Hankalin, kiitos! Peukutin jo kiitokseksi muttei nyt kuienkaan ymmärrettäisi omakehuksi. Meillä siilien hoitoruokinta on otettu niin vakavasti ettei paria päivää pidemmäksi ajaksi lähdetä minnekään. Naapurin täti on käynyt sitten ruokkimassa ja on jätetty ruokapurkkeja terassin pöydälle valmiiksi. Kun ollaan itse ruokkimassa, laitetaan vähän ytympää. Laitoin äsken ison purkin ruokaa että riittää nyt alkuiltaan ja pimeän aikaan, kilo menee päivässä. Hamstraan aina kaupoista kaikki laputetut rasvaiset jauhelihat ja koitin toissapäivänä ostaa vähän tinkien marketista tosi öklön näköisiä kuivuneen näköisiä silakkafileitä joita olisin keitellyt vaikka pakkaseenkin mutta rouva tiskillä sanoi että niissä on vielä myyntiaikaa, eilinen vasta oli viimeinen myyntipäivä. Herran pieksut, rannalla kasvaneena tuntuu kamalalta että täällä sisämaassa myydään viisi päivää pyyntipäivän jälkeen kalaa. En ostanut. Tykkäähän ne jauhelihastakin. Kun se valmis ruokalaatikko oli pöydällä, kesti viisi minuuttia kun se kolmiopeppu tuli rappuja ylös terassille etsimään aarretta. Kiireellä laitoin kupit täyteen ja tuo mokoma ei meinannut tulla millään alas. Lopulta otin pöydältä sen ruoan ja laitoin sen rappujen alapäähän jolloin siilille tuli kiire ja välittämättä miehen jaloista (joka oli valmiina rukkaset kädessä jos tarvitaan nostoapua) kiersi miehen jalat ja minut piikit hipoen ja juoksi lähimmälle kupille syömään. Se on niin iso että varmaankin selviää talvesta vaikka olisi kovempikin talvi. Koitan saada sen eilisen pikkurääpäleen syömään nyt useammin kun kerran jostain löytyi.
Sun pitää teetättää siili-kuvakirja tarinoineen ehdottomasti.
Aivan ihanaa tarinaa. Kiitos !
Rääpäle löytyi, oli ilmeisesti tottunut syömään pikku eriä kerrallaan, mato kerrallaan. Tuli alkuillasta nuuhkimaan kuono suorana, löysi toisen siilin tyhjentämän kupin mutta sen takana oli pikku murenia.Olin nähnyt sen kuljeskelevan pihan reunalla ja menin hakemaan kameran, istuin valmiiksi sille tuolille missä yleensäkin niitä katselen. Tiesin tämän niin araksi etten uskaltanut kääntyä. Luulin nimittäin että se menee häkkiin syömään. Se päättikin tehdä ihan muuta. Otin miehen kameralla kuvia niin että istuin tuolilla selkä siiliin päin, kamera olan yli ja lauoin pitkällä putkella. Toivoin että edes jossain olisi siili eikä kivi tai grilli. Yleensä ei ollut mutta muutama melkein onnistui. Hämmästelin heti noita vaaleita kuonokarvoja.
Kun kuppi oli varmistettu tyhjäksi, piti juosta minun vierestä pari metriä häkille katsomaan mikä siellä tuoksuu nenään. Siellä kun oli toinen kuppi eikä rapinoita kuullut. Tämä arkalainen säpsähti kun otin kuvan sen juostessa ja säntäsi serbiankuusen alle puhisemaan. Siellä se rauhoittui ja lähdin sisälle. Sillä muuten oli samanlainen ääni kuin marsulla. Joka tietää marsun äänen, tietää millaista ääntä tämä rääpäle pitää. Muutaman minuutin päästä se oli jo syömässä, laitoin sinne ruokaa kun kerran tuli ennen isomman ryhmän saapumista ja kun halusi olla hetken piilosilla.
