Ollaan lähdössä ruotsiin kesälomareissulle.
Huomasin matkasuunnitelmaa tehdessä, että siellä on pelargonimuseo. En oo ikinä tiennyt, että pelargoneille on olemassa oma museo. 
Meillä on nyt muutenkin eri suunta reissuun.
On koluttu baltian maita ristiin rastiin aiempina vuosina.
Nyt mennään automiittiin ahvenanmaalle ja muutenkin siellä vähän hengailua.
Ja välissä kotipuuhia ja sitten ruotsiin erillinen reissu.
Haluan käydä ainakin uppsalan kasvitieteellisessä.
Ja skokloster barokkkilinna on ihan hotellimme lähellä, eli sinne siis.
Muuten vähän fiiliksen mukaan. 
Ei olla ikinä ennen oltu ruottissa kuin tukholmassa.
Jos ajellaan niin kauas.
Vähän pelkään että uppsalan lähellä on liikaa katsottavaa. 
Tänään kalakaupasta, pakko ostaa kun halvalla sai;)
Meetvurstin kantapala 1kg/3.49€
Kalkkuna/broilerileike kantapala 1kg/2.49€
Osan jätin miesystävälle.
Huomenna leivon suolaista piirakkaa yms.
Kyllä nykyisillä ruuan hinnoilla kannattaa ostaa, jos noin halvalla saa!
Meidän viimeinenkin rastasperhe kaikonnut metsään. Tais olla kulorastas, iso kui mikä, vaaleahko pilkkurinta. Jo on saanut maistella mansikat ihan ite.
Sarjassamme aika paljon tunnistan kasveja ,tai sitten en
En tienny että miulla on harjaneilikoita
Walkerin hernepuun tuhosi myyrät het eka talvena, viime kesänä jätin kummiski raadon paikalleen pienen mantsuriankärhön tukipuuksi, juurella oli jotain lehtiruusukkeita jotka muistelin/oletin olevan alppiasterin , en kuitenkaan repiny pois, tänä kesänä nyt paljastu että ei ollu alppiastereita, ei 
Ja toinen juttu:
Myös viime kesänä jotain kasvi-muuttolattikkoa purkaessa löyty pieniä lehtiruusukkeita joiden oletin olevan jonkun tulikukan kun niitä oli vähän joka puolella entisessä pihassa, no, ei osunu kohilleen tämäkään , hah !
Ei haittaa, kunhan nyt hiukka naurattaa.
Hienoja yllätyksiä!
Kävin tänään laittamassa mansikkamaalle rastasverkot, raakileita jo on tulossa. Rastasverkon ylle laitoin pitkän kepin nokkaan liitelemään vanhan kovamuovisen mustan haukan pelotteeksi. Olin 10 minuuttia poissa ja lähdin uudestaan katsomaan virityksiäni, niin eikös mustarastas lehahtanut lentoon siitä ihan mansikkamaan vierestä. Kävi tutustumassa tilanteeseen. Näköjään minullakin on seuraajia, vaikken ole facebookissa :-)) .
Minun pihalla kävi tänäänn eläkkeellä oleva ammattipuutarhuri.Hitsi että jännitti ennen ku tuli käymään.Tuntu ettei kehtaa esitellä omaa pihaa ku eioo kaikkien taiteen sääntöjen mukaan laitettu.
Mutta kovasti ihastel8 ja otti kuvia.Sai jutella semmosen kans joka oikiast8 tietää asioista.
Ennen ku tuli niin mietin jo valamiiksi mitä kysyn,mutta enhän minä muistann7 kysyä niitä ku juteltiin vaikka mistä.
Turhaan jännitin,minun piha on minun näkönen.
Tänään käytiin tuulettumassa veneellä Helsingin edustalla. Minulle kerta oli ensimmäinen tänä vuonna.
Kaunis ilma mutta navakka viileä tuuli.
Oli mukava nähdä tuttuja paikkoja. Oli NATO:kin näkyvällä ”pysäköintipaikalla” Hernesaaressa, USS Roosevelt.
Alkaa ikkuna- ja oviremontti olla voiton puolella. Meillä oli vielä vanhat 60-luvun lasit, joten varmaan tästä energiansäästöäkin tulee. Otettiin mustat ovet ja ikkunanpokat, kun nähtiin niiden sopivan tähän taloon ja se oli kyllä onnistunut valinta. Vielä osui hyvä tekijä kohdalle, eikä millintarkalla miehelläkään ollut juuri mitään huomautettavaa.
Miehellä riittää vielä loppulomaksi hommia kun tekee olohuoneen ulkoseinän sisältä uusiksi ja keittiöön uudet ikkunalaudat. Aloitin itse ikkunoiden ja lattioiden pesua, mutta osa jää kyllä huomiseksi.
Me käydään matkoilla näköjään kymmenen vuoden välein. 2003 oltiin kaksi viikkoa kiertämässä Saksaa, Belgiaa ja Hollantia. Kymmenen vuotta sitten oltiin kuukausi Usassa. Pikkumatkoja tulee tietysti ajeltua kotimaassa aika usein. Alkukesällä mies varasi liput rahtilaivaan Hangosta Ruotsiin, ilman paluulippua. Yrittäjän lomat on harvassa. Nyt ajeltiin hiljalleen, Öölannissakin kierreltiin neljä päivää. Siellä tien vierustat oli kirjavanaan kauniita kukkia. Oikeastaan joka paikka oli täynnä kaikkea kivaa, eniten ihailin Öölannin vaaleanpunaisia ruusuja. Niitä oli monen eri sävyn ja eri mallia. Ne oli syötävän kauniita. Sieltä lähtiessä missään ei ollut samanlaisia, ei skoonelaisilla pihoilla, ei Tanskassa eikä keskiruotsin pihoilla. Mitä ylemmäs ajeltiin, sitä tummempia oli ruusutkin.
