Myskimalva, minäkin luin sen ja laitoin rypsiöljyä ruokaan mutta se teki sen minkä risiiniöljy itselle. Sen jälkeen on etsitty sitä sikanautaa jossa on 20 prosenttia rasvaa, tuhtia ja tuntuu että olisi siilille luonnollisempaa. Lisäksi laitan hienonnettua pähkinää. Hyvin kelpaa mutta nyt on siirretty ruokinta niin myöhään että harakat on nukkumassa. Vain joku kulkukissa ryökäle pujottelee itsensä tuonne häkkiin päivällä vaikka olen rakentanut mitä hankalampia reittejä. Eli siitä mistä menee siili, siitä menee myös harakka ja kissa. Toissa päivänä olin menossa siivoamaan öiset siilikakat kun siellä olilin sisällä harakanpoikanen. Jotenkin se vain pujotteli itsensä ulos vaikka kiireessä törmäili kaikkeen. Jos on vinkkejä miten saan väärät ruokailijat pidettyä poissa, saa kertoa!
Siilien pesistä kuuluu jotain murinaa kun kävin päivällä heiniä heiluttelemassa ja laitoin pähkinärouhetta suuputken sisälle.
Illat alkaa tummeta niin nopeasti että aika katoaa nopeammin kuin ehtii rikkaruohoja keräämään eikä kamera ole enää niin helposti käytettävissä. Taidetaan siilien kanssa inhota salamaa yhtä paljon. Tänään olin vadelmapensaiden kimpussa, hyvin uppoutuneena ajatuksiini kun pikkurääpäle käveli luumupuun vierestä i h a n suoraan minua kohti. Kuonoaan heiluttaen ja pää pystyssä se tuli ihan noin puolen metrin päähän naamastani. Olin nimittäin kontillani nurmikolla. En tiedä onko se oikeasti noin huononäköinen, nälkäinen vai ihan vaan rohkea. Hetken tuijotettiin toisiamme silmiin ja sanoin että ootappa hetki, käyn hakemassa ruokaa. Hyvin varovasti lähdin nousemaan ja loikkimaan sisälle ja koko matkan naksuttelin kieltäni joka on meillä käytetty kutsuääni. Sisällä oli kiire avata purkki ja sekoittaa mukaan jauheliha ja vesi. Olen huomannut että niille kelpaa paremmin vähän vetinen ruoka joka pysyy syödessä paremmin kupissa.
Niin, hain siis sisältä ruokaa mutta rappujen edessä vastaan tuli toinen siili, pieni mutta tummempi. Rääpäle kaiketi huomasi toisen koska pakeni pitkillä koivillaan vadelmaviidakkoon. Kävin katsomassa muutaman minuutin päästä ja kupilla oli rääpäle, toinen oli poistunut masu pullollaan. Sanoin miehelle että kun tuo lopettaa, menen täyttämään kupit. Meillä on oikeasti hauskaa noiden piikkipallojen kanssa. Kun menin vartin päästä ruokaa viemään, sieltä oli tulossa nälkäisen näköinen siili, joku vähän tuhdimpi koska kupit oli tyhjät. Se taisi huomata että ruoka on terassin pöydällä ja lähti kaiketi katsomaan saisiko herätettyä jotenkin huomiota. Kun se näki minut, kääntyi vauhdissa ympäri ja oli pujahtamassa häkkiin. Kun aiemmin huomasin vääränlaisett ruokailijat häkissä, vaikeutin sinne pääsyä ja siilit on kyllä ymmärtäneet jujun, tähän asti. Päädyn edessä hyvin lähellä suuaukkoa on sellainen valkoinen puinen verkon näköinen viritelmä joita ostetaan vaikkapa parvekkeelle ja joissa kukkaset voi kiipeillä. Ostettiin niitä jostain kun halvalla saatiin mutta ne jäi odottelemaan inspiraatiota. Taittelin sitä vähän leveämmäksi ja sen ja häkin välistä pitäisi pujotellen päästä siilien kävelemään. Tämä hätähousu ei muistanut verkkoa ja juuttui vyötäröstään siihen kaikessa kiireessä. Siinä se toljotti eikä päässyt eteen eikä taakse enkä uskaltanut nostaa ritilää etten nostaisi samalla siiliä ilmaan. Yletyin ottamaan puutarhahansikkaan ja pistin sen käteeni. Sitten kumarruin siilin taakse, juttelin sille hiljaa ja naksuttelin. Silitin hiljaa sitä ja se ei nostellutt piikkejään pystyyn. Kun se ei ollut kovin peloissaan, tuuppasin raukkaparkaa hiljaa takaa niin että se pääsi pinteestä. Hetken päästä se olikin jo kuono kupilla. Ilmeisesti isoa traumaa ei tullut koska muuten se olisi juossut vauhdilla ohi.
