Tässä yksi ennen-jälkeen kuvapari saunaterassin edustalta. Kuvat on sattumalta otettu tasan vuoden välein.
Ennen (13.6.2009):
(Oho, pressu vielä talven jäljiltä saunaterassin päällä…)
Jälkeen (13.6.2010):
Kuunsirppipenkkiin tuli näköjään laitettua paljon alkukesän kukkijoita. Tällä hetkellä kukkivat sammalleimu, tarharistikki, syreeni, rentoakankaali, harmaakurjenpolvi, kääpiökurjenmiekka, ja lisäksi hopeahärkki ja alppiasterikin aloittelevat.
Ja vielä toinen kuvapari samasta paikasta:
Ennen (7.6.2009):
Harjan avulla olen hahmotellut tulevan pikkupuun paikkaa.
Jälkeen (13.6.2010):
Ja kyllä tuo rungollinen syreeni tuli juuri siihen samaiseen strategisesti tärkeään paikkaan, kuvakulma vain on hieman eri.
Hieno!
Tuo pihaa ympäröivä kuusiaitakin on aivan ihana. Siitä ei läpi näe…
Kiitos Heema ja Ranu!
Kuusiaitaan ollaan kyllä oltu enemmän kuin tyytyväisiä. Sitä laitoimme kahdelle rajalle, kolmannella (pihamme on aikalailla kolmion mallinen) on lauta-aita. Kuuset istutimme vuonna 2000 noin metrin mittaisina, mitä monet ihmettelivät ja olivat vakuuttuneita, etteivät kuuset tule selviämään. Kuusten kasvattaja oli antanut huolellista "juurihoitoa" kuusille ja vakuutti meidät aloittelijat, että näin voi tehdä. Vain yksi sadasta kuusesta menehtyi.
Näin jälkikäteen hieman harmittaa, että olisi pitänyt aloittaa kuusten leikkaaminen sivuilta paljon aikaisemmin. Ne on istutettu kuitenkin suhteellisen harvaan, joten aidassa on varsin paljon epätasaisuutta vielä 10v jälkeenkin. Leikkaamalla olisi saatu oksat haaroittumaan enemmän, mutta sitäpä kun ei aluksi tajunnut. Ja toinen asia, mitä välillä mietin; Kuusiaidan ei tarvitsisi olla ihan noin korkea. Näkösuojana toimisi matalampikin, ja olisi helpompi hoitaakin.
Nyt en malta olla laittamatta näytille yhtä 7 vuotta vanhaa kuvaa, jonka löysin tietokoneen kätköistä. Tässä näkyy silloista kuusiaitaa, sekä kuunsirppipenkin alkuvaiheita (tuijille oli käynyt vähän köpelösti). Pikkuisen eri näköistä. 
Kesäkuu 2003
Kuusiaita on mielestäni parhaimmillaan keväällä, kun se on juuri leikattu ja pienet vuosikasvut kertovat kaiken olevan kunnossa.
Toukokuu 2010
Kuusiaita on tosiaan näkösuojana mitä parhain, niin kesällä kuin talvellakin. Koomisia vain ovat nykyiset keskustelut naapurin kanssa, kun ainoastaan ääni kuuluu aidan takaa.
Jollain tavalla on hupaisaa myös se, että vuosia elimme naapureiden kanssa täysin ongelmitta ilman näkösuojaa, mutta nyt, kun kuusiaita peittää näkymän erittäin tehokkaasti, ne pienetkin aukot (esim. tuo valkoinen portti) häiritsevät minua, ja pyrin niitä tilkitsemään puin ja pensain…
Katselin koko ketjun läpi, vaikka yö tulikin. Pakko oli, kun kaikki oli niin taitavasti ja hyvällä maulla toteutettua. Talon seinustalla olevat koivuangervot ja keijuangervot sylikkäin teki lähtemättömän vaikutelman. Mietin jo itsellenikin tuollaista yhdistelmää. Minulla on molempia pensaita ja niitähän on helppo lisätä, mutta näkemättä nyt pensaitani luulen, että niissä ei ole noin selvää korkeuseroa kuin sinun pensaissasi. Pitää mennä niitä huomenna mittailemaan. Ja sitten ne lumipalloheidet…aivan taivaallisia. Niitä ei itselläni toistaiseksi olekaan, kun kyllästyin koiranheisiinkin aivan totaalisesti niiden öttiäisten takia. Suikutuksia tms. en millään tunnu ehtivän. KIITOS ihanasta sightseeingistä pihallasi.
Kiitos käynnistä ja kauniista sanoista, Tuomipihlaja! Sinun kuvagalleriaasi olen kovasti etsinyt, asutaan nimittäin aika samoilla seuduilla.
Keiju- ja koivuangervot ovat tosiaan kaikessa yksinkertaisuudessan ihan mukava yhdistelmä etenkin silloin, kun jompi kumpi pensaista kukkii. Itse vähän autan tuossa korkeuserossa leikkaamalla joka kevät keijuangervon matalammaksi. Myös koivuangervojen etummaisia oksia olen joutunut poistelemaan, kun nämä(kin) pensaat on tullut aikoinaan istutettua vähän turhan ahtaasti. Saa nähdä, milloin lapio heilahtaa noiden pensaiden kohdalla…
Enpä ole vielä kuvagalleriaa tehnyt. Ehkäpä ensi keväästä. Pihaa olen laitellut kohta 18 vuotta, ja aika paljon noita istutuksia onkin, mutta sen verran on lääniä, että nurmikkopintaa riittää kuitenkin vielä pitkään, missä temmeltää 
Keiju- ja koivuangervot sylikkäin pääsivät kyllä suunnitelmien listalle
Tuomipihlaja, jään siis odottelemaan ensi kevättä ja sinun pihakuviasi. Kiva, että näistä minun kuvistani on ollut apua ideointiin!
Pihahommia on tehty taas hiki hatussa, ja projektit etenevät pikkuhiljaa… Niistä laitan kuvia sitten, kun on vähän valmiimpaa. Isompien projektien lomassa on tarpeen ihastella pihan pieniä yksityiskohtia, ettei vallan ala tuntua epätoivoiselta työmaalta koko piha…
Harmaakurjenpolvi se jaksaa kukkia, ei kovin runsaasti, mutta sitäkin kauniimmin kukin.
Valkoinen sammalleimu päätti tehdä yhden tällaisen kukan:
Myös kuunlilja (Hosta ‘‘Francee’’) puuhailee ihan omiaan. On tehnyt tällaisia lehtitupsukoita useamman:
Pitäisiköhän nämä tupsukkeet leikata pois, vai annanko hänen olla ihan rauhassa "erilainen nuori"…?
Saunaterassin kuunliljat joutuvat kohta lumisateeseen…
Meidän pihan vakivieras. Ei voi olla huomaamatta vierasta, kun koira istuu puun edessä kuono kohti taivasta ja tärisee…
Lumipalloheisi ja valkovihreä kuunlilja ovat lumoavia yhdessä. Ja ihana kuva oravasta!
Metka kukka sun valkoisessa s-leimussa. Mahtaisko se periytyä jos juurruttaisi varren? Saisit oman lajikkeen,nimi voisi olla ‘punasointu’. Muuten, laita lisää tilitystä, mitä kuunliljan ruusukkeesta kesän mittaan syntyy. Älä katko pois!
Sinulla on totisesti silmää. Kaikki on niin kaunista ja yhteensopivaa.
Sinisoinnun oravakuva on kaunis!