Lupasin miehelle että en osta kukkia matkalta😇. Ensimmäiset pelakuut oli autossa jo ennen Öölantia ja kun niitä alkoi kertyä, alkoi auton takaboksi täyttyä niin ettei lopulta voitu kaivaa mattoa, tuoleja, pöytää eikä lopulta grilliäkään ulos. Jostain tarttui mukaan tumman lila agapanthus. Jostain ostin jo suojaruukkujakin että sain kukat välillä nrtmikolle aurinkoon ettei mukaan tule muurahaisia ja välillä kaikki kukat oli yötäkin auton vieressä. Viime viikon lopulla aloin puhua että jokohan meidän mansikat on mädäntyneet, ne verkotin ennen lähtöä. Jossain Kööpenhaminasta etelään alettiin katselemaan miten päästään takaisin kotimaahan. Lauttoihin oli aika hankala saada matkailuautoa, henkilöautoja olisi saanut minne vaan. Sitten varattiin tälle tiistaille aamulippu Uumajasta. Matka Uppsalasta Uumajaan on ihan uskomaton ylämäkineen ja alamäkineen. Ajettiin eilisillaksi satamaan nukkumaan eikä oltu ainoita. Oli hirveä tuuli ja vähän pelotti koska oksu tulee jos laiva keikkuu🤢 mutta aamuksi oli tuuli tyyntynyt. Vasta Vaasan jälkeen jossain Kristiinankaupungin paikkeilla alkoi tulla matkaväsymys ja keitettiin kahvit. Sen jälkeen oikastiin ittemme hetkeksi. Nukuttiin neljä tuntia😁. Kotona saatiin kunnon sadekuuro niskaan mutta sateesta huolimatta kävin katsomassa miten mansikoille kävi. Lavakauluksessa oli kolme mädäntynyttä ja heitin ne pois ettei pilaa tulevia mutta yllätys oli että mansikat oli parhaimmillaan, keräsin neljän litran kulhon täyteen isoja marjoja.
Kyllä oli kiva tulla kotiin vaikka edessä on pyykkiläjät, auton tyhjennys ja siivous, pihan kukkien siivoaminen ja valtavasti istutettavaa. Pikku retkiä voi tehdä kun taas jaksaa mutta nyt vain täytyy tottua rutiineihin.
Enhän muuten ole ainoa jolla on aina autossa mukana pieni lapio, hanskat ja muovikassi🤔?
Et ole ainoa! Lapio ja kasseja on mukana aina. 
Minä tein pienen kesäretken lähitienoilla. Ihastelin myös kukkia ihan vain tien varsilla. Yllätys oli keltainen matara, sitä oli tosi paljon kukassa. Ennen on ollut valkoista mataraa enemmän, hämmästys oli kun yksi matara oli vaalean keltainen. Outoa.
Tuttavan kanssa käytiin marjoja katselemassa metsäautotien päässä, kaukana isosta tiestä. Marjat raakoja ja auton rengas tyhjä kun piti pois lähteä. Täyttö ei pitänyt ilmaa renkaassa. Hinausauto tulossa pitkän ajan kuluttua, itä. lupasi vakuutus maksaa mutta kun sitä taksia ei ollut saatavilla. Oli lauantaiillan kiireitä. Onneksi tuttava ehti hakeen meidät kotiin. Sitä ajattelin että auto haetaan pois metsästä mutta ihmiset jää sinne, auto siis tärkein. Hinausauton mukana olisi toki päässyt pois mutta vielä kauemmaksi kotoa ja sitä taksia ei siellä ollut…
Olipa teillä seikkailu. Aika kuumottava jos keskellä korpea rengas posahtaa.
Pieni kävelylenkki ja tienpientareelta jokunen kukka ruusujen seuraksi.
Litran verran oli kypsiä vadelmia pihapuskissa. Rastaatkin hävinneet, ilmeisesti on metsässäkin kypsiä marjoja…
Meillä oli räksänpoika päätynyt kasvariin, eikä tajunnut tulla pois. Mies sai sen hätistettyä, mutta paskaa tietty joka puolella. Kerran oli vanhassa kasvarissa variksenpoika ja vanhemmat olivat aika kiukkuisina viereisessä puussa.
Pikkulinnut käy vähän nokkimassa vadelmia. On sellaisia paloja pois marjoista. Olen joskus niitä yllättänyt itseteossa. Jostain syystä se ei harmita…
Pari viikkoa poissa ja kirsikat on sillä aikaa kypsyneet. Ehdin jo lähtiessä vilkuttaa raakileille hyvästit kun räksän poikaset pomppi pihalla mutta räksät on kadonneet ja meillä on ainakin ämpärillinen kirsikoita. Ehdin jo eilen illalla kotiin tullessa surra ettei saatu taaskaan mitään muuta kuin ilon katsoa kukkimista mutta ne marjat on melkein mustia.