Onko tuo silmien välissä oleva karvoitus turkki!? Sehän alkaa jo nenänpäästä. Vaikka näyttää kuvassa isommalta mutta todellisuudessa mahtuisi tuossa kävelyasennossa kämmenelleni.
Kiitos Raya, on käynyt mielessä. 
Sulassa sovussa samalla kupilla, vaikka ihan vieressä ois toinenkin kippo täynnä samaa ruokaa. Meillä piti laittaa terassin eteen siilisuojat, pesin eilen kolmannen kerran vähän ajan sisällä niitten jätökset siitä painepesurilla. Muutama noista on nimittäin keksinyt itselleen hyvän (?) yöpymispaikan tuossa. Monimutkaisista ja mielestäni oivallisista virityksistäni huolimatta yksi siili oli litistellyt itsensä tuohon katokseen väen väkisin illalla. Survoi itsensä puutarhalaatikon alitse, vaikka muka katsoin, että sieltä ei sovi kulkemaan millään ilveellä. Pöh. Täytyy tukkia se vielä jollain. Sori vaan siiliset, mutta teille on pihapiirissä yöpymispaikkoja yllin kyllin muualla.
Siili jutut on kivoja…meitsi joutuu tyytymään koirujen ja lintujen syöttämiseen Niin ja oravien niit meillä on 4 kpl vakiosti. Pidämme ruokinnassa taukoa vapusta tonne pyhämiestenpäivään. Me siis jeesataan vain talvenyli tänne jääneitä eläimiä.
Totta puhut Myskimalva. Viime yönä oli se kerta vuodessa kun piti käydä parhaaseen uniaikaan kahdelta vessassa ja kuulin ikkunasta jotain kummaa ääntä. Menin avaamaan ulko-oven ja läväytin valon päälle ja kas, pikku rääpäle oli kuljettamassa tyhjää pihalle unohtunutta kissanruokapurkkia, sitä samaa jota aiemminkin nuoleskeli. Säikähti kamalasti ja tuntui että sillä oli kymmensenttiset koivet kun juoksi tuohonomatekoiseen pesäänsä perkolan pöydän alle. Sinne oli valahtanut maisemointikangasrulla penkiltä ja viisas siili oli keksinyt että siinä vieressä on kori jossa on ruukuistutuksia varten talouspaperiarkkeja ruukkujen pohjalle. Ensi yöksi saa etsiä paikan jostain muualta. Tuo on kyllä taktisesti hyvällä paikalla, näkee koska ruokaa on tulossa jos sattuu olemaan nenä tukossa. Outoa kyllä nämä eivät ole montaa liukumiinaa jättäneet minnekään näkösälle.
Täällä on siileillä kans nimiä, joista ne erottaa toisistaan et kuka on käynyt jo syömässä sille päivää. On Korkeajalka, Karvanaama, Mustakylki, Valkokylki, Piku, Häijy, Valkotäplä, Vammajalka, Jätti…
Heikosti sujuu siilien pois pitäminen katoksesta. Sen verran, että otin siinä esteenä olleen kastelukannun hetkeks käyttööni, niin jo ryntäs tämä pikkuinen täyttä häkää siitä kohtaa katokseen ja kaapin alle. Eikä ainuttakaan siiliä ollut näköpiirissä kun menin pihalle. Tämäkin vaan ilmesty puskista. Jäin kakkoseks.
Hyväksi ja turvalliseksi todettu paikka ja siitähän ei sitten luovuta:)
On ollut välillä niin puuhakasta monta päivää ettei ole koneelle ehtinyt. Aiemmin hämmästelin siilien paljoutta ja kokoeroja. Nyt luulen että meillä käy koko tienoon siilipesueet ilta- ja yöpalalla. Kaupan kassat hämmästelee meidän kissamäärää kun joka viikko haetaan kassillinen kissanruokapurkkeja ja jauhelihat ja munat päälle. Ruvettiin sitten ostelemaan eri kaupoista. Tuntui niin hassulta sanoa ettei meillä mitään kissoja ole, siilien ruokaa nämä vaan on.
