Kultapalloa ja vuohenjuuren kokoisia keltaisia kukkia ei kiitos. Torvinarsissit vielä menee ja sitten tietysti nauhukset, kultapiiskut ja muut suuuuret keltaiset. Muuten ei ole oikein väliä, jos on hyvässä kohtaa. Esimerkiksi ruskoliljat eivät olleet hyvä pari vaaleanpunaisten pionien kanssa, mutta Maariankello taas on.
Keltasista kukkasista tykkään minäkin vaikka niitä ei kovin monta pihalla olekaan. Keltaoranssi kehäkukkapenkki on aurinkoinen ja iloinen. . .
Mikä vois olla inhokki ? No, se rentunruusu kukkimisensa jälkeen. Vaikka se nyt on sitten se rikkis.
Siis "ihan oikeista" kukista en nyt yhtäkkiä keksikään mitään inhokkia. Mulla on vissiin niin vähän kukkia pihalla että sitä ei ole vielä löytynyt.
Taidan tykätä kaikista kukista. Mutta keltaiset ovat ihania. Ovat nättejä kaikki omalla tavallaan ja kauneudellaan.
Rentunruusukin on kaunis, sain sitä kerran yhtenä hääpäivänä 
Ai niin, kaikki akileijat, jotka ovat lähteneet siististi lapiolla, ovat muuttaneet Uuraisille meidän tontilta… Niistä en perusta.
Rohkenisinkohan sanoakaan: ruusuista en oikein välitä, ne on jotenkin teennäisiä 
Kaikki unikot on lemppareita. Raunioyrtit kauhistuksia.
Keltaiset kukat ovat lemppareitani 
mutta omassa pihassa ei ole (vielä) mitään keltaista. Ai onpas, kevätkullero ja narsissi. Ja vuohenjuuri joka salamatkusti syysleimun ruukussa, ihan pieni vielä mutta kunhan voimistuu pääsee näkösälle.
Varjon kukkapenkki on tylsästi vaaleanpunaisesta violetin kautta siniseen, lähinnä sitä mitä olen jotenkin saanut haalittua 
Vuorenkilpi on kyllä ainoa jota en ole huolinut vaikka on tarjottu.
Suosikki- ja inhokkikasvini ovat vaihtuneet vuosien mittaan, mutta minä en tykkäisi omalla pihalla rivistä ylilannoitettuja erikoisruusuja, en tykkää muutenkaan liian paljon vaivaa vaativista kasveista, enkä riveistä muotoon leikattuja tuijia. Tykkään ilmeisesti eniten hyviä mättäitä muodostavista perennoista. Tykkään myös tietystä siroudesta, joka saa kyllä olla suurtakin kooltaan 
Ai niin. Keltakirjavalehtiset kasvit ovat minusta vaikeita, koska niin helposti ne näyttävät äkkiä katsottuina sairailta. Ehkä kuiva kasvumaani on tuon aiheuttanut, sillä periaatteessa vihreät ovat minulla joskus hellekesinä keltakirjavia. Poikkeus on kirjavalehtinen kuunlilja, joka on minusta kiva.
Piivi, näetkö sinäkin akileijoissa Alienin päitä?
Minä tunnustaudun keltaisten(kin) kukkien suosijaksi … ajatukseni on, että yhdessä penkissä on ainoastaan keltaista ja oranssia, mahdollisesti vähän sinistä, mm. sinivuokot.
Mutta pidän pinkit/vaaleanpunaiset kaukana keltaisesta, koska se väriyhdistelmä ei minun silmääni miellytä. Ihan ensimmäisessä pihassani olin onnistunut laittamaan oranssit liljat pinkkien ruusujen viereen ja se oli myös aika inho yhdistelmä.
Keltainen ja valkoinen miellyttävät silmääni keväällä (voiko joku olla pitämättä narsisseista?), loppukesästä suosin pinkkiä ja violettia.
Löytyipä joku minun tapaani kirkkaanpunaista vieroksuvakin (Liina). Upea kuva muuten sinulla tuossa... Sandin jutusta keksin yhden inhokin lisää: Europeana-ruusu. Kirjavalehtiset tosiaan näyttävät usein sairailta. Kuunliljoistakin osa kirjavista käy, mutta ei se vänkyrälehtinen (ja sitäkin minulla pihassani on, ei tämä niin ehdotonta ole, itse en istuttaisi). Muita suosikkeja tuli vielä mieleen: kurjenkello (kukan väri ja muoto), sormustinkukka (kukan muoto, cottage-tyyliä...), valkonarsissi (tuoksu, nostalgiasyyt), mäkimeirami (perhoset, yrttimäisyys; laventeli olisi jos menestyisi...) puistolemmikki (muuten vaan soma, kukan väri)
Ihania väriyhdistelmiä: 1) violetti, sininen, limevihreä 2) sinivioletti, vaaleanvioletti, vaaleankeltainen, oranssinkeltainen
Viherpeippo, en ole sillä silmällä tutkinut, mutta kakarana niitä oli pihamaalla joka ikisessä kukkapenkissä. Aivan ihania värejä, valkoisesta tummaan liilaan, mutta jotenkin ne tökkii ihan pelkällä olemassa olollaan minua. Kultapallon syötin hevoselle. Tai siis jätin vähän liikaa liekaa…
Valkotäpläimikkää (mulla on vaan kahta, Sissinghurst Whitea ja vaaleanpunakukkaista), jaksan katsella koko kesän vaikka kukkii näin aikaisin keväällä.Lehdet ovat tosi kauniit ja kasvutapa myös. Voisi ehkä enemmänkin käyttää esim. kuunliljojen tapaan.