Monesti olen selitellyt ettei ne halua syödä kenenkään kanssa. Kattia kanssa. Lauantai-iltana jo yön paremmalla puolella menin katsomaan onko kupit tyhjät kun valmista ruokaa oli vielä ja olisin täyttänyt nälkäisten kupposet, olihan kylmä yö. Menin lyhdyn kanssa lähemmäs ja minua tuijotti neljä silmäparia! Siellä oli yhtä aikaa syömässä isoja ja pieniä sulassa sovussa eikä kukaan tuhissut. Aika yllätys.
Eilen olin kamera sylissä odottelemassa josko saisi vielä kuvia ennen kuin alkaa karvapallojen varpaat palelemaan. Olen huomannut että kaksi pientä tulee usein yhdessä ja koko matkan ne porisee toisilleen. Ensin ne pysähtyy seinän nurkkaan, ei pomppien vaan ilmeisesti jutellen päivän kuulumiset. Kun ne on saaneet tuhinansa tuhistua, ne tulee peräkanaa autotallin ikkunaudalla ja sitten hypellen kivillä.
Kun on taivallettu matkaa ja päästy kiertämään minun jalat, mennään syömään. Yhteiseltä kupilta syödään, ollaan kai samaa pentuetta.
Kävin myöhemmin laittamassa kupit täyteen ja siellä oli pari isompaa siiliä, pimessä oli vain hankala tunnistaa kuka oli kuka. Pääasia että ruoka vielä maittaa, kylmät yöt on jo varmaan kurjia. Nämä kuvien kaksi kaveria ei varmaan paina lähellekään 800 grammaa mutta parhaani teen että saisin kasvamaan. Siis kissanruokaa, possujauhelihaa, kananmunankeltuaisia ja pähkinärouhetta. Eiköhän niillä tule talviunet.
Näyttävät pehmeiltä 
Pöwwöisiä eikös? =) Tuo pienokainen haluaa aina syödä samasta kiposta isomman kans.
Ihania nuo siilit. Meillä ei ole vuosiin näkynyt aivan ainutta piikkipalloa.
Mä oon Kuopiossa käyvessäni nähäny siilin. Soli hirveen vihanen meijän Eetuvainaalle
Meidän pihasta ei siilit varmaan oikein tykkää ton koiran takia. Kaksi kertaa olen siilin tavannut tämän reilun kymmenen vuoden aikana. Ekan kerran ei koira ollut paikalla ja siili sai tassutella, tuhistella ja rouskutella rauhassa. Toisen kerran koira oli löytänyt siilin pihatien varresta ja kävi sellainen räksytys ja uikutus, kun siili ei halunnutkaan leikkiä, vaan piti tiukasti pintansa. Kyllä tässä pihassa on niitä varmaan aina ollut, sillä kun vuonna 2001 talo ostettiin, puuliiteristä löytyi jonkun käsintekemä kyltti: varo siilejä. 
Onhan noita ollut tuossa kiva seurailla pitkin kesää. Joka kesä niitä on liikuskellut, muttei olla aiemmin ruokittu lainkaan. Melkoisia maantiekiitäjiä ovat toisinaan kun näyttää olevan ruokakipolle kiire.
