Eli asuin aiemmin siis tuollaisella hehtaaritontilla ja sitä laittelin pitkälti toistakymmentä vuotta, kunnes avioeron jälkeen jouduin muuttamaan pois.
Onneksi ex-mieheni myi lopulta tuon talon tyttärelleni, niin nykyisin sitten hänen kanssa yhdessä siellä aherretaan.
Oma nykyinen pihani on hiukan yli 1300 neliötä ja mun mielestä tässä loppuu tila tyystin kesken, kun koirillakin pitää olla juoksutilaa.
Tässä nyt alkuun sieltä vanhasta puutarhastani muutama kuva.
Tästä kiviaidasta tykkään kovin, siellä on nykyisin paljon kivikkokasveja kasvamassa päällä.
Tämä on vanha kuva, nyt keväällä kunhan maa sulaa, meidän on tarkoitus ottaa tuosta reunasta nuo kivet pois ja tehdä tuota vähän suuremmaksi ja ihan vaan kantattu reuna, tuollaiset epätasaiset kivet on niin hankalat, kovalla vaivalla niitä joskus ojan pohjalta kuskasin, kun olivat räjäyttäneet kalliota tien alta..
Tuo harmaa takana pilkottava pömpeli on grillimaja, emme halunneet perinteistä huvimajaa.
Tässä muutama vielä vanhasta pihasta.Nämä on aika vanhoja pikkupokkarilla otettuja kuvia, tämä siirtäminen ei oikein tee niille hyvää.
Samaa kivireunaista penkkiä, joka on tarkoitus parannella, nuo kotkansiivet ovat tuolla oikein riesa ja rikkaruoho.
Joen rannassa kulkee luontopolku, just tässä polun päällä on liito-oravan pesäpuu, se muutti tänne nelisen vuotta sitten, kun naapuri parturoi rantapusikkonsa oikein urakalla.
Saunan vierellä metsän reunustalla kasvaa alppiruusuja ja atsalea, niitä on myös tarkoitus vielä hieman sinne laittaa lisää.
Mä näköjään vahingossa tykkäsin omasta jutustani, kun piti maalipensselillä korjata ja lisätä puuttuva sana.
Tässä sitten nykyistä pikkupihaani myös vähän.
Ihan ekalta keväältä, juuri mitään en ollu vielä silloin tehnyt.
Nämä oon ihan itte laittanut, perhoangervo on mun ihan suuria suosikkeja.
Mulla on aika boheemi antaa kaikkien kukkien kukkia tyyli puutarhan hoidossa, tyylilaji sekin.
Tässä nyt muutama kuva mun kahdesta maailmasta, lisää laitan myöhemmin, kunhan saan taas uusia kuvia.
Molemmat puutarhat muuttuvat koko ajan, joten vertailukuvia on aina kiva ottaa.
Mukava kun aloitit gallerian:) Kahdessa pihassa onkin puuhaa, mutta tyttäresi tekee varmaan kaverina omassa pihassaan.
Upea sammaloitunut iso kivi tuossa viimeisessä kuvassa!
Kannattaa ottaa paljon ennen-kuvia, niitä on niin mukava sitten verrata niihin jälkeen-kuviin, ihan itsekin, saati meidän täällä.
Niin tuosta perhoangervosta vielä. Olen siemenistä kasvattamassa sitä, saa nähdä miten onnistuu. Itäneet ovat, mutta saa nähdä kuinka kauan menee tuohon kukintavaiheeseen.
Niin ja onhan tässä pikkupihassakin hyvät puolensa, kaiken jaksaa hoitaa just niin prikulleen kuin vaan haluaa.
Ja parasta tässä pienessä pihassa on tuo ylimmän kuvan oikeassa reunassa oleva julmetun suuri päivänvarjo, eli valtava monihaarainen pihlaja, sen alla on kiva istuksia kesähelteillä, tämä kun on muuten aika paahteinen tontti.
Samaten tykkään ihan kauheesti tuosta isosta sammaloituneesta kivestä, haluaisin siihen köynnöshortensian, mutten raaski laittaa, kun sitten sammeleet menee piiloon.
Tuolla tyttären kivinavetan päädyssä kasvaa muuten tosi iso köynnöshortensia, se kasvaa katon harjalle asti, mun pitääkin keväällä koittaa saada siitä kuva.
Vanhasta pihasta vielä muutama tunnelma arkistojen kätköistä.
Navetan tällä sivulla on kaksi isoa alppikärhöä, toisen lisäsin tuon etummaisen taivukkaasta, kun myyrä söi kokonaan alkuperäisen toisen kärhön pois.
