Sain ennakkona tulevasta äitienpäivästä oikean sitruunapuun. Siinä roikkuu valmiina yksi sitruuna joka on tosin vielä vihertävä, raa''anpuoleinen. Oli siinä pari muutakin hedelmää, mutta ne putosivat matkalla.Kukkia siinä on kymmenittäin ja nyt huolestuttaa pörriäisten puute. Täytyisikö alkaa itse surisemaan ja heilumaan pumpulipuikon kanssa?
Olen harjoitellut ihan kohtuullisella menestyksellä sitruspensaan kanssa ja se on ainakin pärjännyt meillä ihan hyvin. Odotan innolla että päästään ensi viikolla tekemään simaa. Kylläpä olisikin mukavaa sanoa vappupippaloissa että tuli tehtyä simaa ihan omista sitruunoista!
Pitäisikö hakea eu-tukea, taidan nääs olla maailman pohjoisimpia sitruunanviljelijöitä.
Huhuu, mitä teen kukkien kanssa? Pitääkö olla joku toinen pölyttäjäpuu vai riittääkö että itse pumpulipuikon kanssa pörräilen kukasta kukkaan? Jos ei ole toivoakaan uusista sitruunoista, nypin kukat pois. Tuoksu on nääs ... aika voimakas. Se on toistaiseksi eristyksissä valoisassa vaatehuoneessa kunnes lopettaa kukkimisen.
Jos en nyt aivan kamalan väärin muista niin sitruksien pitäisi olla itsepölytteisiä. Taisi kuitenkin olla niin että luonnossakin saattavat pudottaa 99% kukista. Pumpulipuikon kanssa olen itse joskus sohinut ja muutaman pienen mollukan saanut. Noi pienet raakileetkin aika herkkiä putoilemaan itsestään.
Siinä mun sitrukset, siemenestä kasvatettu, suurempi leikattu katosta alas pari kertaa. Ei suostu kukkimaan mutta ootellaan. Ikää oisko kohta kymmenen vuotta. Pienempi verigreippi, jotain kuusi vuotta, melkoisia lehtiä alkoi ruukunvaihdon jälkeen työntämään.
Hienot sitrukset tamarillolla. Olenkohan ymmärtänyt oikein, että etelässä sitrukset vartetaan johonkin toiseen puuhun, aivan kuin meillä omenat. Niin saadaan kuulemma tuotteliaista hedelmäpuita. Kuinkahan varttaminen onnistuisi minun portugalilaisihmeen oksasta? Edes johonkin kotimaiseen, vaikka pieneen pihlajantaimeen ja kasvattaisi vain sisällä?
Varttavat paremmin kylmää kestävään lajikkeeseen, näin saadaan viljelmiä hilattua kohti pohjoista. En nyt muista sitä lajiketta mihin varttavat mutta talvehtii Etelä-Ruotsissa avomaalla.
Kannattaa muuten lukaista "kulturväxter i kruka" on kyllä tolla väärällä kotimaisella. Sitruksien kotikasvatuksesta aika hyvä pläjäys, pistokkaitten ottamisesta ja eri lajikkeiden vaatimuksista.
Sama opus muuten ehdoton jos kaupan hedelmätiskillä syyhyttää erikoisuuksien istuttaminen.
Sitruunaa ei voi varttaa pihlajaan, koska ne eivät ole sukua toisilleen. Varttaminen onnistuu vain lähisukuisten kasvien välillä. Esim. pihlaja ja omena ovat aika läheistä sukua toisilleen ja ne vielä saa vartettua toisiinsa; niistä tulee tosin jo hieman kitukasvuisia. Parhaiten varttaminen onnistuu saman lajin tai lähisukulaisten kesken.
Olen kuullut, että sitruunapuuta pitäisi leikata kun se on 15 senttinen. Minä en tiennyt sitä vielä silloin, joten pääsivät venähtämään. Leikkasin pienessä purkissa olevaa vähän yli 10 cm ja toista hieman vähemmän pari viikkoa sitten, ja nyt ne näyttävät tältä:
Miten saisin nuo kasvattamaan enemmän oksia? (Vasemman puoleisessakin on uusi haara, vaikka sitä ei meinaakaan kuvassa erottaa latvasta.) Miten noita pitäisi leikata jatkossa? Vai pitäisikö? Joillakin ilmeisesti kasvaa oksia ilman minkäänlaista saksimista... Ja miksiköhän lehtien kärjet alkoivat muuttua keltaisiksi ja sitten ruskeiksi leikkauksen jälkeen? Kolmas sitruunan taimi on nyt noin 5 cm korkea. Pitäisikö se leikata jahka on kasvanut 10 cm?
Paljon kysymyksiä.... Toivottavasti joku jaksaisi vastata edes osaan. :)
Minä en yleensä leikkele kasveja vaan annan niiden kasvaa niin pitkiksi kuin haluavat. Haarautumisen hoidan loisteputkien avulla. Putket parinkymmenen sentin päähän latvoista ja viikko pari niin alkaa julmettu haarominen Warm White ja daylight putkia taisi olla käytössä.
Tässä tämä terhakka sitruunapuu joola on korkeutta reilut 80 senttiä:
Toistaiseksi se on karanteenissa noin kymmenen muun kotiin tuodun kasvin kanssa vaatehuone/eteinen rakennelmassa.
Onko varma, ettei sitruuna ole sidottu oksaan rautalangalla
Mandariinistani karisi talvella aika paljon lehtiä, mutta nyt on tyhjiin kohtiin ruvennut puskemaan tosi paljon uusia oksanhaaroja ja lehtien alkuja. Se on hieman toispuoleinen, mutta elän toivossa, että uusi kasvu tasapainottaa.
Odota vaan sand, kohta se mandariini on täynnä nuppuja!
Noin suuri hedelmä voisi vaatia jonkin tuen ehkä? Sukkahousutuki tai astia alle.
Voi, kun tulisikin nuppuja. Olisi se
Sitruunapuu on kasvanut hurjaa vauhtia samalla kun se on kukkinut ja tehnyt ainakin kymmenen pientä sitruunan alkua. Huomasin äsken lehtiä pyyhkiessä että sillähän on piikkejä joka oksassa! Auts! Laitoin ison kuvan että piikit (jotka on kolmisenttiset) näkyy helpommin. Onko muiden aidoissa sitruunoissa piikkejä?
Tarleena, saanko udella jotta mistäpäin tuollaisia sitruunapuita saa hankituksi? Tahtoisin tuollaisen ison ja kukkivan minäkin.
Sitruunoilla on kyllä normaalisti piikit. En tiedä löytyykö siitä jotain lajikkeita, joilla ei ole, mutta kyllä niillä luonnossa on.
Katsoin, että mandariinissani on sentin mittaiset piikit. Nuppuja en näe. (ja tähän etsin jotain sopivaa hymiötä jopa lukien kuvien selityksiä todeten, että joksikin tontuksi luulemani punapää onkin ansiomerkki)
Ulkona parvekkeella on meidänkin sitruuna, mutta eipä vaan kuki ei, sitten millään. No sehän on siemenestä kasvatettu vaikka sillä jo ikää onkin muutama vuosi. Mutta jospa se vielä innostuisi ja näyttäisi että kyllä hänkin kukkia osaa ja vaikka pykätä muutaman sitruunankin. Odotellaan.