Onko muiden siilit jo menossa talviunille? Meillä syöjät väheni ihan muutamaan kun oli muutama kylmä yö. Nyt olen vienyt ruokakupin siilinpesille sinne torveen jonne ei linnut mene ja laittanut verkot ympäri. Siili mahtuu verkosta mutta harakat ei niihin mene. Ruoat on hävinneet ja olen miettinyt kuka ne mahtaa syödä mutta tänä aamuna oli kuppien vieressä komeat ruskeat jätökset. Kuusien alle laitettiin heiniä ja pian haravoidaan ensimmäisiä lehtiä samoihin paikkoihin. Luin Helsingin kaupungin kirjaston sivuilta tämän:
Siili vaipuu talvihorrokseen elokuun lopulla, syyskuun kuluessa, joskus lokakuun alussa tai vasta marras-kuunkin puolella, kun hyönteiset eivät enää liiku ja maa on roudassa. Horros kestää n. puoli vuotta.
Siili siis ei mene talviunille, niin kuin esim. karhut, vaan ne vaipuvat horrokseen. Karhun ruumiinlämpö laskee vain vähän (+32 asteeseen), ja se on toimintakykyinen vaikka se nukkuu. Sen sijaan siilin ruumiinlämpö laskee jopa 35 astetta - aina +2 - +4 asteeseen. Kymmenen päivän välein siili joutuu heräämään ja lämmittämään kehonsa normaaliin lämpötilaan. Kun siili on horroksessa, se on toimintakyvytön. Se ei pysty reagoimaan häiriötiloihin ja se voi hukkua tai jäätyä esim. talvipesään valuvaan lumen sulamisveteen.
Käyn taas laittamassa ruokaa ja pähkinärouhetta. Ostettiin Pärnusta tuoreita metsäpähkinöitä ja kuorittuina ne menee ihan haarukalla muussiksi. Niitä laitan ruoan päälle koristeeksi. Harmittaa etten ostanut niitä kuin kilon, tykkäisin syödä itsekin.
Kaks pientä ja yks iso on näkynyt liikkuvan. Hiljentynyt selvästi kävijämäärä kesästä.
Pähkinät on ihan paras juttu. Olin sitten laittamassa ruokaa kahteen kuppiin. Toiseen laitoin pähkinärouhetta reilusti joukkoon ja päälle ja toiseen tuli perussettiä. Kävin äsken kompostorilla ja kurkkasin kummalle kupille rääpäle oli menossa kun laitoin ne ruoat. Pähkinällinen kupponen oli ihan tyhjä. Rääpäle on valikoiva.
Kiitos Emo linkistä. Siinä oli paljon tuttuja tilanteita. Jossain linkin linkin linkissä joku kertoi että siili on sottainen eläin. Ihan vähän olen eri mieltä. Siili tekee tarpeensa harvoin näkyville ja vain harvoin on kakat jääneet aitaukseen ja senkin pesaisen kuumalla vedellä päivittäin. Joskus kesällä oli kaiketi joku jäänyt ilman ruokaa koska oli taiteillut tortun suoraan ruokakuppiin. Se kuppi olikin sitten kunnon porisevassa kuumavesi- ja höyrypesussa.
Meillä ei ollut tarkoitus alkaa ruokkimaan mitään siilikomppaniaa, mutta ensin oli rättiväsynyt yhdeksän lapsen yh-äiti joka sitten jonkun viikon jälkeen katosi. Joko jäi auton alle tai muuten vaan sai tarpeekseen. Hupia on ollut jo monta kuukautta ja nyt alkaa jo tulla kaihomieli kun pennut on poissa nurkista ja niitä näkee vain satunnaisesti iltaisin. Laitan kuitenkin ruokaa niille ja jatkan sitä niin kauan kun kupit tyhjenee. Jostain kuulin että kun ne menee syksyllä horrostamaan, saattaavat heräillä muutaman päivän välein syömään. Onko muilla mitään tietoa tästä? Pari pentua on aika pikkuisia vielä enkä voi alkaa metsästelemään niitä mistäänpäin kun ei ole totutettu niitä meihin. Saavat vielä sydänkohtauksen jos joutuvat juoksemaan pakoon.
