieniäkin, vertasin ruokakupin kokoon. Asettauduimpa sitten vahtiin klo 20 aikaan, kun ensimmäiset siilit kameran kellon mukaan ovat tulleet syömään. Ajatuksena ottaa siili kiinni ja punnita. Olihan se tapahtuma kun pelkillä hanskoilla varustautuneena hyökkäsin siilin perään. Siili kun lähtee juoksuun, se kasvaa monta senttiä jalkoja ja vauhti on kovaa . Sain kuitenkin siilin kiinni ennen kuin se ehti puupinon asemalavan alle livahtamaan. Punnitsin siilipallon ja vain 500g oli paino! O-ou ajattelin. Laskin siilin maahan ruokakupin luo, mutta eihän se heti uskaltanut mihinkään lähteä. Poistuin paikalta ja lähdin etsimään netistä tietoa mitä tehdä noin pienen siilin kanssa. Sainkin sitten paljon tietoa ja hyviä ohjeita. Itselläni ei ollut mahdollisuutta ottaa siiliä hoitoon kun ei ole sellaisia tiloja mutta löytyi samasta kaupungista henkilö joka hoitaa luonnonvaraisia eläimiä ja hän lupasi ottaa pienen siilin hoitoonsa ja syöttää ja madottaa sen. Siispä seuraavana päivänä yrittämään pyydystää siili! Nyt oli syyskuun puoliväli ja yöllä lämpötila lähellä nollaa. Seuraavana iltana olinkin jo varustautunut rukkasilla ja pyyheliinalla! Tämän vinkin sain, että niin siili kuin loukkaantunut lintu on helppo pyydystää heittämällä sen päälle pyyhe tai vaikka oma takki tai muu vaate. Niinpä sain siilin helposti kiinni, punnitsin ja tämä ei ollutkaan se sama siili vaan vielä pienempi 400g. Pistin laatikkoon ja siili haettiin hoitoon. Eikä tässä vielä kaikki, riistakamerassa vaan joka ilta näkyi siilejä ruokinnalla ja reilun viikon aikana meidän takapihalta lähti 7 siiliä hoitoon, painoivat 350g pienimmät ja 500g suurin. Yksi iso reilu 700g sai jäädä takapihalle luontoon. Ilmat viilenivät eikä siilejä enää näkynyt, kunnes eräs ilta roskia viedessäni törmäsi vielä yhteen pieneen, joka lähti vielä hoitoon. Tänä kesänä on joko tullut vielä toinen poikue siileille kun ovat tähän aikaan noin pieniä, tai ensimmäinen poikue on menehtynyt, vai mikä onkaan syynä, mutta tosi paljon on ympäri suomea siilejä otettu tehoruokintaan.
Piti tyhjentää avokomposti. No joku toinen vuosi sitten: kasan päällä mönki kaksi siilivauvaa. Toin niille ruokaa ja kohta niitä oli viisi!!!
Nyt kysyisin että onko ruokkimiselle esteitä? Eli onko haitallista ruveta ruokkimaan säännöllisesti? Jostain luin että kesä-heinäkuussa ei saisi ruokkia, no heinäkuuhan on pian ohi. Siilejä ei ole näkynyt vuosiin meidän pihalla ja menin niin ilosta sekaisin että hain ruokaa sen kummemmin harkitsematta…
On ne söpöjä. Ei ole meilläkään siiliä vuosiin näkynyt. Ihana tuhisijahan se olisi, mutta tuon valtatien takia toivon, etteivät tulisikaan autojen liiskattavaksi.
Minulla vierailee aamulla varhain siili, viime kesänä yksi, paksu Siiri Siili, olisi tullut jopa sisään, jos olisin päästänyt, hyvä oli rouvalla ruokahalu, kissanruokaa annoin sille. Tänä kesänä siilejä on neljä, varmaankin Siirin poikasia, käyvät syömässä tuossa kolmen-viiden välillä aamusta. Hauskoja kavereita, nämä pikkusiilit eivät ole niin rohkeita, kuin äitinsä oli, se käy muuten naapurissa syömässä, aina iltaisin. Tässä minun ystäväni viime kesältä ja kaksi tältä kesältä.
Kurppa, on varmasti nälkä. Aikaisin ovat liikkeellä, liian varhain. Sinuun ne nyt luottaa että kupissa on ruokaa Itse eivät vielä varmasti löydä murkinaa. Ei ole murkinaa vielä liikkeellä. Meillä, meidän tontilla, ei ole näkynyt siiliä vuosiin. Jos tulisivat pihaan niin saisivat kyllä täyden ylläpidon ja ”siilimökin” että pääsisivät märkyyttä ja tuulia turvaan. En muista osoitetta, mutta googlaamalla oli ohje miten hoitaa siilejä näin varhaisessa vaiheessa.
Oli muistaakseni sellanen neuvo että pitää nostaa se siili vaikka laatikkoon turvaan ja antaa sille sapuskaa ja juotavaa. Ne ei pärjää vielä ulkona, ja jos ovat lähteneet talvipesästään hortoilemaan niin niitä pitää auttaa. Voi viedä vaikka eläinsuojeluyhdistykseen (tai soittaa sieltä joku hakemaan) , he sitten voi toimittaa minne ikinä toimittavatkaan. E muista niitä paikkoja mutta niitä on.