Kävin eilen ostamassa pystyssä pysyvää kippoa siilille, se kun aina ensin lipsutti, sitten hörppi, kiipesi lautaselle maitukylpyyn ja lopulta kaatoi lautasen että sai nuoltua pohjankin. Nyt on sellainen kuppi että saan sen seulaanpääkivien joukkoon poistanalla yhden kiven, enää ei kippaa sitä nurinpäin. Edellinen oli Tomulan kahvikupin lautanen jossa oli ruusu, nyt on Villeroy&Bochin pikkuvati jossa on pioni. Siilillä on hienompi serviisi kuin isäntäväellä, heh. Ruokin sitä että pysyisi poissa tieltä haahuilemasta eikä jäisi auton alle.
Muistakaa laittaa päivittäin raikasta vettä, sitä kuluu nyt paljon.
Vauva tuli iltaruualle.
Voi hellanlettas 
tuota pientä siilivauvaa! Mitkä ihanat mustat varpaatkin sillä on.
Lautasellisen veti kissan märkäruokaa, taisi nälissään olla.
Meidän kuusi siilivauvaa on emo jo lähettänyt matkaan ja vaeltelevat kaukana “kodistaan”. Emolla on älysuuri sulho ja nälkäisiä ovat kaikki. Tämä “rouva” tuli eilen kaahien rappusille saakka, kun en aamulla, tai päivällä ollut vienyt uutta ruokaa. Nyt pelkään että uusi perhe tulee syksyllä ja lapsoset eivät ennätä tarpeeksi isoiksi, jotta selviävät talvesta. Kurppa, antoiko poikanen ilman puhinaa ja puhinaa ottaa itsensä käteesi?
Ei pahemmin puhissut.
Onko muilla siilien ruokavalioon kuulunut mirrinminttu? Vanhempieni pihalla kulkee kymmenen siilin lauma ja tuon syövät myös aina maata myöten. Ruokaa noille on kyllä tarjolla ihan yllin kyllin. Tuo minttu kun ei ole edes siinä ruokapaikan likellä vaan paikassa jossa pitäisi saada kasvaa rauhassa.
Meijän pihalle eksyi ensimmäistä kertaa siili (niin että näin sen). Ja komia olikin, isokokoinenkin. MUTTA ressukalla oli naama veressä ja kuono selkeästi vammautunut/katki. Siili kulki nopeasti ja asettui karpaattienkellojen pääälle. Kun koitin tarkemmin katsoa hänen vammojaan, meni kerälle.
HAin puhelimen sisältä ja koitin soittaa siskolleni, joka tietää heti ulkoa kaikki mahdollisuudet mihin soittaa. en saanut häntä kiinni ja siili oli sinä aikana kadonnut.
Mitäköhän tässä kantsisi tehdä? vammat näytti siltä, että apua ressu tarttee, mutta siitä ei ole mitään havaintoa, mihin suuntaan hän on lähtenyt. pihalla ei enään näkynyt, ellei ole perennojen tai tuoksuvatun alla.
Kävein ettimässä siiliä, ei merkkiäkään missään. Huomenna aamulla lähdetään mökille, joten olishan se kiva saada hoitoon ennen sitä. Nyt ei varmasti tule uni silmään kun mietin pientä verinaamaista ressukkaa:(
Kuunari, laita ainakin vettä ja jotakin ruokaa tarjolle!
-Vähän tuntuu avunpyynnoltä jos et ole ennen siilejä siellä nähnyt!
(meidän mökille raahautui aikoinaan vammautunut kissa pihalle, takajalat olivat halvautuneet, kuoli sinä yönä,…vieläkin se mietityttää mikä sillä oli,…käärmeenpurema???)
Siilen painon pitäisi olla talviunille mennessä vähintään 700g.
Siilelle voi antaa laktoositonta suolatonta kotiruokaa. Kesällä ei rasvaista ettei liho luonnottomaksi möykyksi, ja ettei tule rasvamaksaa. Syksyllä sitten rasvaisempaa että paino nousee.
…ja sitten siili on valmis pötkölleen!
Tämä siili näytti onneksi hyvävointiselta eikä haava ollut tuore (tuoretta verta ei tullut) joten ehkä se voi selvitä, ehkä ei? Kuono näytti olevan kyllä huonossa kunnossa, joten pelkään, että se ei selviä talven yli.
Löysin netistä eläinsuojeluvalvojan numeron, soittelen hälle, jos siilin vielä näen. Aamulla kyllä joudutaan lähtemään aikaisin liikenteeseen ja siili voi nyt olla ihan missä suunnassa vain. Se oli virkeä ja kulki nopeasti. Meiltä katsottuna ihan joka puolella on siilille ihanteellista heinikkoa, joten piilopaikkoja löytyy niin paljon, etten voi sitä millään löytää. Jätin karpaattienkellojen viereen ruokaa hälle.
Vaikuttaa siltä että siili pystyisi juomaan, syömääm vammoistaan huolimatta - enempää et Kuunari kuitenkaan voi nyt tehdä siiliä auttaaksesi kun jättää ruokaa. Siilin kohtalon mietiskely ei sitä auta yhtään - pilaa vain mökkilomasi…
Meillä ovat siilet nyt tulleet niin rohkeiksi ruokinnasta ja huolenpidosta, että tulevat rappusille jatkuvasti… vielä ne kipittävät sisälle. Pikkusiiliä en yht`aikaa enää ole nähnyt 6:tta, eli joko ovat lähteneet muualle, tai sitten eivät ole yht´aikaa paikalla. Isoja ja eri värisiäkin on ilmaantunut ja väittäisin että niitä on toista kymmentä.
Ilmeisesti etanoista on nyt puutetta, en itsekään näe niitä niin paljon kuin aikaisempina kesinä, joten siilillä on pulaa ruuasta. Mirrinminttuja minulla on paljon ja eivät kyllä niitä syö. Kovia ovat sotkemaan, kun saavat ruokaa, on kiitos heti uloste ja sitä piisaa… toivottavasti pian sataa ja siivoaa jätöksiä.
Aikoinaan ihmettelin miksi mirrinminttu makaa maata vasten 
Syy onkin selvinnyt ihan tässä viimeviikkoina kun mies on huomannut että siili öisillä vaellusretkillään päätyy puhisemaan mirrinminttupehkoon -siellä se aina käy! Kissoille laitoin sen ihan syötäväksi mutta hienoa että siilillekin kelpaa… kissoja ei ole näkynyt.
Onko tuo ihan yleisesti tiedossa että pitävät yleensä mirrinmintusta? 
kukkaistätsy, en tiedä onko tuo siilien mieltymys tuohon mirrinminttuun miten yleistä. Epäilin itsekkin alkuun tuota kun vanhempani tuosta mainitsivat. Olivat itse nähneet siilit tuolla tallomassa ja syömässä. Ja tuo minttu kasvaa takapihan oven vieressä kukkapenkissä. Siinä myllertäessään olivat katkoneet isosamettikukat 
Jospa niiden tuoksu saa ne jotenkin hurmioon?
Niin sen täytyy olla 
Täytyy varmaann itsekin käydä nuuhkasemassa jos noin miellyttää!!
Varo ettei naapurit näe =D