Kaivon takana vasemmalla on jasmikepuska ja oikealla terassin kaiteen takana useita jalosireeneitä.
Vaikuttaa tosi isolta tuo entinen alueesi. Suuri puutarha tai ihan puisto ? Huomiota kiinnitti että käytävätkin ovat ennemmin ihan teitä. On tuossa hoidettavaa ! Ihana että sait sen takaisin, varmaan oli ihan kamala jättää se ensin taakseen, sen kaiken ajan ja vaivan jälkeen mitä olit siihen panostanut !
Upeita puutarhoja molemmat! Mielenkiinnolla odottelen lisää kuvia.
Aivan ihania pihoja molemmat, lisää kuvia odottaen.
Toivottavasti saamme nähdä lisää kuvia. Niin kauniita ovat pihat.
Ja taas on vähän arkistojen "helmiä" kaiveltu.
Tässä vaihteeksi uuden kodin alkua, olihan täällä toki jotain pensaita ja kukkia, mutta melko tyhjä tontti oli.
Äkkiä nuo tuntuu kasvavan vaikka kuivan kallioinen tontti onkin, kyllä säkkimulta ja kompostoitu hepankakka ja kastelu tekee asiaa.
Aidan nikkaroin ihan itse, talon seinustalla ei sais kasvattaa mitään, mutta kun nuo vaan on tullut tuohon, ulkoverhousta pitää keväällä korjata ja maalata, niin varmasti nuo siitä vaurioituu, vai tarttisko peräti alkaa pelastushommiin?
Tästä on ilo tallustaa pyykkiä ripustamaan, pihan lähes ainoa varjoisaksi luokiteltava kasvupaikka on tuo vajan tausta.
Näistä mä tykkään.
Kivikkotarhaa, tuo betonipurkki on kulkenut mun matkassa jo liki 20 vuotta, sillä on tunnearvoa rutkasti.
Tähän ei tuuli käy juuri koskaan, kuten näkyy kaikkea kukkaa on ja paljon sekaisin, ne saa olla jotka viihtyy. oikeelta hiukan pilkistää lumikärhön harjateräsverkko teline ja seinän vierellä toinen verkonpala odottaa nikkarointia.
Kirkkaan sininen sadevesitynnyri on tuolleen ihan vaan huomaamattomasti naamioitu vanhoista ladonlaudoista tehdyn telineen suojiin.
Mun mielestä kaiken ei tarvii olla niin jaloa ja hienoa ollakseen nättiä, näistä mä tykkään.
Vaihteeksi isolle pihalle.
Tervetuloa meille !
Grillimajaa lähemmin.
Keväistä kohinaa.
Pitäähän kompostipolullakin olla silmäniloa.
Tähän loppuu mun takapiha, ja tuosta kukkien välistä lähtee meidän lenkkipolku metsän läpi, siellä on niittyjä, suota ja metsää, eli oikein hyvä paikka koiraihmiselle, vaikka oma pihapiiri ei niin kovin iso olekaan.
Vanhan talon etuterassia ja kivinavettaa.
Navetan katto oli niin heikossa kunnossa, että valitettavasti vanha tiilikatto on nyt saanut häädön ja tilalle on laitettu peltikatto.
Tuolla edellisellä sivulla kun nimim. maksaruoho tuosta perhoangervosta kirjoitteli, niin se on kyllä hyvin nopea kasvuinen.
Tuo munkin yksilö on tosi iso puska ja hyvin pieni taimi se oli taimistolta hakiessa.
Se on jo kaiken lisäksi muuttanut tänne uuteen kotiin mukanani vanhasta paikkaa, siellä sillä oli vähän huono kasvupaikka, niin otin lempparini mukaan.
Tuota ison kiven sammalta muuten hoidetaan kesäisin, se saa suihkukastelua aina samalla kuin kukkamaatkin, aina kun sen kastelee, se oikein pörhistyy seuraavaksi päiväksi, ja kuivilla keleillä näyttää välillä aika litteältä ja ruskealta.
Mä rakasta sammalta ja jos mun nurmikolla on sammalta sitä ei todellakaan rapsita pois, eikä tapeta millään kalkeilla, se on niin ihanan pehmeä, helppohoitoinen ja kaunis.
Kiva kuulla, että kasvaa nopeasti. Hei onko tuo japaninpystykorva tuossa kuvassa? Mulla itselläni on puolivuotias japsi-poju 
Koira on mittelspitz tyttö, saman näköinen aika paljon kun japaninpystykorva tosiaan.
Tuo koira on tyttären, minulla on kolme lapinporokoiraa.