Sammalleimu ja lumipalloheisi kukkivat kilpaa valkoisin kukin.
Lumipalloheittä kohtaan minulla on ristiriitaiset tunteet. Onhan se näyttävä pensas ja kukat hauskoja lumipalloja, mutta ne öttiäiset… Eikä ne kirvat, vaan ne hirveät heisinälviäiset. Toukkalauma nytkin herkuttelemassa. Kaluavat ison pensaan hetkessä lehdettömäksi! Täytyykö taas tarttua järeisiin aseisiin…? Viime vuonna selvittiin ilman myrkkyjä, kun suihkuttelin paljon vedellä ja keräilin toukkia ja myöhemmin kesällä aikuisia nälviäisiä käsin.
On se upea tuo muuri! Ei uskois miten nopeakasvuista tuo mätäsleimu on, mutta näyttää mullakin tekevän jo
"poikasia" ympärilleen, ei se mitään, minä tykkään
Sulla olikin jo valkoista siellä toisella puolella.
Mulla on kans sellanen viha-rakkaussuhde tuohon lumipalloheiteen. Onko ne heisinälviäiset niitä pieniä mustia öttisiä,
jotka valtaavat kukat ja latvat? Hyi että mä inhoon niitä!
Tänä vuonna on ollut puhdasta ja toivon että pysyvät myös poissa, kukinta nimittäin alkamassa justiinsa.
Jestas kun siistiä ja nättiä!
Lumipalloheittä kiusaavat sekä mustat kirvat että heisinälvikäs (kirjoitin väärin tuossa aiemmin). Kirvat kasaantuvat isoksi mustaksi joukkioksi versojen päihin ja saavat lehdet kippuraan. Heisinälvikäs taas kaluaa lehdet ja kukat ohueksi pitsiksi alta aikayksikön. Tämä nälvikäs on ensin sellainen noin sentin mittainen toukka, joka herkuttelee lehden alapinnalla. Myöhemmin kesällä se on pieni ruskea koppakuoriainen. (googlaamalla löytyy kuvia, en osaa tehdä linkkiä…)
Tänään juuri seisoin pitkän tovin letkun varressa tykittämässä näitä kumpaisiakin öttiäisiä pois pensaistani. Kylmää vettä kovalla paineella niskaan! En tiedä, miten pitkäaikainen hyöty siitä on, mutta ainakin hetkeksi helpottaa, ja saapahan pensaskin siinä samalla vettä. Ymmärtääkseni yksi syy tähän ongelmaan onkin juuri kuivuus/vääränlainen kasvupaikka. (Meidän takapihan heidet eivät kerää lähellekään samaan tahtiin ötököitä, kun ovat hieman varjommassa.)
Joinakin vuosina ollaan jouduttu turvautumaan kunnon myrkkyihin. Näin surkealta näytti lumipalloheisi yksi kesä, kun ei ajoissa tartuttu toimeen:
Heisinälvikkään aikaansaannos kesällä 2005
Kiitos vielä Anialle ja Maksaruoholle kehuista! 
Tässä kuvapari tämän kevään pienestä siistimisoperaatiosta.
Ennen:
ja jälkeen:
Kymmenen vuotta sitten istutimme tälle paikalle 10 norjanangervoa ja 10 keijuangervoa, kummatkin kahteen riviin siksak-tyyliin. Ei mennyt kauan, kun keijuangervot olivat jo pinteessä norjanangervojen alla, ja kun norjanangervojen etummaisten oksien poistaminenkaan ei auttanut, poistimme kaikki keijuangervot.
Tämän jälkeen norjanangervot näyttivät edestä hassun kaljuilta ja takaa kasvoivat kiinni talon seinään. Pensasrivi oli risuinen ja turhan massiivinen ja tarjosi koirulille oivallisen paikan kaivaa sokkelinvierussepeliä täysin "piilossa" (no, pensaiden heiluminen ja sakea hiekkapöly kyllä paljastivat, mitä tapahtuu…) Sokkelin vierustaa ei oikein mahtunut kunnostamaan ja kun viime talven lumet vielä katkoivat pensaiden oksia, oli päätös helppo tehdä: Vastoin yleisiä suosituksia leikkasimme norjanangervot alas.
Poistin taaimmaisen rivin angervoja, mies siisti sokkelinvieruksen seulanpääkivillä, ja pensaiden eteen istutin väliaikaiseksi(?) maanpeitteeksi hopeatäpläpeippiä, kevätkaihonkukkaa ja rönsytiarellaa mahdollisimman sikinsokin. Onhan tuo tuollainen suora rivi edelleen, mutta jospa kasvien kasvaessa tuo viivarsuoruus hieman pehmenisi? Mietin kyllä pitkään, tekisinkö tuosta kunnon varjopenkin perennoille, kun taitaa olla pihan varjoisin istutusalue, mutta päädyin kuitenkin vain tällaiseen pieneen "kevätsiivoukseen".