Siilithän stressaantuvat hyvinkin helposti, näin kertoi eläinlääkäri. Eli antaa noiden viipottaa omia polkujaan. Kyllä ne ihmisten ilmoille ilmaantuvat kun heille sopii. Yksi siili näkyi eilen liikkeellä.
Tuosta siilien sottaisuudesta on kyllä täällä ihan toisenlaiset kokemukset kuin Kastehelmisellä. Kakkaa siellä, kakkaa täällä, jokapuolella kakkaa, hiijala hiijala hei.
Tämä on kaiketi viimeinen tämänvuotinen siilihavainto. Oltiin päivällä lähdössä kauppaan ja pomppasin autoon ison tuijan vieressä. Siinä on sellainen kivetty kaareva korotus jossa on iso tuuhea tuijanrumilus ja sen vieressä pallotuija. Niiden väliin jää pieni kolmio joka on ihana aurinkosuoja kelle hyvänsä pikku otukselle. Huomasin siinä siilin, sillä oli kuono nuuhkimassa ilmaa ja silmät kiinni aurinkoa kohti. Kun kerkesin sanoa itsekseni että KATOPPA, se luikahti sinne tuijan oksien alle. Siellä olen jo pitkään kuvitellut yhden pikkusiilin asuvan. Alaoksat on maata myöten, ne on liki puolitoistametriset joka suuntaan ja siinä on alla pelkkää soraa ja sepeliä eli ihan unelmapaikka pikku siilille. Vieressä on villiintynyt ruusupusikko jossa on myös villiintyneitä perennoita joita piti siivota kun jalka on kunnossa mutta siilien vuoksi sen jätin sovinnolla ensi vuodelle, aloitan raivauksen vähän aiemmin. Sieltä saa pesäntekoaineita kunnon talvipesään.
Iltapäivällä kävin katsomassa taas omatekoiset pesät, näyttääkö vielä asutuilta. Kyllä näytti. Ruokakupitkin tyhjenee mutta annosta ovat jo pienentäneet eikä syömään tulla kuin noin joka kolmas - neljäs päivä. Päätynaapurikin oli rakentanut kuusenoksista risukasan pihalleen, noin viiden metrin päähän rajastamme. Viikonloppuna hän haravoi siihen lehtiä. Ihan selvästi hän on tehnyt siilille pesää. Meillä haravoivaan todennäköisesti ensi viikolla kun on vähän lämpimämpää luvassa ja kasaan pesien lähelle lisää lehtiä, jos vaikka viluttaa. Vierekkäisellä naapurilla, tällä joka on hoitanut pikkusiilejä poissa ollessamme, on talon taakse rinteeseen ilmaantunut risujen alle vajaaat puolimetrinen havunneulasista kasattu puolipallo jossa on pyöreä reikä kyljessä. Hän huomasi sen eilen pihaa siivotessa ja laittoi risut päälle takaisin. Meillä on yhteistalkoot viikonloppuna. Haetaan kuusenoksia lisää pesien päälle. Hän kertoi että lähistöllä on monta pihaa joissa siililauma on vieraillut ja kävellyt jonossa ja herättänyt hilpeyttä.
Meillä odotellaan jo uutta kevättä ja kauniimpaa kesää, lähistöllä on viisi luonnon pesää ja kaksi rakennettua. Pikkukaupungin lähes olematon siilipopulaatio on saatu toivottavasti elpymään ja kasvamaan.
Tänään just mietin että mitähän sinne siileille kuuluu
Kiitos päivityksestä, ja kiitos koko sinne naapurustolle siilien talvehtimisavusta.
Mulla on jo ikävä siilikertomuksia!