Moonriver vei jalat suustani,minäkään en tykkää keltaisista, enkä oransseista kukista.
Poikkeuksena tähän että keltakurjenmiekka on kyllä kasvi paikallaan kun niitä näkee altaiden reunuksilla niin ettei seassa ole muita värillisiä kasveja.
Tykkään vaaleanpunaisista ,valkoisista, liloista ja sinisistä kukista eniten. Nykylemppari on varmaan juhannusruusu…
Zaira, tällaista sattuu minullekin. Nämä luettelemani olivat tämänhetkisiä suosikkeja ja inhokkeja, kuka tietää, milloin istutankin niitä kirkkaanpunaisia jaloangervoja pihaani… tai eeei, ei ne on jotenkin niin 80-lukulaisia…Muita mielenmuutoksia on kyllä matkanvarrella tullut. Vuorenkilvestä en erityisemmin tykkää minäkään, vaikka sitä pihassani onkin (edellisten asukkaiden istuttamana). Minä kutsun sitä rehukaaliksi. Mutta kultatyräkki ja jättipoimulehti kyllä ovat lähes lemppareitani.
Hauskaa on ollut lukea näitä mieltymyksiä, jatkakaa vaan.
Vuorenkilpeä en voi sietää. Niistä tulee aina mieleen, kun opiskelin aikoinaan Rovaniemellä, niin yksi vaimo tappoi miehensä ja hautasi hänet pihalleen. Kun juttu selvisi, paikallislehdessä oli kuva miehen “haudasta”, jossa kasvoi vuorenkilpeä.
Muutoin voin todetä, että kaikki muut kukat käy.
Miiku kuvaili minunkin poikkeuksen eli keltakurjenmiekan =) Sitä saa olla upeiden lehtien vuoksi. Jonkin “hötteröisen” kasvin vieressä veistokselliset keltakurjenmiekan lehdet korjaa kokonaisuutta. Ja värit täsmää myös.
Susikkeja ovat kaikki, jotka suostuvat pihaani jäämään ja erityissuosikkeja ne, joita olen yrittänyt saada kasvamaan jo vuositolkulla eikä onnistu(sinivaleunikko ja levisia) Nyt olen iloinnut yhdestä kukkivasta belliksestä, jonka sain viime kesänä. Erityissuosikkeja ovat pihajasmike, tuoksuu kuin hajuvesi, (ällö sanoo tietenkin joku 
) ritairnkannukset, kuunliljat, jos ovat terveitä, pensasruusut, päivänliljat ,irikset , kaikki kevään sipulikasvit, kellokukat ym. Ja sitten tietenkin pionit.
Inhokkeja ei kauheasti ole, paitsi kaikki ne angervot, joita tupataan aina kasvamaan esim. kevyenliikenteenväylien viereen, se marjapuuronpunainen mitäänsanomaton erityisesti, ruttojuuri, koska yritti vallata puolet pihaani, tatarkasvit, koska ovat niin isoja, ja se palsami sekä kurkkuyrtti, koska niistäkään ei pääse eroon, ellei kaiva maata syksyin keväin ylös ja vielä tuoksuvatukka, josta yritän nyt päästä eroon. 
Kriteereitähän on niin monia: ulkonäkö/väri, helppohoitoisuus / kasvatuksen palkitsevuus, kukinnan pituus…
Omia suosikkejani ovat tällä hetkellä kasvit, joissa yhdistyy useampi aisti, erityisesti taktiilius: koristeheinien liike tuulessa ja pehmeys käsin kosketeltaessa (esim. Stipa tenuissima, Molinia caerulea, Pennisetum), laventelin hehkuva violetti väri ja erityisesti lehtiä rusennellessa tuntuva tuoksu.
Inhokkejani ovat räikeät daaliat (tosin joitakin kelpuutan) ja krysanteemit.
Pitääpi itse osallistua tähän… eli keltaiset kukat… pitää olla todella erikoisen näköisen/muhkea kukinto jotta katsoisin sitä…muuten yritän päästä niistä suurimmaksi osaksi eroon. Toiset inhokit, eli muuten ulkonäkönsä puolesta siedettävät mutta tapojensa vuoksi ei… eli vuohenkello ja maahumala.
Ja sitten vaan todella inhokki, ei ole koskaan sopinut minun silmään vuorenkilpi.
Suosikit olisivat varmaan tällä hetkellä salkoruusut ja ritarinkannukset (kun en ole vielä kumpaakaan saanut kasvamaan omalla pihalla) ja ihan tavallinen lemmikki on kyllä niin hempeän näköinen kukkiessaan vaaleansinisenä merenä… siinä tulee lapsuusvuodet maalla mieleen…
Onpa jännä että aika moni karsastaa keltaisia kukkia....sama täällä, nääs.
Mieheni kyllä tykkäisi joten hänen ilokseen koetan kuitenkin joitakin keltaisiakin sietää - mutta vähemmässä määrin.
Väreistä suosikkeja sini/liilat, valkeat ja pinkit. Räikeät värit ovat täysin out. Paitsi juu, oranssi menettelee.
Mutta tuoksuvat kasvit - ne saavat paljon anteeksi.
Vuorenkilpeä inhosin ennen pontevasti, mutta kas: se kun viihtyy jopa tässäkin pihassa ja on hyvässä kuosissa oikeastansa aika näyttäväkin, niin....oikeesti kyllä tykkäänkin jo. Harkitusti sijoitettuna.
Kovasti pidän esim. pioneista, iiriksistä, liljoista, sormustinkukista ja jouluruusuista
Alppiruusutkin on tosi jees. Oo ja hortensiat. Muut ruusut eivät oikein innosta. Ainakaan vielä...