Sitten kerran yhtenä iltana laskin että meillä kävi 11 siiliä syömässä. Pääosin ovat onneksi aika sopuisaa porukkaa.Sopu sijaa antaa.
Sitten meille alkoi ilmaantua koko rääpäleen sisarlauma. Kaikkien edellisten tuttavuuksien jälkeen tänne tuli tomera, ties kuinka monen pienen siilin poikue, joilla on hyvinkin reippaat ja varmat otteet kuinka saadaan herätettyä huomiota kun on nälkä. Pääosin se käy niin että mennään kupille, kolistellaan ja käännellään sitä tyhjänä tai vaikkapa vedetään tai työnnetään pitkin betonilaattoja. Siihen meteliin herää vaikka torkkuisi sohvalla. Jos ei vieläkään kukaan huomaa nälkäistä joukkoa, koitetaan kiivetä rappusia ylös vikisten. Tänään yksi yllätti pyykkikorin kanssa ulos kävelevän miehen. Vastaan tuli pieni tättähäärä joka sisukkaasti ponnisteli alimmalle rapulle mutta kun pääsin tilanteen tasalle ja lähelle ruokakuppia, se siililapsi oli jo vauhdilla tullut kupin viereen metrien päähän ja vähät välitti minusta vaikka vielä haarukoin ruokaa sille. Tämä veijari on kauniin värinen, sillä on ihan tummia laikkuja joissa on mustia piikkejä, niitä on molemmissa kyljissä.
Tämä on hurjan pieni. Siinä missä jo heinäkuussa yksi söi tuollaisesta kupista ja piti takapuoltaan samankokoisessa vesikupissa, tällä mahtuisi molemmat päät hyvin tuohon kissankuppiin.
Meillä on ihana naapuri. Olen monesti puhunut hänelle että pitäisi mennä jonnekin kylään tai jonnekin matkalle ja pitäisi olla pari yötä poissa mutta eihän noita voi jättää ruokkimatta kun on joku rutiini olemassa. Ettei käy kuten kerran kun tultiin päiväretkeltä lääkäristä, aamulla lähettiin kukonlaulun aikaan ja tultiin illalla aika myöhään jolloin siilit olivat odottelemassa kuka terassilla, ketkä perkolassa, joku kuusen alla ja jokainen katsoi sen näköisenä että nyt meidät on hylätty. Nyt siis naapuri tuli illalla sanomaan että kyllä voidaan mennä pariksikin yöksi jonnekin, hän käy ruokkimassa meidän lapsoset. No, onhan tämä vähän meidän molempien juttu, siiliäiti synnytti pikkuisensa meidän välisen rinteen kivien väliin ja alle. Tiedä sitten oliko pesä naapurin puolella mutta ulostuloaukko oli meillä. Yhtä paljon iloa nämä tuo meille kaikille. Olkoonkin niitä sitten tusina tai puolitoista.
Ajattelin ettei siilikuvia enää tule ennen kuin ehkä talvipesätouhuja seuratessa. Vielä ne ei ole tulleet siileille ajankohtaisiksi mutta ehkä pian kun öistä tulee kylmempiä. Ainakin ollaan varauduttu. Tämä viimeisin pikkusiili joka on nyt varannut itselleen aitiopaikan jostain ihan läheltä (hiipii aina tuon peitetyn grillin alle ja siitä jonnekin). Oli tänään kotiin tullessa iloisen oloinen ja tepasteli jaloissani kun kaivoin avaimia. Sillä oli siis nälkä tai totuttu aikataulu. Sillä on isot jalat ja se ihan kuin loikki niillä. Jätin kaikki tavarat käsistäni rappusille ja menin hakemaan ruokaa reppanalle. Sanoin jo aiemmin miehelle että se on varmaan tyttö kun se häätää kupilta isotkit siilit pois tuhisemalla ja sihisemällä. Toiset ei enää juurikaan tule tuohon jakkaran alle kun tämä vahtii sitä haukan lailla. Nämä kaikki tuntuu hiukan hupaisilta asioilta. Tänään ei tule siilikuvaa vaan lautaskuva. Tämä iloinen reipas siili(tyttönen?) on järjestyksen mestari. Se syö joka kerran puolet siitä mitä laitan. Laitan välillä vähemmän kuin tavallisesti koska aina puolet jää mutta se syö siltikin puolet. Järjestys olla pitää. Kun syödään puolet, silloin lipitetään toisesta reunasta ja edetään kuin entinen konekirjoittaja. Olen sanaton.
