Kurppa,no eioo mitään järkeä,mutta järki käskee tekemään 
mikähän tauti se on ?
Kurppa, jospa se on työn iloa.
Minä en osta enää vaatteita,kun tytöltä saan,kun käy samat vaatteet meille.
Olipa isoja perunoita mutta kasiainenkin oli isoin mitä olen koskaan nähnyt. Kummastelen mikä niitä kasvattaa.
Tänään ei sitten tehty yhtään mitään ihmeellistä töitten jälkeen. Naapuri pyysi Asta-tyttöstä kylään ja siellähän se ilta sujuvasti kului. Naapurin rouva aristaa koiria ja Asta on varovainen vieraita ihmisiä kohtaan, joten nää kaks tulee oikein hyvin juttuun keskenään 
Pää on hyvin silitelty.
Hyvin onnistui hampaan poistaminen toissapäivänä. Oli tarkistukseen aika, mutta pari viikkoa sitten hammasta vihlaisi ja sen jälkeen oli arka. Kuvassa näkyi katkennut juuri eikä ollut muuta tehtävissä. Tuurilla oli vapaa aika oman aikani jälkeen, niin poistettiin samalla reissulla. Jälkeenpäin ei ole ollut kipeä . Yllätys oli, että nuori hammaslääkäri kielsi ponnistelun ja kyykkimisen sinä päivänä, ei edellisten hampaanpoistojen jälkeen ole kielletty mitään. Sää oli hieno, joten olin suunnitellut pyöräillä kotiin pitkää reittiä, ei siis onnistunut.
Äsken kun käytiin haukkuin kanssa aamukävelyllä, läheisellä pellolla oli jännä näky.
Siellä oli valtavan kokoinen hirvi syömässä sokerijuurikkaita.
Vierellä oli pienempi eläin, luulin ensin että vasa, mutta se haukkui, eli oli koira.
Hirvi vaan jatkoi syömistä, vaikka koira pyöri ja louskutti vierellä.
Noin heikko “hirvikoira” voi saada potkun päähän tai joutua tallotuksi.
Onko kellään muulla kaimoja haitalle asti? Minulla on ollut melkein joka paikassa. Eräs sukunimeä myöten saman niminen on asunut jonkin aikaa lähimpänä naapurina. Hänen kuolemansa , n. 15 v. sitten, jälkeen on tullut kolme sekaannusta. Viimeisen muuton jälkeen sain hänen lehtensä, josta ilmoitin toimitukseen. Toisen kerran silmälääkärikäynnillä esitettiin hänen osoitteensa, kerroin hänen kuolleen. Eilen menin kaupungin hammashoitolaan pyytämään röntgenkuvaa korjatusta hampaasta, kun korjauksen tekee loppuun yksityinen. Henkilötunnuksella ei löytynyt, nimellä löytyi tietenkin kaima, jonka tietoihin tietoni olivat mennet. Sain odottelun jälkeen kuvan ja nainen jäi sumplimaan tietoja oikeaan paikkaan.
Äidillä oli kaima naapurikylässä, ennen teiden nimeämistä heillä oli sama osoitekin. Kerran äiti tilasi tuotteen, joka piti maksaa etukäteen. Postin ilmoitus meni kaimalle ja siellä sen sai käsiinsä kaksi pikkupoikaa, jotka repivät sen. Meille siitä ei ilmoitettu ja paketti kökötti postissa ties kuinka kauan. Viimein sieltä tuli äkäinen kysely, että miksei pakettia ole haettu. Se oli aika iso ja vei sieltä tilaa. Sen jälkeen äidin nimellä ei tilattu meille mitään.
Terveyskeskuksessa kysyttiin aina, kummasta on kyse, myös kaiman kuoleman jälkeen. Teki mieli vastata, että se, joka elää. Onneksi kaimalla oli kaksi etunimeä, äidillä yksi. Silloin ei tarvinnut sotua muistaa.
Kävin eilen syntymäpäivillä. Ihana tätini täytti 93 vuotta.
Eilen oli menopäivä. Ensin pistäydyin sukulaisen luona, siellä tuli puheeksi omenat, joita meillä ei ole kuin nimeksi. Hän soitti lähellä asuvalle yhteiselle tutulle, jolla on monta isoa omenapuuta ja josta olen ennenkin hakenut. Niinpä allasjumpan, tankkaamisen ja kaupoissa käynnin jälkeen ajoin omenoita keräämään. Sain kolme kassillista ja lisäksi viinirypäleitä. Ei maksanut mitään, hän oli vain tyytyväinen, kun jollekin kelpasi. Yhden vanhan ihmisen taloudessa ei paljon kulu.
Minä olin tänään kaupunkireissulla ja vein parille tuttavalle vähän yli kymmenenkiloiset kurpitsat.
Soitin aikaisemmin että ottavatko vaivoikseen jos tuon.
Itelle jäi vielä n. 100kg.
Callunat ostin valmiiksi haudoille vietäväksi.
Satuin tarjouksen hoksimaan kaupassa,
7,99e 3 kpl.
Oli hyvä valikoima kun olin ensimmäisiä valikoimassa. Kirkkaat värit ja hyvän kokoisia.
Vien sittä kun sää sallii. Kun ovat jo ostettu niin ei tarte enää niitä ehtiä.
Loppupäivän olen harjoitellu jouten oloa.
Paprikat odottaa pilkkomista ja pakastamista mutta kyllä ne kerkee huomennakin.
Mietin kanssa mitä veisin haudoille kun anopin kivi on pieni pikkuruinen ja tilaa kiven takana on noin 30cm suuntiinsa…
Mun vanhempien kivi aivastuksen suurempi mut suositus on ettei mitään isoa…jotain vihreää meinasin ja kätken pari kukkasipulia kumpiinkin kevääksi + kynttiläteline.
Nyt se on jo upeaa, ruska.
Käväisin äsken liiterillä. Kurottelin sateessa ulkopuolella niihin puihin, en änkenyt sinne ahtauteen. Vähän epätasaista toisen jalan alla. Enkös sitten kaatunut selälleni sinne märkään maahan. En satuttanut itseäni, mutta kaikki vaatteet täytyi sisälle päästyä kiskoa pois. Farkkujen persus oli kuin olisin istunut lätäkössä. Huppari ja pusero reilusti märät takaa. Vähänkö ärsytti.
Olipa pitkänpuoleinen työpäivä suunniteltuun verrattuna Tauko jäi pitämättä ja ylitöitä tuli 25 min lisäksi, Yhteensä 8 h 10 min. yhtäjaksoisesti.
Töniksen kuvassa pellavaliljan siemeniä. Tiiän että ainakin Kurppa on siemenistä sitä joskus (10 vuotta sitten ?) kasvattanut. Onko noi ruskeet jo itämiskykyisiä, mitä ootte mielipuolta ?
Harvinainen koiraruuhka oli kylätiellä ja polulla, kun käytiin puolen viikon mainokset laatikosta hakemassa. Naapurin karhukoiranartulle vähän nostettiin niskavilloja, mutta sitten olis alettu leikkimään.Yks mies oli leikatun uros spanielin kanssa menossa metsälle ja sen kanssa leikki olis alkanu välittömästi. Kumpikaan ei ärhennellyt, vaikka spanieli äika äreä kaveri kuulema onkin, varsinkin aamuisin. Tekee hyvää tuolle arkajalalle, ei huomannu niitä miehiä arastella yhtään.