Kiitos kaikille käynnistä, kommenteista ja peukutuksista! 
Tuulia-tuu, päätin sitten kokeilla tuon "punasointu"-lajikkeen jalostamista! 
Löysin pari muutakin kaksiväristä kukkaa ja istutin ne kaikki turveruukkuun. Noinkohan onnistuu ihan pistokkaista vai tarvittaisiko mieluummin ko. kukkien siemenet?
Kuunliljan lehtiruusukkeet ovat muuten nekin saaneet jo kavereita parissa muussakin kuunliljapuskassa. Mielenkiinnolla seuraan, mitä tuleman pitää…
The Projekti (eli oleskelupihan liuskekivetys, kivikkopenkki ja perennapenkki) ei tunnu edistyvän millään, kun on näitä kaikenmaailman muita hommia tuolla pihalla kokoajan. 
Tässä muutama kuva yhdestä näistä sivuprojekteista, joka sai alkunsa siitä, kun harvensin sisääntulon norjanangervoja. Kolme norjanangervoa päätyi talon länsipäätyyn rajaamaan oleskelualuetta liiterin ympäristöstä. Mukaan laitoin vielä yhden laikkukirjokanukan tuomaan korkeuseroa ja vaihtelua lehtiväreihin, sekä näköesteeksi takaportin suuntaan. Myös yksi noista isoista kivistä sai kodin tästä pensasryhmästä.
Tein tämän istutusalueen hieman nurinkurisesti, eli ensi alkuun vain tukahdutin nurmikon pensaiden ympäriltä (sanomalehdillä ja ruohosilpulla) sen paremmin aluetta muotoilematta tai rajaamatta nurmikosta. Ajattelin tehdä viimeistelyt vasta sitten, kun kaivinkone on käynyt pihalla.
Ja vihdoin saatiin se pikkukaivuri siirtämään kivet paikoilleen! Sen jäljiltä luvassa nurmikon paikkausta… 
Lumipalloheidenkin eteen ilmestynyt pikkupuuhastelua isännälle.
Kun kivi oli paikoillaan, kanttasin istutusalueen reunat ja levittelin lisää sanomalehtiä. (Tässä vaiheessa piti lähteä kerjuulle naapuriin…)
Tyhjään suursäkkiin heitin nurmituppaat, josko ne siellä muuttuisivat mullaksi? Pitää varmaan vielä peittää tummalla pressulla, ettei valo pääse läpi? Noita nurmituppaita alkaa olla joka nurkka täysi, enkä oikein enää tiedä, mitä ihmettä niille tekisin!
Ja syy, miksi pakettiauto oli ajettu takapihalle, näkyy tässä:
Mitäpä sitä peräkärryllä tekee… 
Pojatkin meinasivat, että paljon jännempi peuhuupaikka noin…
Ja tässä sitten tämä uusi alue pensaille "valmiina". Noh, tyhjää tilaahan tuossa on yllin kyllin vaikka mille ihanille maanpeitekasveille yms, mutta jotain hommia on jätettävä seuraavillekin kesille, eikös.
Sinä jaksat uudistaa pihaa, mutta sulla on nyt se vaihe päällä ja terveyttäkin riittää rojekteihin.
Haikeana, kieltämättä, seuraan teidän muiden aikaansaannoksia…
Anna palaa vaan, kiva katsella lopputuloksia, tuostakin tuli heti kerralla siisti.
Maksaruoho, tosiaan minulla on pihanlaittovaihde nyt kovasti päällä, vaikka välillä mietinkin, pitäisikö tässä odottaa pari vuotta, jotta tämä ajoittain aika kaoottinenkin pikkulapsivaihe elämässä hieman tasaantuisi. Toisaalta sitä ei voi koskaan tietää vuosien päähän, mikä sitten on tilanne. Ja kun kerran nyt on puhtia ja terveyttä näitä visioita toteuttaa (mistä pitäisi kyllä aina muistaa olla tyytyväinen!), niin annan palaa, kuten kirjoitit. Auttaa varmasti myös jaksamaan sitä arjen pyöritystä.
Voin vain kuvitella, miten haavoja kirvelee seurata toisten pihaprojekteja, kun ei itse pääse tositoimiin… Toivottavasti ajan mittaan löydät ne uudet tavat nauttia puutarhasta täysin rinnoin, on ne sitten kasvien valokuvaamista, kasvattamista siemenistä, hyötytarhan antimien hyödyntämistä, pihaprojektien suunnittelemista, osaavan ja auttavaisen puolison opastamista, tai mitä ikinä keksitkään. Jaksamisia!