Kyllä ihan selvästi kun tulee ikää lisää, inhokkikasvit alkavat huventua… Aiemmin inhosin ehdottomasti jaloangervoita, pensashanhikkia, kultapalloa, vuorenkilpeä, idänunikkoa, jalopähkämöä… Noita kaikkia löytyy nyt pihasta, ja olen vieläpä itse ne istuttanut! Oikeassa paikassa ja hyvässä seurassa mikä tahansa kasvi on ihan kiva, ja jos se vielä on sitkeä ja menestyy niin mikäs sen parempaa.
Juu, ja vielä… aiemmin inhosin vaaleanpunaisia kasveja, ja tykkäsin kirkkaista väreistä. No nyt on värimaku alkanut liukua sinne hempeisiin viileisiin väreihin… mutta kyllä noita ilopillereitäkin puutarhasta löyty. Niiden kohdalla välillä vähän kakistelen mutta en ole vielä mistään kasvista kokonaan yrittänyt päästä eroon, yritän vaan löytää sille sopivamman paikan.
Eihän kukkia ja kasveja voi inhota. Korkeintaan on sellaisia, joita en pihalleni välttämättä halua. Esimerkiksi kaikenväriset jaloangervot. Ja silti rakastan mesi- ja preeria-angervoa… Ota tästä sitten selvää…
Angervoista vielä, ennen todella en tykännyt mistään angervoista! Nyt pihalta löytyy töyhtöangervo (mahtava!) perhoangervo (yksi suosikkikasveistani), sekä valkoista, vaaleanpunaista ja punaista jaloangervoa…
Taidan kuulua näihin joilla oli vielä parikymmentä vuotta sitten selvät mielipiteet kaikesta mikä liittyi väreihin ja niiden käyttöön. Nyt alkaa olla jo se vaihe että kaikki käy - mikä pysyy hengissä. Sisälläkin iloitsen kuin pikkulapsi jos joku siemen edes itää, värillä ei ole väliä. Ymmärrän nyt vasta äidin vanhan sanonnan että kaikilla kukilla on onneksi vihreät varret. Aiemmin inhosin keltaisia kukkia, tulin ihan huonovointiseksi. Myt ne on aivan ihania, koska talo on keltainen. Talon ja tien välille olen istuttanut siihen viime keväänä voikukkalapiolla kääntämääni noin viiden metrin halkaisijalta olevaan kukkaympyrään kaikkea keltaista, keskellä pitkä kirahvinkukka. Tosin sinne eksyi kyllä sinisiä unikoita "kontrastiksi". Näyttää sieltä nousevan se itse kylvetty inkairvilleakin, mutta sen siirrän jonnekin muualle, samoin jonkun vaihdossa tulleen sinisen jonka nimeä en muista nyt. Ajoväylän reunalla on jonossa keijuangervoa. Vaihtaisin jos tietäisin mihin vaihtaa. Se risukko taitaa olla ainoa mitä tällä pihalla voin käsi sydämellä sanoa inhoavani.
Vaikka inhoan vaaleanpunaista, on se komeeta kun aidan viertä seuraava ryppylehtiruusu kukkii. Sisääntulokäytävän viereen olen ympännyt ns potagerin (saa nauraa, siitä voi sisään tullessa napsaista suuhunsa jotain monista eri sipuleita tai yrteistä, eikä emäntä ollenkaan pahastu! Sitä vastapäätä on kauniidenn sinilaakakatajien suojassa monen inhoama muovisuihkulähde, jossa kaino tyttö seisoo ja estää veden roiskumisen naamalleen. Se solina on ihanaa.
Ruusureunan vastakkaisella puolella on se tontinreuna, jossa kasvaa villinä ties mitä ja niitä ennen inhoamiani pikkusydämiä. Leviävät vaan ihan minne sattuu, ja koitan siirrellä niitä jonnekin jossa ne saisi kasvaa. Sinne olen siirtänyt muitakin erilaisia punaisia ja punalehtisiä, mutta kun tongin sitä hoitamatonta aluetta rikkiksistä vapaaksi, saattaa siinä mennä ihan väärätkin alut kunnan multatehtaalle. Tällä hetkellä tuntuu että kaikkea kasvaa jokapaikassa, väreistä viis. Koitan niitä siirrellä aina kun huomaan että joku on vikapaikassa. Ja ne kaikkein eniten inhoamani kuunliljojen jämät on siistissä ojennuksessa talon seinustalla varjossa tien puolella (ne jotka jäi kun niitä muutama laatikollinen ja kottikärryllinen lähti ties minne) , ja ne näyttää siellä aikas komeilta kun kesä tulee.
Voi että odotan kesää väreineen, pimeän talven jälkeen oikein kaipaa väriä elämään. Sitä ennen on saatava mökillä kukkapenkit tehtyä niin ettei ne ole himoruohonleikkaajan tiellä. Sielläkään en taida ehtiä miettiä värien harmoniaa.
Vai inhokeiksi nimittää tarleena kuunliljoja ? Minä olen niitä moneen kertaan yrittänyt kasvattaa enkä saa onnistumaan. Murrr..... Siemenestä en jaksa alkaa kasvattaan enkä taimia raski enää ostaa.
Mulla on hillasuo vielä yksi pusikko kuunliljoja pahassa paikassa, ei kuole vaikka kuinka syvältä kaivan. Taas on alkanut piipat tulla esiin. Pitäisikös laittaa juurakoita postiin?
Tuosta Tarleenan edellisen sivun viimeisestä viestistä voisi päätellä, että kuunliljat on syvältä! ;D