Samettikukka, lupiini (!) ja sarviorvokki on niitä lapsuuden kaikuja, niitä on pakko olla aina.
Ja kärhöistä olen viehättynyt kovasti viime aikoina. Onhan noita.
Vuorenkilpi kuuluu minunkin inhokkeihini. Muuten melkein kaikki käy. Lempparivärejä ovat kukissa sininen, violetti ja punainen. Paljon mollattu keltainenkin miellyttää silmää. Punaisenmustia kukkia en ihan ensimmäiseksi hankkisi. Kasvilajeista etenkin kellokukat ja irikset ovat lemppareita.
Viestiketjun alussa mainituista alien-akileijoihin toinen näkökulma: akileijoissahan on ihan selvästi lintuja nokat ja rinnukset vastakkain eikä alieneja. Ehkä kukkakin miellyttää enemmän, jos näkee lintuja eikä alieneja 
Mielestäni kaikki kasvit ovat kauniita tavallaan.En inhoa mitään,mutta väärään paikkaan istutetut vallattomasti leviävät harmittaa.esim.kivikkokilkka, suovehka, keltakurjenmiekka,pyreneitten kurjenpolvi,ja monta muuta.
Voi niitä ihania on vaikka kuinka paljon, mutta kaikki ei mahdu pihaan! Siniset kukat on mieleisiä (esim. isovaleunikko). Salkoruusut on ihania, eniten tykkään niistä yksinkertaisista. Levisiat on ihania, kukkivat kauan ja vielä itsekseen kylväytyvät pihalla. Ehkä kaikkein lumoavin on köynnöskuusama, se tuoksu on uskomattoman ihana! (Ostin 2 tuoksu- ja 2 ruotsinköynnöskuusamaa, mutta kaikki taitaa olla mallia ruotsin-)
Kuunliljoista ja vuorenkilvistä en jostain syystä erityisemmin pidä.
Varjolilja on siitä väliltä. Ulkonäkö on ok, mutta se haju! Jotkut kai sanoo tuoksuksi. Valkoisissa on onneksi hieman miedompi tuoksu.
Tosiaan, keltaisen karttajia on paljon. Minulla tuo kartettava väri on joulunpunainen. (Idänunikko on poikkeus, mutta sehän onkin oikeastaan oranssinpunainen.) Ja tuokuvat kasvit saavat paljon anteeksi, kuten hyrinä totesi. Minäkin olen köynnöskuusamafani kuten Lukinlilja (nyt mennään kyllä puuvartisten puolelle, mutta väliäkös tuolla).
Meille mahtuu vaikka kaikki maailman keltaiset kukat… 
Ja oranssit myös. Olenpa yhdellä pihasuunnittelukurssillakin suunnitellut yhden kokonaan keltaisen pihan.
Käytännössä omasta pihasta löytyy kaikkea mahdollista väriä sikin sokin sekaisin, mutta ne keltaiset ja oranssit on kyllä pääosassa ja niiden osuutta yritän lisätä.
Hih… eikun kärräämään tarha-kanadanpiiskut, tarha-alvet, kultapallot ja kevätvuohenjuuret keijunkellolle
Mikään väri ei minun pihallani ole kartettavien listalla. Kevätvuohenjuuri isoina kasvustoina on suorastaan upea. Kärhöt, pionit, kuunliljat, rantakukka…äh, pidän melkein kaikista, listasta tulisi uskomattoman pitkä. Keltainen hanhikki on kasvi josta en erikoisemmin pidä, mutta senkin olen joskus kauniina jossakin nähnyt ja jos joku esim. naapuri sitä joutavana tarjoaisi niin ottaisin varmaan kuitenkin vastaan, kyllä sillekin oma paikka löytyisi jostakin. Vanhemmiten kaikki yökötyskasvit ovat vähentyneet, nykyään tuntuu siltä että jokainen kasvi on kaunis oikealla paikalla.
Puhtaan kirkaan punainen on ainoa kukan väri, joka ei minun puutarhaani passaa. Se on jotenkin luonnottoman näköinen tässä boheemin rappioromanttisessa pihapiirissäni.
Mun suosikkeja on kaikki mitkä on vaaleanpunaisia, liloja tai sinisiä. Malvat on viehättänyt tänä keväänä erityisesti (lehdistä kattellut), koska mulla ei oo ikinä niitä ollut. Tykkään kyllä myös kaikista keltaisista ja oransseista, kun laittaa ne vaa eri penkkiin keskenään. Oikeestaan kaikki on ihania jollain lailla.
Vuorenkilvestä ja samettikukasta en voi pitää, koska kotilot vetää ne naamaansa. Myös joku korkea tatar on kauhee ku sitä ei saa millään häviämään. Ja sit jos kukan tai pensaan lehdissä on viininpunaista, nii en oikein tykkää.
Pikkupallero, mitään noista ei meillä ole liikaa… Vasta ihan liian pienet alut. Toivottavasti leviävät nopeasti.
Jos vähänkin lähempänä olisit niin toisin autolastin näitä… äitinikin on jo saanut tarpeeksi noista keltaisista kun olen sinnekin niitä kärrännyt pois minun pieneltä pihaltani…
tai sitten joskus kesällä kun tulisi käytyä appivanhempien mökillä…
Tykkään keltaisista ! Ne erottuvat isolla pihalla paljon paremmin taustavihreästä kuin esim. syvän punaiset tai tumman siniset. Siinä yksi tykkäämisen syy.