Varjopenkki saa multa äänen
vaikka siivouskin näyttää tosi nätiltä.
Maksaruoho, ehkäpä jonain kesänä sen varjopenkin vielä toteutan.
Tänä kesänä olen jo perustamassa suurehkoa istutusaluetta oleskelupihan puolelle, joten saan siihen tyydytettyä pahimmat pihanmylläystarpeeni. 
Sitäpaitsi oli ihan tarpeeksi vaikeaa keksiä niille takarivin norjanangervoille uusi paikka (mitäänhän ei pihasta viedä pois, tietenkään), niin että vieläkö viisi niitä lisää jonnekin…? 
Kuunlilja ja peurankello. Jälkimmäinen ei ainakaan minun pihallani ole ollenkaan niin mahdoton leviäjä kuin mitä varoitellaan (kunhan ei päästä sitä siementämään… nimim. kokemusta on.
).
Sen sijaan syysasterin elintilaa on ollut pakko rajoittaa reunanauhalla, kun en ole parempaakaan paikkaa ko. kasville keksinyt. Huvittaa, että ensimmäiseen perennapenkkiini olen aikoinaan istuttanut varsinaisen kokoelman "älä istuta näitä kukkapenkkiin"-kasveja.
Penkin päässä on valkoinen sammalleimu, tänä vuonna harvinaisen pörröisenä. Kasvaa vissiin ylöspäin, kun ei muuallekaan pääse leviämään.
Pihalta löytyy myös tällaista hennon liilaa sammalleimua, viime kesän heräteostoksia:
Tarharistikin väri on kaikkea muuta kuin hento. Se suorastaan hyppii silmille, varsinkin iltahämärässä:
Kuunsirppipenkkiin olen istutellut sini-, liila- ja valkokukkaisia perennoja. Tässä rentoakankaalin ensimmäiset kukat, taustalla hopeahärkkiä:
Em. istutusalueen vieressä saunaterassin näkösuojana on kaksi lumipalloheittä, jotka ovat juuri nyt komeimmillaan. Näitä pensaita eivät ötökät niin kovasti kiusaa, kun ovat talon luoteiskulmalla, eli osan päivästä täysin varjossa. Kukatkin ovat paljon suurempia kuin etupihan pensaassa.
Syli täynnä lumipalloja.
Tai eiväthän nuo mitään palloja ole, kun tarkkaan katsoo.
Kadehdittavan siisti piha ja kauniita kuvia!
Ei voi kuin ihailla jotenkin niin selkeetä ja siistiä… teksisi mieli mennä pihalle ja kaivaa kaikki ylös ja aloittaa alusta. Minulla kaikki yhtä sillisalattia…kiva kuulla tuosta lumipalloheisistäkin en ole paikkaa osanut päättää omalle, siirsin vaan isompaan ruukkuun…
Laita ihmeessä lisää kuvia … miten saat tuon sammaliemun leviämään/kasvamaan noin hyvin …
Kiitos ja kumarrus Zibulille ja Mäntykukalle! Ei kannata kadehtia siisteyttä, vaan miettiä vaikkapa, miksei takapihan oleskelualueesta ole ainuttakaan tuoretta kuvaa… Kuvakulmilla ja rajauksilla saa ihmeitä aikaan.
Ja mitä sillisalaattiin tulee, yritän itse juuri vähän opetella sellaistakin istutustyyliä. Parhaillaan olen perustamassa kivikkopenkkiä ja tavoitteenani on saada siitä tehtyä oikein kunnon tilkkutäkki.
Mäntykukka, lumipalloheidelle kannattaa tosiaan etsiä joku puolivarjoinen ja multava kasvupaikka. Sammalleimu taas nauttii auringosta. Itse en noita leimuja juurikaan hoida mitenkään, vaikka ymmärtääkseni niitä kyllä pitäisi kai joskus lannoitellakin. Satunnaiset rikkaruohot nypin aina ohikulkiessani pois ja tänä keväänä ripottelin varovasti multaa kasvustojen päälle, kun näyttivät poikkeuksellisen kurjilta. Kevätauringolta suojaaminen olisi kuulemma myös suositeltavaa. (Kannattaa muuten lukaista sammalleimu-ketju läpi. Sieltä löytää paljon hyvää tietoa ja käytännön kokemuksia aiheesta.)
Jos nyt vielä kehtaan laittaa pari kuvaa tuosta samasta muuripenkistä ja sen sammal- ja mätäsleimuista, kun minusta niin suloisesti pyrkivät toistensa luo - vaikka läpi (yli) harmaan kiven.