Pihalta löytyi pienehkö siili, joka hytkyi ja hoiperteli. Laitoin ruokaa ja juomaa sekä rakensin pikkupesän kenkälaatikosta, jonka vuorasin vanhoilla pyyhkeillä. Laitoin sinne myös ruokakipon. Vein laatikon lämmönjakohuoneeseen ja soitin päivystävälle ell. Sanoi, että ilmeisesti kylmyyttä tärisee ja jos kummiskin syö niin on hyvä merkki, ei välttämättä tarvitse tuoda. Päivystys huomenna n. 100 kilsan päässä, et katotaan miltä alkaa näyttämään vointi. Eipä he muuta voi tehdä kuin lopettaa poloisen, jos kunto menee heikoksi. 
Hymyilevä siili.
Ihana kuva, Hän oikeesti hymyilee,ei kiroile.
Ihana, hymyilevä siili 
Malliainesta tuo siili, kun etuhampaiden välissä lovi
.
Päivitystä pienen, hoipertelevan siilin tilanteeseen. Myöhään illalla kävin katsomassa lämmönjakohuoneessa, et onko ees elossa. Liikehti kopassa ja näytti olevan kunnossa. Vein kopan ulos ja päästin vapauteen, katteli tovin ihmeissään. Lähti sitten kulkemaan, ihan siilimäisen ketterästi, eteenpäin. Kävin aamulla ennen töihin lähtöä kattelemassa vielä pihan läpi ,mut ei näkynyt missään hortoilijoita.
En tiedä oliko kyseessä tuo samainen pieni siili, josta tuossa edellä jo kerroin ja jonka toivoin selvinneen. Eilen illalla pihalla makoili avoimella paikalla jälleen siilinpoikanen. Ei halunnut syödä, ei juoda eikä käpristänyt itseään palloksi vaikka olin siinä lähellä. Jälleen tie vei lämmönjakohuoneeseen, pahvilaatikkoon, jonka vuorasin vanhoilla pyyhkeillä. Kävin katsomassa aamusta sen vointia, siellä käprötti pyyhkeen mutkassa, muttei ollut koskenut ruokaansa. Ei näyttänyt yhtään hyvältä. Vein päivällä pienokaisen sitten eläinlääkäriin, josta pääsi sitten paremmille siililaitumille täältä kärsimästä hidasta kuolemaa. Surullista, mutta väliin tulee näköjään näitä ikävämpiäkin juttuja.
Tuolla pihalla sitten myöhemmin touhutessani, juoksenteli taas yksi pieni siili sinne tänne. Hain ruokaa ja juomaa. Hirmu nälkäinen oli, mutta vaikutti ihan normaalilta. Hetken päästä joukkoon liittyi toinen, hieman isompi siili ja toki samasta kupista jäivät syömään, vaikka ihan viereen laitoin toiselle muka oman kipon.
On nämä vaan niin hellyytäviä, eikös? Toivottavasti selviävät.
Tänään siilien ruokaan alettiin lisäämään myös rypsiöljyä pari ruokalusikallista per annos. Lueskelin siili-sivustoa, jossa oli tuommoinen ohje annettu.