Koivuangervot avaavat kukkansa aina juhannukseksi. Näihin aikoihin pihalla onkin hyvin vähän kukintaa noin muuten. Täytyisi keksiä jotain asian korjaamiseksi, hmm… miettii ankarasti
Tässä etupihaa vihreä-valkoisessa asussaan.
Ja tässä samaisia pensaita toisesta suunnasta. Kannoin portaille tuon tuolin, jotta voi etupihallakin välillä istahtaa - joko paahtavaa kuumuutta paetakseen tai sitten aamuaurinkoa ihastellakseen. Tänään sitten istuinkin hetken tuolilla ja huomasin, että pitäisi varmaan tuo kivetyskin joskus pestä, kun keväällä poistetusta matosta on jäänyt tuommoinen vaalea jälki…
Kiitos Sinisointu kauniista sanoistasi.
Tosi kaunis yhdistelmä nuo koivuangervot ja valkoreunaiset kuunliljat.
Mitä tuossa koivuangervon edessä on? Sekin näyttää angervolta…
Hei Maksaruoho! Oikein tuumasit pensaista, eli keijuangervoahan siinä koivuangervon edessä on. Heinäkuussa tulee siis vaaleanpunainen väritys tähän pensasryhmään.
Koivuangervoa löytyy myös takapihalta, mutta koska sorruin tänä keväänä leikkelemään niitä (etummaisten oksien poistamisen lisäksi myös korkeussuunnassa), eivät juurikaan kuki. Laikkukirjokanukka tuo onneksi hieman piristystä vihreän joukkoon, vaikka vielä pieni alku vasta onkin.
Ilta-aurinko väritti tänään kauniisti lähimetsän puita.
Pohjoispäädyn kuunsirppipenkissä kukkivat nyt alppiasterit ensimmäistä kertaa. Taustalla sinnittelevät tarharistikit edelleen kukassa ja etualalla leviää ihanan pehmoinen nukkapähkämö.
Yleensä ulkoilutan kameraa pihalla pilvisellä säällä tai vasta iltasella. Vaan tämä kukkapa ei näyttäydy silloin, joten oli pakko tehdä "yllätyshyökkäys" näin keskipäivän auringonpaisteessa.
Sain äitienpäivälahjaksi kokoelman kivikkokasveja vailla nimiä, ja pienen salapoliisityön jälkeen löysin tälle nimeksi Delosperma ashtoni eli ilmeisesti suomeksi Piikkipäivikki. Meniköhän oikein? No, kaunis tuo ainakin on. Kukkien terälehdet ovat kiiltäviä kuin lahjanaru.
Tämän kesän pääprojekti on ollut laittaa oleskelualueella grillin ympäristö uuteen uskoon. Siinä kun ei ollut mitään muuta kuin ruma kaksivärinen betonikiveys ja aivan liikaa tyhjää tilaa. Sain hyvän syyn alkaa myllätä aluetta, kun viime kesänä "tarvitsin ehdottomasti" etupihalle lisää harmaita betonikiviä. Lisäksi taannoisesta sokkelinvieruksen siistimisestä oli jäänyt iso kasa ylimääräisiä seulanpääkiviä, joten ajatus kivikkopenkistä alkoi muhia mielessäni.
Tässä ennen-kuva, otettu lokakuussa 2009.
Ja eihän se siihen kivikkopenkkiin jäänyt, vaan istutusalue laajeni samantien myös grillin taakse. Lisäksi betonikiveys sai väistyä liuskekiveyksen tieltä, joka sekin kaartuu nyt myös grillin toiselle puolelle. Liuskekivien kanssa meillä kävi hullun tuuri; Kuukausien metsästyksen jälkeen saimme arvokkaat kivet käytännössä pelkästään hakemisen vaivalla! Hakumatkaa tosin oli jonkin verran ja hakureissuja sai tehdä useampia, mutta kyllä kannatti!
Tässä tuore jälkeen-kuva, eli kesäkuuta 2010.
Onhan tyylikäs!
Ja ihana setterikoiruli siellä myös. Suuri rakkauteni, irlantilainen!
Kiitos, intopii! Koiruli on 10v koiraherra, joka harmaantuu jo elegantisti, mutta ei se vauhtia tunnu hiljentäneen.
Tässä kivikkopenkkiä hieman lähempää.
Kivikosta löytyy erilaisia maksaruohoja, sammalleimua, ohotanmarunaa, nukkapähkämöä, kääpiökurjenmiekkaa yms.
Kivikkopenkkiä terassin suuntaan.