Meilläkin toinen pieniä tekevä on ihku päärynä mut toinen joka tekee valtavia ja painavia on puinen ja tikkuinen eikä maistu siis millekkään, kokeilin tehdä hilloakin laittamalla mausteita vaan ei napsannut, eli peurat ja jänöt saa syyä.
Syksyn viimeiset päärynät. Niissä on paljon kovia pieniä kohtia kuoressa mutta eivät ole syvällä päärynän sisällä. Madon reikiä ei mielestäni näy. Omituista. Hyvän makuisia kuitenkin
Onneksi en tyhjännyt kasvaria. Vielä kasvaa kurkkuja ja kypsyy tomaatteja.
Basilikatkin vielä elossa.
MUHEVAINEN mainostaa ihania kukkasipuleita muttei voi tilata kotiin kun menevät kiinni juuri silleen ettei stadiin kerkee millään. 1-2 päivä olis kerennyt mut ajaakko 60 km suunta sipulien takia ? Turus Flööris ois kans mut ei kaikkea ja 2 pussia ei kehtaa tilaa kun postitus tuntuu siten kalliille.
Voi pyhä byrokratia, etten paremmin sano! Kun n. 1,5 vuotta sitten jäin eläkkeelle niin, etten pitänyt pitämättömiä lomia, tuli katsottua palkkalaskelma huonosti. Tänä syksynä pomo soitti jääneen maksamatta joiltakin päiviltä lomakorvauksia. Piti lähettää verokortti palkkoja maksavaan firmaan. Lähetin, muttei kelvannut eläkeläisen verokortti. Piti tilata uusi, palkkatuloille tarkoitettu verokortti. Siinä meni joitakin päiviä, kunnes sain lähetettyä sen. Kai se kelpasi. Tiliotteessa on kahdessa erässä joitakin satasia.
Toinen juttu tapahtui hyvinvointialueen aloitettua. Lämmitystolpasta oli peritty 5€ liikaa, kun kaupungin halvempi maksu joulukuulta oli peritty Pohteen kalliimpana maksuna. Asian oikaiseminen maksoi sen viitosen. Plus-miinus nolla siis koko oikaisu.
Kotipuutarhalehdessä oli tutun Penttiläisen upea piha esittelyssä.
Meillä talon pohjoispuolella on eräänlainen oleskelukielto tällä hetkellä.
Tai jos haluaa saada kuhmuja ja haavoja päähän niin siitä vaan.
Hevoskastanjalla on ”pähkinän-heitto-aika” Eilen illalla kävin kääntymässä ulkona ja tuli yksi mehevä päähän, nyt kipeä kuhmu ja kolme reikää päänahassa.
Vain ne jolla on tämä ”ihana” puu tietää miten kipeästi ottaa jos on väärässä paikassa kun pähkinä putoaa. Siis, se pähkinä on piikikkään kovahkon kuoren sisällä mutta heti kun osuu maahan niin se kuori halkeaa ja pähkinä rullaa mihin rullaa. Meillä on paljon pähkinöitä…
Koirakaan ei suostu kävelemään sen alta vaan menee aika kaukaa ympäri ja säpsähtää kun ulkoa terassitäkiltä kuuluu ”pähkinänputoamispauke”. On Totokin tainnut saada palleron jos toisenkin päähänsä.
Ne on kyllä hirveitä, sillä minä kun töistä kävelin kotiin, niin kyllä ne onnistui kenkien alle.
Onneksi ei enää tarvitse pelätä, kun minulla on toinen reitti.
Hei, kenen puutarha oli kyseessä? Se lehti tulee minulle, en tajunnut ollenkaan!
Tapasit hänet miun luona kesällä.
Pitää nyt kyllä katsoa se lehti uudelleen!
Mun täytyy kanssa avata se lehti, en oo vielä ehtinyt.
Kyllä tunnistaa kuvasta . Luen jutun ajan kanssa myöhemmin.
Sudokussa lehdessä on helppo, keskitaso ja vaikea tehtävät.
Vaikea on parempi, vaikka sekin on helppo.
Helpossa on liikaa numeroita, joista ei ole kaikista vielä apua.
.Bussipysäkillä Berliinissä 20 v sitten oli lähellä tulla käsirysy kun nuoret (suomalais) pojat alko syyttää kaveriaan " Kuka heitti jotain päähän?" Katselin jalkoihin ja hevoskastanjan pompuloita oli jalkakäytävä täynnä. Tippuu tuolta. Siitä tilanne rauhoittui, alkoi pohdinta kuinka noin vaarallisia puita ei voi kieltää🫣 . Nuorissa on tulevaisuus. Ovatkin jo nelikymppisiä patuja
Tässä on minun viikatteeni, ikää on varmaan lähemmäs sataa kuin viittäkymmentä vuotta, koska jo ihan pienenä näin sen käytössä Ainoa kauneusvirhe on varren alaosassa oleva muovinaru. Se on siksi, kun alkuperäinen metallinen “vanne” oli ruostunut poikki. Niittäjä saa olla selkä suorana, varren litteä yläosa nojaa olkapäähän. Kun vielä osaisi teroittaa paremmin.
En ole ennen nähnyt tuollaista litteää vartta. Lapsena yritin opetella niittään viikatteella, vieläkään en osaa kunnolla ei kyllä paikat kestäisi enää. Sirppi oli jotenkin helpompi oppia…
Tämä oli käytössä Etelä-Karjalassa, terä on sepän tekemä. Kun jouduin Pohjois-Pohjamaalle, meille ostettiin Härmässä tehty viikate. Piti opetella erilainen niittäminen, oli raskasta. Niittäminen rasitti selkää ja käsiä , kun viikate oli vain käsissä ja asento huono. Saatuani vanhan viikatteen piti kerrata sillä niittäminen uudelleen.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta erilaista viikatemallia on. Olen nähnyt myös kaksiteräisen viikatteen.
Kuvissa olen minäkin nähnyt kaksiteräisen viikatteen. Se on ilmeisesti puolta tehokkaampi kun terä leikkaa mennen tullen, lienee myös raskaampi käyttää. Olen nähnyt myös sellaisen viikatteen missä oli lyhyempi varsi eikä mitään “nappulaa” mistä olisi voinút pitää tukevasti kiinni. Se muistutti paljon nykyisiä myynnissä olevia pieniä viikatteita mutta oli kuitenkin isompi.