Vähän samantapasta mullakin täällä. Eilen vein auton huoltoon ja samalla sit katsastukseen vientiin. Katsastuksessa oli löytynyt yks korjattava juttu ja korjaamolle autoa takasin ajettaessa oli autosta yllärinä tippunut pakoputki tai ainaskin osa siitä. Kuulemma kovat pörinät
No he sit eilen vielä hitsasi sen pakoputken takasin ja tilas sen tarvittavan osan siihen korjaukseen. Tänään 9 aikaan aamulla mulle soitettiin että auto on just katsastettu ja mut tullaan hakemaan kotoa samalla kun he ajavat auton takasin korjaamolle. Ei tarttenut ite hommata jostain kyytiä et pääsee hakemaan autonsa 2 minuutin kuluttua auto saapui pihaan, minä siihen, korjaamolle ja maksun jälkeen kotiin. Taas vuosi oman rakkaan auton kanssa edessä, oon niiiiiiin helpottunut Ja mikä tuuri että se pakoputki tippu just niiden korjaamotyyppien ajon aikana - olis ollut ikävää keräillä pakoputken osia ite tuolla jossain ajellessa
Katsastuksessa polttimo pimeenä. Vaihdatin sen ja samalla tilasin ajan oven korjaukseen kun lukko toimi vain manuaalisesti ja ikkuna ei auennut. Kuljetuspalvelu kotiin ja takaisin huoltoon toimi hyvin. Samalla vaihtui öljyt ja raitisilmasuodatin.
Autosi varmaan läpäisi katsastuksen pimeästä polttimosta huolimatta? Toisin oli -70-luvulla, kun vein auton katsastukseen. Aamulla valot toimivat, katsastuksessa toinen ajovalo ei. Hylkäys, kehotus käydä vaihdattamassa polttimo saman rakennuksen korjaamossa. Sen jälkeen ajoin katsastusaseman pihaan, mies oli ottamassa montulle seuraavaa autoa. Hän käänsi päätä, vilkaisi autoa ja käski maksamaan uusintakatsastuksen. Tämän vatuloinnin ajan sisko paleli työpaikan pihalla. Olisikohan miestä kohdeltu noin vastaavassa tilanteessa?
Toisena vuonna katsastusmies pelotteli ennen montun päälle ajamista, vaikka pelotti valmiiksi ajaa pikkuauto montulle, jonka päälle ajo oli tosi tarkkaa. “Vähän aikaa sitten yksi tyttö ajoi juuri tuollaisen auton kyljelleen monttuun, tuli pahaa jälkeä”, sanoi mies.
Olikohan myöhemmin asiallisempia katsastajia vai sattuiko meille ilkeitä. Inssinajoon sattui mukava tyyppi, Millä vuosikymmenellä olet käynyt katsastuksessa?
Nykyään ollaan hyvinkin ystävällisiä katsastuksessa, on kova kilpailu asiakkaista. Ei onnistuisi tuollainen. Joskus nuorena olen ajanut itse montulle. Joku parkkivalon polttimo oli rikki, kaksi viikkoa aikaa korjata. Jos sen jälkeen joutuu ratsiaan niin mahdollisesti sakko.
70-luvun alussa olen käynyt inssissä. Autokoulussa oli ilkeä opettaja mutta koulun omistaja sanoi että hän on hyvä työssään. Kortti tuli jännityksestä huolimatta, silloin olisi voinut olla verenpaine korkealla. Tässähän tulee ihan nuoruus mieleen…
Inssin olen ajanut 1969 ja auton olen katsastanut itse siitä lähtien kun mulla on auto ollut, 1974 alkaen.
Monenlaisia katsastusmiehiä on tullut nähtyä.
Ravistelin eilen sammutinta korvanjuuressa, ei kuulunut mitään liikkeen ääntä eli on kovettunut ja hankin uuden. Jäi syksyllä kylmillään olevaan mökkiin, ei kestä pakkasta nuten ei häkä-varoitinkaan. Voisi pitää veneessä muutaman kovan aallokon matkan, voi hienontua sisältä siinäkin, kakkossammuttimena käyttöön.
Nuotena kävin pikkukaupungista toissä isommassa ja paikallinen autokorjaamo tai tutut ja tuntemattomat toivat mulle pihaan autoja työmatkalla katsastettavaksi, tutuksi tuli puuha… Osa oikein hienoja ja työpaikan miehet oli kateellisia. Katsastusmiehet oli 80 luvulla pelättyjä viskaaleita, sain siedätyshoitoa.
Käyn yhä korjaamolla, huollossa ja katsastamassa molemmat autot ja veneen. Auton voi viedä edellisenä päivänä ja tulla miehen kyydissä kotiin ja hakea sovittuvs aikana.
Täälläpäin kaupat ja leipomot mainostavat sauna-aiheella ja Kaj-teksteillä koristeltuja leivoksia viisuiltaan.
Ei näkynyt mitään “Ich komme” aiheisia koristeluita. Mitähän ne oliskaan olleet
“Klo 23.56 Taidanpa painua pehkuihin. Ei helkkari, missä kaikki tomaatit ovat kodinhoitohuoneesta valojen alta?? Eih, vein ne ulkoilemaan parvekkeelle!! Ei muuta kuin pienet iltahölkät edestakaisin sisään ja ulos kunnes tomskut ja muut taimet ovat turvallisesti sisällä”